22. syyskuuta 2014




Kaupunkivastine maalaismaisemille: citylehmä ja keppihevoset. (Nämä Kirjailjattaren kuvat herättivät valtavan maaseutukaipuun, ensi viikonloppuna on päästävä.)

Töihinpaluu häiritsee merkittävästi syysvillojen tuotantoa. En löytänyt kevään muuton jäljiltä lapselle kuin yhden lapasen, parista ei tietoa. Yksi valmis lapanen niin ikään odottaa paria, siihen on sentään villat tallella, ja oma kaula uutta huivia, kädet lämmittimiä. Muita töihinpaluun haittoja: kotona ei enää huvita puhua. Mieluummin kyllä puhuisin kotona kuin töissä.

18. syyskuuta 2014

Marja




Makuuhuoneemme ovessa killuu yhä useammin lappu, jossa lukee Ei saa häiritä, hevoshaaveilen!. Kaupunkikaksiomme makuuhuone on tytön huone, mutta äiti ja isä saavat myös nukkua yönsä siellä, ja kyllä kuulkaa viisivuotias nukkuukin hyvin kun saa jakaa huoneen vanhempien kanssa. Siitä huolimatta, että hänen sängyssään nukkuu toinenkin viisivuotias, Marja, joka on muuttanut meille hiljattain. Marja on muuten aika samanlainen kuin eräs toinen viisivuotias heppatyttö, paitsi että tietää vähän enemmän hevosista ja osaa valita vaatteensa itse. (Aika ihanaa että sanavalinta on osaa, ei saa.) Sillä välin kun äiti keittää porkkanakeittoa, Marja ja tyttö pelaavat heppamuistipeliä ja Äiti, saadaanko me lisää hillopurkkeja tähän leikkiin, ja tämä viltti myös? Ja kyllä äiti sinäkin saat joskus pelata, mutta nyt meillä on leikki kesken.

17. syyskuuta 2014

liian ajankohtaiset







Tällä viikolla todettua:
syyskuu ei ole parasta aikaa kadottaa Pikachu "jonnekin tänne puistoon".

(Ajatukset ovat juuri nyt ihan toisaalla. Seuraan vähän huolestuneena tätä synnytyssairaaloiden lakkauttamisprosessia ja siihen liittyvää keskustelua. Oma synnytykseni lakkautusuhan alla olevassa sairaalassa viisi vuotta sitten ei mennyt kyllä ihan putkeen, mutten uskalla kuvitellakaan millaista ensisynnyttäjänä olisi ollut olla neljä päivää käynnistettävänä oudossa sairaalassa yksin, kun mies ei olisi päässyt töiden vuoksi käymään paikan päällä kuin pari tuntia illassa [ajomatkoihin sinne ja takaisin olisi mennyt saman verran]. Jos sen jälkeen olisi joutunut vielä kotiin päivässä tai kahdessa ruuhkan takia, oltaisiin oltu vielä pahemmassa jamassa kuin oltiin. [Apua, puhun itsestäni passiivissa! Asia pistää niin vihaisen synkeäksi, etten osaa enää edes kirjoittaa siitä.] )

14. syyskuuta 2014



Kodintäydeltä hevoshaaveita, pöydänkulmilla muurahaisten kirjeet. Keppihevosia seitsemän, ratsastustuntilupauksia yksi. Joku teki omenahilloa, tuoksuu kodille. Kirjahyllyn päältä kaivettu myös kahden vuoden kudin, kenties kolmas vuosi toden sanoo ja kaulahuivi valmistuu, onneksi se on harmaa, voi käyttää koska vaan. Parvekkeella ei tosin, siellä on vielä hellettä.

Vahvistuva ajatus, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla kuukauden jälkeen viikko lomaa, ja kas, monet työssäjaksamis- sekä työttömyysongelmat on ratkaistu.

13. syyskuuta 2014

tänään, johonkin aikaan, mitä sillä on väliä.



1. Se on sana insta. Instasitä, instatätä, nytheti, äkkiä. Alkaa kaivata tätä maailmaa. Oikeaa keskustelua, hitaampaa, ettei tarvitse raportoida heti tai tägätä latergram. Omituista, että täytyy ilmoittaa jos ei ole kertonut heti. Syysnostalgiaa? Ylimääräisen loman aiheuttamaa kangistumista, toiveikasta talveen hidastumista?

2. Kaipaan. Kuvien arjen kuulautta, no filter needed. Tilasin juuri hienolla älypuhelimella kaupassa olevalta mieheltä patterit (itse pitää käydä kaupassa, ei käy puhelin sun puolesta). Arvelin tarttua kameraan tänään. Oikeaan kameraan. Siihen, joka painaa ja jota on rasittava raahata mukana. Haluan ottaa kuvan omenoista. Kuulaan ja kirkkaan.

3. Voiko ihmisellä tosiaan olla niin kiire, ettei ehdi istua pöydän ääreen ja odottaa että tietokone käynnistyy? Ettei ehdi lukea pöydän ääressä, ainoastaan hississä tai supermarketissa?

4. Kuvia omenoista. Melkein lavastan, siivoan pöydän, ikkunalaudan, avaan verhot ylemmäksi, mutten sittenkään. Tällaista meillä oli, tänään, johonkin aikaan päivästä, iltapäiväauringossa, verhot puoliksi kiinni, toipilas piirtelee varjossa, mies lukee sohvalla päivän lehteä, on suunniteltu keittiötä ja ikkunalla joku ohlsonin esite, varmaan joku aikoo keittää omenahilloa, johonkin aikaan, ehkä tänään, mitä sillä on väliä. Arkielämä. Nofilterneeded.