18 May 2009

hiljainen hetki


On ollut pari surullista päivää. Vatsaa on kai vääntänyt, ja kuumakin on vanhassa talossa, mutta vaunuissakaan ei nukuta. Ilmoista nauttimisen sijaan aika on kulunut näiden seinien sisällä, vapaahetket orkideaa kylvettäessä, kellarin varastoja penkoessa ja puutarhatöistä haaveillessa. Paljon tosin ei ole haaveiluttanut, äidillekin tahtoo tulla suru, kun ei aina osaa auttaa toista.

"Jos lähettyvillä on puutarhanhoitoon myötämielisesti suhtautuva mieshenkilö, hänen työpanostaan ei suinkaan kannata väheksyä", tietää Rea Peltolan ja Vesa Koivun kirjoittama Jokanaisen puutarhakirja kertoa. Mies onkin hoitanut puutarhaamme innokkaasti saatuaan käsiinsä raivaussahan.
Into oli sitä luokkaa, etten ehtinyt häntä edes ohjeistamaan risukon kaatamisessa. Siinä menivät syreenitkin.

Sillä välin pihatien koivut ovat saaneet hiirenkorvansa. Vihdoinkin.

1 comment:

Anonymous said...

Hei, mulla on tuo kirja myös!
Hih.
Helkemami