9 June 2009

timbuktussa

Jostain syystä, vaikka muuten olenkin meri- ja saari-ihmisiä, Afrikassa en voisi piitata saarista vähempää. Jotenkin tuntuu turhalta kuluttaa rahaa merimatkoihin, jos pian vaikka käykin niin, ettei päämäärästä mitään löydäkään. Pahimmassa tapauksessa matkan varrelle sattuu rosvo, ja siinä sitä sitten ollaan, vailla kotiinpaluumahdollisuuksia...

Kummityttö poikkesi meille iltapäivän viettoon. Toi herttaisen tapansa mukaan lahjan, tällä kertaa kirpputorilta löytämänsä sievän kesämekon pikkuneidille... (Kuvassa harmonin päällä myös pikkuneidin suosikkikukat, joita on hauska katsella kun tanssii äidin kanssa keittiössä.)

... Ja järjesti minulle pelikestit. Kiitokseksi tarjosin tosi surkeaa ruokaa -- pelin tiimellyksessä ranskalaiset kärähtivät uunissa, ja jälkiruoaksikin oli vain joulupipareita, jotka syötiin pois jo pääruokaa odotellessa.

Hetken aikaa olin onnekas ja varakas. Mutta mitä sinä tekisit rahatonna Timbuktussa?

4 comments:

Merruli said...

Voi ei, rosvotko yllätti Timbuktun yössä? Onkin liian pitkä aika siitä kun viimeksi pelasin Afrikan tähteä. Jokohan se sujuisi omalta jälkikasvulta.

Mimmi said...

Juu, Timbuktussa jumitettiin kauan... Ainakin ystävän 5- ja 6-vuotiaat kovasti jo pelaa; jos laskeminen sujuu pelaajalta tai kärsivälliseltä opastajalta, niin hauskaa se on pientenkin kanssa!

Ilona said...

Nätin mekon toi!

Mimmi said...

Eikö vain! Paljon on neidille vaatelahjoja tuotu, mutta harvoin sellaista, joka noin kovasti olisi ilahduttanut mieltä (jotenkin on niin söpöä, että kymppivuotias kantaa aina mukanaan lahjoja -- ja vielä vihreästi kirpparilta).