28. tammikuuta 2015

kun en näe 2




Kaikenlaista pohdintaa. Kumpi ohjaa, järki vai tunne. Kumman pitäisi. Paras tunne on illalla kahdeksalta, kun luetaan iltasatu ja on pussausrituaali, tuhat ja yksi pusua, huone täynnä rakkautta, iltalaulu, viisvuotiaan, kohta kuusi, jutut. Miten siihenkään ei tahdo aina energia riittää vaikka se on ihaninta. Vähän yli viisi vuotta sitten kirjoitin, että kun en tiedä. En tiedä vieläkään. Onko aikuisuus ajautumista, vääjäämättömän hyväksymistä ja mukavuuteen tyytymistä vai jonkin, ehkä paremman, arvaamattoman kurottelua. Saako niin edes tehdä. Vastuuta se on, se on selvä, mutta kumpi painaa vaa'assa enemmän, arvot vai turvat. Kuulostin varmemmalta viisi vuotta sitten, tiesin mielestäni niin selvästi tämän. Sekään ei nyt ole totta, vaikka hyvin riittäisi vieläkin:

"Mitä minä haluan? Tärkeintä olisi, että aikaa riittäisi lapselle yllinkyllin. Haluan, että lapsellani on puhtaat vaatteet päällä, tarpeeksi ruokaa ja turvallinen kasvuympäristö. Itselleni haluan hyvän sängyn, lämpimän peiton, aikaa leikkiä karhua tytön kanssa, kirjastokortin, kärsivällisyyttä, maljakon johon poimia kukkia, rahaa kirpputorille ja syksynvärisiä kynsilakkoja aina syksyisin."

26. tammikuuta 2015

kuudes sadas



Viikonloppuna korjattiin satoa nelisen vuotta sitten aloitetusta kylvöstä kun sain herkutella lapsen ensimmäisellä itseleipomalla, omalla reseptillään tekemällä mustikkapiirakalla. Aika mahtava juttu tämä blogi myös, täällä on viimeiseltä melkein kuudelta vuodelta kaikenlaista mitä ei ikinä muistaisi tai olisi tullut kirjoitettua mihinkään vauvakirjaan jos nyt olisin sattunut olemaan sellainen äiti, joka onnistuu täyttämään vauvakirjasta enemmänkin aukeamia kuin ensimmäiset viisi. Jälkimmäisestä, ja myös kaikesta tämän virtuaalielämän ja kuuden sadan kirjoitelman viemästä ajasta, kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä, sillä jos olen tänä aikana jotakin oppinut niin armoa. Itseä kohtaan, ja muita, ja ehkä oli syytäkin. On ollut, ja on edelleen, mahtavaa tutustua teihin kaikkiin, saada kurkistaa muihin maailmoihin, avata ovet omaani. Piirakka oli muuten hyvää, se sisälsi tattarijauhoja, sokeria, kokonaisia manteleita, kokonaisia suklaapaloja, rypsiöljyä, maitoa ja munia. Leivinjauhe ehkä unohtui, mutta mustikoita ja makua oli!

18. tammikuuta 2015





Eräs syö mustikkapiirakkansa mieluiten raakana, taikinajämät kulhosta lusikalla ja mustikat sormin suoraan pakkasesta. On se aika vuodesta kun tekee mieli tehdä kaikki itse, leivät, piirakat, myslit, ja syödä marjoja. Hyvä ruoka tekee hyvää sielulle.

Luen nyt John Muiria nukahtaakseni, tarinoita Italiasta haaveillakseni ja Veera Salmea selvittääkseni salaisuuden. Romaanissa viehättää pian pintaan rysähtäen nousevan mysteerin tuntu, se miten ihmisten jäät koko ajan vääjäämättä liikkuvat, ihan kuin luonnossakin. Jos on aikaa, luen Bea Johnsonin Zero Waste Homea pari sivua kerrallaan, sitten iskee raivauspuuska. Keittiönkaapit on koluttu, vaatekaapeista lähti kiertoon kaikki mistä en tykkää tai mikä ei istu. Lapsen kaapin karsiminen niin rankalla kädellä on jotenkin paljon vaikeampaa.

Tammikuussa tuntuu, että on pakko alkaa tehdä jotain kaikelle.

7. tammikuuta 2015

välitila, kiitäminen, päämäärä



Ollaan ajettu niin paljon, että autosta on melkein tullut kolmas koti. Syön siellä, kudon siellä, säilytän astioita ja kirvestä.* Välitila, kiitäminen talven halki. Tai loskaisen liukkaan kaupungin, nyt taas.

Mietin aina vain kirjoja. Kirjastossa en tahdo muistaa, mistä olen ennen tykännyt, silloin kun ahmin romaaneja ruoaksi ja runoja suklaan sijasta. Kirjoitan, mitä muistan, sitten luen sen ja muistan ehkä lisää. Sinäkin voit kirjoittaa, kommentteihin vaikka. Järjestys on täysin assosiatiivis-sekalainen.

Zadie Smith, On Beauty
Margaret Atwood, Surfacing
Eden Robinson, Monkey Beach
Jane Austen, Emma
Miriam Toews, A Complicated Kindness
Salman Rushdie, Midnight's Children
Paavo Haavikko, Puut, kaikki heidän vihreytensä
Yann Martell, Life of Pi
Virginia Woolf, A Writer's Diary
Hanif Kureishi, Gabriel's Gift

Ei, en muista. Satunnaisia mieleen juolahtaneita nimiä: Katherine Mansfield, Carol Shields (se oli Unless), Chimamanda Ngozi Adichie, Monika Fagerholm, Linn Ullman... En ole mieskirjallisuuden vihaaja, mutten muista yhtään enempää. Mihin ihmeeseen ne katosivat.

Lomalla saattaa joskus luulla löytäneensä itsensä uudestaan, palanneensa aikaan ennen pyörää, mutta jää silti niin kauas. Kotona kaupungissa ajattelen, etteivät työvoiman liikkuvuus tai objektiivisuus missään suhteessa ole minun asioitani, olen vapaa tekemään päätökseni niistä riippumatta, mielessä tuntemattoman sanat:

"My goal is to build a life I don't need a vacation from."

* PS. Sytytti! Kirves on autossa nuotiopuiden takia.

4. tammikuuta 2015










Vuodenvaihteessa inspiroi
talvinen metsä
nostalgia
minimalismi
ulkoilmaelämä
folk, musiikki ja (elämän)tyyli
puumaja-asuminen
erämaa
kasvisruoka