30 May 2009

tällaisena päivänä



Kolme vuotta olin sijaisäitinä, isosiskona, komentajana, kaverinakin joukolle mitä ihanimpia nuoria ihmisiä. Katsoin kuinka he kasvoivat lapsista teineiksi, koitin pitää kaidalla tiellä. Pidin yhteyttä keväänkin, kotoa.

Tänään he ottivat askeleen lähemmäs aikuisuutta. Saivat stipendejä, pitivät puheita, muistivat kukin ja lahjoin, kokivat sen helpotuksen tunteen, joka tulee, kun yksi suuri urakka on ohitse. Tällaisena päivänä, kun on näin kaunista ja tuulen suhinassa voi melkein kuulla suuria unelmia, tekee itsekin mieli pukeutua kesään, nostaa kannat kattoon ja vähän juhlia.

27 May 2009

h-hetkiä






Mitenhän sitä muistaisi aina olla onnellinen pienistä asioista, joita mahtuu jokaiseen päivään enemmän kuin ehtii laskea? Tänään:
  • Hymyilevä lapsi sai helpotusta vatsavaivoihinsa ja nukkui hyvin. Punainen, kilisevä tilkkupallo sängyn yläpuolella oli hirveän hauska ja sai osansa pienen juttelusta ja naurusta.
  • Hippihenkinen onnittelukortti kätki taakseen Hannele Huovin ihanan Kun on oikein pieni -runon (alla), ja päätyi ilmoitustaululle kun muut kastekortit laitettiin talteen Nupun omaan muistolaatikkoon.
  • Huutavaan nälkään kiireessä kyhätty seesamibroileri näytti aurinkoiselta ja maistui hyvältä. Paahdettuja seesaminsiemeniä jäi vielä naposteltavaksikin.
  • Hurjat grunge-vuodet resuisine flanellipaitoineen, paksuine mustine kajaleineen, repaleisine kynsilakkoineen ja suurine villapipoineen palautuivat mieleen ja toivat virneen kasvoille vanhoja valokuva-albumeja selatessa. Kaupan alennuskorista löytyi Seattle-paita.
  • Hauskoja vanhoja teepannuja sekä muutama maitotonkka oli kätketty kaiken romun keskelle kaappiin, jota mies tekemisen (ja säilytystilan) puutteessa alkoi siivota.
Päivää on vielä jäljellä. Tänään yritän muistaa iloita kaikista niistä hyvistä hetkistä, joita vielä eteen tulee. Ja olla oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

25 May 2009

juhlien jälkeen






Kun järjestää juhlat, ehtii usein nauttimaan työnsä tuloksista vasta seuraavana päivänä. Niin nytkin, pienokainen sai nimensä eilen. Tänään meillä on esillä punaisen koko värikirjo, pihallakin.

18 May 2009

hiljainen hetki


On ollut pari surullista päivää. Vatsaa on kai vääntänyt, ja kuumakin on vanhassa talossa, mutta vaunuissakaan ei nukuta. Ilmoista nauttimisen sijaan aika on kulunut näiden seinien sisällä, vapaahetket orkideaa kylvettäessä, kellarin varastoja penkoessa ja puutarhatöistä haaveillessa. Paljon tosin ei ole haaveiluttanut, äidillekin tahtoo tulla suru, kun ei aina osaa auttaa toista.

"Jos lähettyvillä on puutarhanhoitoon myötämielisesti suhtautuva mieshenkilö, hänen työpanostaan ei suinkaan kannata väheksyä", tietää Rea Peltolan ja Vesa Koivun kirjoittama Jokanaisen puutarhakirja kertoa. Mies onkin hoitanut puutarhaamme innokkaasti saatuaan käsiinsä raivaussahan.
Into oli sitä luokkaa, etten ehtinyt häntä edes ohjeistamaan risukon kaatamisessa. Siinä menivät syreenitkin.

Sillä välin pihatien koivut ovat saaneet hiirenkorvansa. Vihdoinkin.

15 May 2009

kesä tule jo!


Kesää odotellessa lupaan tänä viikonloppuna istuttaa viimeinkin yrtit sisälle ruukkuihin, silittää kesävaatteita ja haravoida pihan. Sekä tietysti leikkiä Nupun kanssa kesää ihanissa uusissa mekoissa!

käsitöitä





Toivon usein, että minulla olisi kätevät kädet ja esteettinen silmä. Haluaisin osata tehdä käsilläni jotakin taiteellista: työstää kankaita, printtejä, savea; tehdä kukka-asetelmia tai gourmet-aterioita. Toki laitan mielelläni (toisinaan ihan maistuvaakin) ruokaa, mutta mieluiten paistan aamiaispullani suoraan kaupan pakastealtaasta.

Saan vihreät silmät, kun luen tarinoita itsensä työllistäneistä ja itseään toteuttavista käsityöläisistä, kuten Teresa Colesta, jonka yrityksestä (Teresa Green) kirjoitetaan toukokuun Country Living-lehdessä. Tai kun näen upeaa keramiikkaa, vaikkapa italialaisia ruukkuja Tricia Guildin Toscanan asunnon verannan pöydällä (kirjassa Tricia Guild'n värikäs maailma).

Koulussa kädentaitoaineet olivat heikointa osaamisaluettani. Nykyään tolkutan töissä päivästä toiseen, että oppiminen on työn tulosta, ja vaivaa on nähtävä päästäkseen eteenpäin. Noinkohan minäkin oppisin vielä käsityöläiseksi?

11 May 2009

vapaapäiviä

Viikonlopun sadepäiväuniin toi valoa aurinkoviltti, joka on saatu aikoinaan omasta äitiysavustuspakkauksestani. Äitini oli säilyttänyt meille jälkipolville myös mummoni minulle tekemän tilkkutäkin, jota koristavat muun muassa ihanat Sarah Kay -printit.

Ensimmäisenä äitienpäivänäni sain perinteisen ruusupuskan sijasta sievän pienen orkidean, joka tässä somistaa keskeneräistä vanhaa tuolia. Kun saan tuolin maalipinnan varovasti hiottua, kellarissa odottaa kuusi vastaavaa -- tosin ikävällä tummanruskealla maalipinnalla. Puuhaa riittää.

4 May 2009

puutarhaunelmia ja saarihaaveita






Viikonloppuna ostoskassista löytyi monenmoista siemenpussia. Vanha musta ruukkurivistö saakin siis uusia asukkaita, jotka siirtyvät sitten ulos kun on tarpeeksi lämmintä. Olemme pitkään haaveilleet omiin tarpeisiin tarkoitetusta pienestä luomutilasta maalla. Vaikka maalla jo ollaankin, emme tälle kesälle ehdi perunamaata laittamaan, eläimistä puhumattakaan. Pieni kasvimaan tynkä kuitenkin saataneen aikaiseksi, jonkinlainen kohopenkki yrteille, sipuleille ja salaateille. Maasta se pienikin ponnistaa!

Viikonloppuna oli toki aikaa haaveilla muustakin: merestä ja rannoista. Tila saaristossa olisi unelmien täyttymys, eikä uusimman Maalaisunelma-lehden artikkeli Tanskan saaristosta yhtään lievittänyt kaipuuta meren äärelle.

Mieleen palasi syksyinen retki Suomenlinnaan. Voi, miten upea paikka asua! Vaikka visiitistä on aikaa jo melkein vuosi, voin edelleen haistaa merituulen ja puutarhojen kasvien huumaavan tuoksun.