5. huhtikuuta 2014





Ajattelin tehdä listan tekemättömistä ja keskeneräisistä ja heittää sen sitten roskiin, mutten viitsinyt tehdä sitäkään. Pieniä viikonloppuasioita vain, kasviscurryä, kahvia ja teetä, kirjoja, hajanaisia ajatuksia, likaisista ikkunoista ja talvikasveista välittämättömyyttä, ehkä suklaakakkua. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tänäkin viikonloppuna löydetään autio saari.

1. huhtikuuta 2014

life, lately





1. Viisivuotias ja kevätpipo, jonka tein Betsyn ohjeella. Olin aivan otettu, kun Betsy selitti ohjeen minulle Pinterestissä, ja piposta aika ihana. Aino valitsi harmaan seuraksi sinisen itse, minäkin tykkään. Tuo harmaa lanka oli jotain jämä merinoa, kovin epätasaista ja vaihtelevaa, mutta ei se minusta tuossa pipossa häiritse.

2. Kissa nukkuu auringossa, se osaa kyllä laiskotella. Olin ihan unohtanut Claudie Gallayn loistavan romaanin Tyrskyt, johon uppouduin täysin joskus muutama vuosi sitten. Rakkaus on saari ei kyllä viehätä yhtä kovasti, mutta ainakin se muistutti, että Tyrskyt voisi lukea uudestaan.

3. Naapurin tyttö pihaleikeissä, ihanaa kun välillä löytyy omasta pihapiiristä kavereita.

4. Kiireistä ja kaoottista viime viikkoa piristi laatikollinen ihanuuksia Saksasta. Kiitos tuhannesti, Anna!

En yhtään tykkää siitä, että aika ei riitä. Kaikkein tärkeimpiin sitä on tarpeeksi, muttei mihinkään ylimääräiseen. Kaikki tuntuu jäävän kesken tai puolitiehen (odotan esimerkiksi aikaa kevätlapasten peukaloille). Anteeksi valitus, tämä on tätä vanhenemisreflektiota. Lapsen syntymäpäivät (tänään! viisi! miten voi olla!) tuntuu kolahtavan kovemmin kuin omat.

***

1. Five-year-old Aino and the beanie I knitted according to Betsy's instructions which she was kind enough to share on Pinterest after I had pinned a photo of the beanie she had knit for her son. Aino chose the blue to go along with the bulky grey merino, of which I had only little bits left. Thank you for the tuto, Betsy!

2. The cat doing what he does best: sleeping in the sun.

3. Aino's friend from next door playing with her one spring evening.

4. Last week was busy and chaotic (like most of our weeks seem to be nowadays, and I don't like it at all), so a wonderful package full of all things good, arriving from Germany, really made my day -- or the whole week, more like. Thank you ever so much, dear Anna, for your lovely gifts! PS. It started snowing again, so the grey turban is just what I need and right in time for the Finnish winter!

21. maaliskuuta 2014



Sillä välin kun torkahdin, joku järjesti sohvatyynyt uudelleen, dinomaaksi.

Ajattelin pakata sitten jonkinmoisen pakaasin, lähteä pariksi päiväksi muille maille moikkaamaan sisaruksia ja Marilyniä. Saapa nähdä vieläkö dinomaa odottaa paikoillaan palatessa.

Hyvää viikonloppua!

11. maaliskuuta 2014

rehellisesti sanoen




Olen sohvallamakoilijatyyppiä. Jos ihan rehellisesti sanotaan, se on luultavasti ainoa asia, jota ehdottomasti olen. Ei auta, vaikka keittiössä olisi miten siistiä ja kaunista, juon aamukahvini sohvalla, juon iltapäiväkahvini sohvalla, juon iltateeni sohvalla. Jos ketään ei ole kotona, syön sohvalla oikein mieluusti, mutta olosuhteiden pakosta syön enimmäkseen ruokapöydässä. Sentään.

