19. toukokuuta 2015

olisipa jo




... ensi viikonloppu maalla. Siellä aika on toinen, maailma joku muu. Ehkä se oma mansikka, vaikka kaikki onkin vielä vinksin vonksin. Tuntee olevansa elossa eri tavalla, tietää miten elämänsä tahtoo elää, mistä hyvä elämä on tehty. Eräs viisas, mieheni, sanoo, että maalla päivä on täydempi, pidempi. Minä sanon itselleni : Älä unohda hengittää.

16. toukokuuta 2015

meidän maalla







Ollaan alettu viettää suloisia viikonloppuja maalla, viimeinkin.Valmista ei vielä suinkaan ole, vessassa käydään kynttilän valossa ja kylpeä täytyy naapurissa, mutta yöpyä voi jo, vähän laittaa ruokaakin. Remonttireiska laatoitti keittiönseinää tänään, joten ensi kerralla saadaan laittaa työtasot ja allas paikoilleen, sitten saa tiskata seisaallaan eikä vadissa vessan lattialla köykkien. Elän toivossa että huomenna saadaan myös lämmintä vettä, vaikka kieltämättä aamupesut jääkylmällä virkistävätkin.

Tehtiin lapsen kanssa kolmen kirppiksen kierros tänään, hän kasvatti hamsterikokoelmaansa kahdella ja köyhtyi 60 senttiä, minä ostin kuudella eurolla kolme kaunista Arabian lautasta. Iltapäivänokosilla kuiskuteltiin toistemme korviin omia satuja, mutta kauan ei ehtinyt levätä ennen kuin oli aika palata pihapuuhiin. Lapsi on löytänyt naapureista kavereita ja kauniina kevätpäivänä touhua riittää ulkona niin että uni tulee jo kahdeksalta. Haaveilen puutarhoista, mutta aika paljon saa soraa, mursketta ja multaa kärrätä että tuloksiin päästään. Viikonloppu on ihan liian lyhyt, joka kerta.



14. toukokuuta 2015

etsimättäkin




Hämärtyi. En tiedä, ehkä joskus maaliskuussa. Kai oli joku pohjakosketus, tuli sisältä ja meni, imettiin ulos minusta, mutta olen onneksi löytänyt näitä valopilkkuja, etsimättäkin. Koettanut ajatella rakkautta, ja sellaista ettei kaikelle voi mitään. Toivonut ymmärrystä nähdä valoa, arvostaa sitä mitä jo on. Kuulostan niin kliseiseltä, että pakko sanoa jotain ihan muuta: Olen ajatellut lähettää postia, siihen ehkä löytyisi nyt voimat. Ja ajatella, että hän on kohta jo eskarilainen! (Ja rakastaa äitiä silti kaikkein eniten.)

29. maaliskuuta 2015

liikaa lihaa


Käyn hitaalla, kuukauden takaiset kuvatkin vielä kamerassa. Nyt ei tunnu valo auttavan, energia ailahtelee kuin kevät.

Yhtenä päivänä lapsi kysyi "Äiti miksi me syödään niin paljon nyt lihaa", en sanonut että kun en ehdi ja kun väsyttää ja kun ilta lyhyt. Tulin tänne ja katsoin sivupalkkia, menin markettiin. Tällä viikolla meillä syödään talvikeittoa, punajuurikiusausta ja kesäkurpitsalasagnea.

"Mmm, punajuurta" lapsi sanoo valeanpunaisen uunivuoan äärellä.

15. helmikuuta 2015

Laskiaispulla



Liukasta laskiaista ja pitkiä pellavia!

(hästäg MunAurinko)