28. marraskuuta 2015

wonderland











Odotan paukkupakkasia, lunta ja ehkä myös vähän joulua. Lämpimät pakkasmuistot viime talvelta, miten kylmä voi sulattaa sydämen. Valoa alkavaan joulukuuhun kaikille!

***

Warm memories of freezing cold winter days in Lapland last year. Hoping for some below zero temperatures, snow and holiday cheer soon to brighten up this dark Novembertime.

20. syyskuuta 2015

poroystävät ja kaikki!






Aloin purkaa kameran sisältöä ja sieltä löytyi tämmöisiä aarteita helmikuulta. Ajatella, tämmöistäkin on ollut! Oli usvaisia, kevytkylmiä päiviä, kuvat melko pimeitä mutta ei välitetä siitä, eihän, ovat suoraan kamerasta tällaisenaan ja ajattelin että ne unohtuvat ja jäävät unholaan taas jos en heti tee asialle jotain. Ja oli kyllä valoisiakin päiviä, ehkä jaan nekin teidän kanssa.

Olen talven lapsi, kaipaan jo kylmää ja lunta. Toivottavasti sitä ei ensi talvena pitäisi lähteä Lappiin asti katsomaan ja kokemaan. Vaikka kyllä Suomen Lappi on upea paikka olla.

19. toukokuuta 2015

olisipa jo




... ensi viikonloppu maalla. Siellä aika on toinen, maailma joku muu. Ehkä se oma mansikka, vaikka kaikki onkin vielä vinksin vonksin. Tuntee olevansa elossa eri tavalla, tietää miten elämänsä tahtoo elää, mistä hyvä elämä on tehty. Eräs viisas, mieheni, sanoo, että maalla päivä on täydempi, pidempi. Minä sanon itselleni : Älä unohda hengittää.

16. toukokuuta 2015

meidän maalla







Ollaan alettu viettää suloisia viikonloppuja maalla, viimeinkin.Valmista ei vielä suinkaan ole, vessassa käydään kynttilän valossa ja kylpeä täytyy naapurissa, mutta yöpyä voi jo, vähän laittaa ruokaakin. Remonttireiska laatoitti keittiönseinää tänään, joten ensi kerralla saadaan laittaa työtasot ja allas paikoilleen, sitten saa tiskata seisaallaan eikä vadissa vessan lattialla köykkien. Elän toivossa että huomenna saadaan myös lämmintä vettä, vaikka kieltämättä aamupesut jääkylmällä virkistävätkin.

Tehtiin lapsen kanssa kolmen kirppiksen kierros tänään, hän kasvatti hamsterikokoelmaansa kahdella ja köyhtyi 60 senttiä, minä ostin kuudella eurolla kolme kaunista Arabian lautasta. Iltapäivänokosilla kuiskuteltiin toistemme korviin omia satuja, mutta kauan ei ehtinyt levätä ennen kuin oli aika palata pihapuuhiin. Lapsi on löytänyt naapureista kavereita ja kauniina kevätpäivänä touhua riittää ulkona niin että uni tulee jo kahdeksalta. Haaveilen puutarhoista, mutta aika paljon saa soraa, mursketta ja multaa kärrätä että tuloksiin päästään. Viikonloppu on ihan liian lyhyt, joka kerta.



14. toukokuuta 2015

etsimättäkin




Hämärtyi. En tiedä, ehkä joskus maaliskuussa. Kai oli joku pohjakosketus, tuli sisältä ja meni, imettiin ulos minusta, mutta olen onneksi löytänyt näitä valopilkkuja, etsimättäkin. Koettanut ajatella rakkautta, ja sellaista ettei kaikelle voi mitään. Toivonut ymmärrystä nähdä valoa, arvostaa sitä mitä jo on. Kuulostan niin kliseiseltä, että pakko sanoa jotain ihan muuta: Olen ajatellut lähettää postia, siihen ehkä löytyisi nyt voimat. Ja ajatella, että hän on kohta jo eskarilainen! (Ja rakastaa äitiä silti kaikkein eniten.)