Älkää käsittäkö väärin, kadehdin kyllä vähän ihmisiä, jotka juovat kahvinsa pöydän ääressä aamun lehteä lukien, sillä pöydän ääressä se on kokemusteni perusteella paljon helpompaa, mutta en tee niin. Aamuisin(kin) luen sohvalla, koska olen aina tehnyt niin, ja koska sohvalla on mukavaa.

En minä mielestäni laiska ole, tykkään vain makoilla. Lukea sohvalla kirjaa, kutoa nojatuolissa, katsella telkkaria. Joskus katselen jopa älyttömiä täyteohjelmia, sillä tykkään makoilla sohvalla ja katsella telkkaria, laittaa aivot lähes nollatilaan (ei kokonaan, sillä kyllä telkkaria katsellessakin on hyvä ajatella sitä, mitä aistii). Mutta ei, en sanoisi itseäni laiskaksi. Pidän kotini siistinä, laitan ruokaa ja leivon, parhaina päivinäni saatan pestä pyykkiä vaikka viisi koneellista jos sitä on päässyt kertymään. Jos on hyvä sää, pyöräilen töihin, ja työnikin hoidan suhteellisen pedantisti. Saatan kevyesti korjata viikossa satakolmekymmentä neljä-kuusisivuista koetta olosuhteiden sitä vaatiessa. Yleensäkin teen kaiken aika tehokkaasti ja nopeasti, etupäässä siksi, että sitten saa taas hyvällä omallatunnolla maata sohvalla. Mieluiten siistissä kodissa, jossa tavarat ovat ojennuksessa eikä lattialla ole kamalasti kukkamultaa*.

Siksi olen erityisen tyytyväinen siihen, mitä keksin viime viikonloppuna. Piti asua tässä melkein kaksi vuotta ennen kuin tajusin, miten pieneen ja epäkäytännölliseen keittiöön saa mukavasti lisätilaa -- nimittäin sulkemalla keittiön ja olohuoneen väliset liukuovet, jolloin aukoton seinäpinta ikään kuin lisääntyy. Olohuoneeseenkin tulee lisätilaa, kun yhden sohvista voi siirtää siihen, mistä ennen kuljettiin. Olin tosi tyytyväinen keksintööni.

Erityisen kätevä tämä ratkaisu on aamuisin, kun makaan sohvalla juomassa aamukahviani. Kun kuppi tyhjenee, voin raottaa (muita ruumiinosiani kuin kättäni liikuttamatta) väliovia, ojentaa kuppini miehelle (joka juo aamukahvinsa keittiön pöydän ääressä lehteä lukien) ja pyytää lisää kahvia. Rehellisesti sanoen saattaisin itse moisessa tilanteessa sanoa aamumörrimöykkytuulelle sattuessani (sitä sattuu) että hae itse, mutta mies ei sano niin. Hän nousee, täyttää kuppini maitokahvilla ja ojentaa sen takaisin. Aika ihanaa.

* Alakuvassa olohuoneessa pilkottaa ikean metallisivupöytä, jonka ostaminen hetken mielijohteesta on ehtinyt harmittaa kerran jos toisenkin. Ei enää: kissakodissa pöytä on superkätevä kukkapöytä, koska se ei juuri naarmuunnu ja sen saa helposti pyyhittyä puhtaaksi mullasta (joka tosin valitettavan usein päätyy siitä suoraan lattialle). Löytyi siis ennalta-arvaamaton tarkoitus tällekin (rumalle) kapistukselle. Onneksi otettiin kissa. 


4. maaliskuuta 2014






Kissa söi hortensian alta aikayksikön, mutta tulilatva on saanut olla rauhassa. Tietokoneesta se rappaili irti kirjaimet, mutta tuskinpa se oli tietokoneen hajoamisen lopullinen syy. Oli oikeastaan ihan mukavaa, että tietokoneeni hajosi, olen lukenut Hustvedia, Munroa ja Thoreuta ja leiponut ranskalaisia suklaakakkuja. Jossain kohtaa kuunvaihdetta lapsi siirtyi kekristä pääsiäiseen, mutta pitkästi on vielä kevättä kuljettava ennen kuin sen aika on. Mahtavaa maaliskuuta!