7 September 2009

ei mikään erityinen päivä




Mies palasi aamulla kaupungilta mukanaan kukka ja suklaata. Helppohoitoista kasvia oli pyytänyt, kun on ennenkin minulle kukkia ostanut. Minä puolestani tiedän, ettei tarvitse kysyä miksi. Siksi, että on ihan tavallinen, ihana päivä, jolloin kuunnellaan elokuvamusiikkia ja tanssitaan pitkin taloa tanssista tykkäävän tytön kanssa ja juodaan välillä kahvit.

Kukka haki paikkaansa, asettui lopulta tuohon olohuoneen piirongin päälle. Saa nähdä kauaksiko aikaa.

Amelie from Montmartre soi jo ties monettako päivää, jotenkin ihmeellisesti se kuulostaa vanhalta kunnon levysoittimelta.

2 comments:

Merruli said...

Ei ihme, että tanssituttaa, taustamusiikkisi on parasta lajia! Kovasti tykkään kuvasarjan tunnelmasta.

Mimmi said...

Tuo Amelie-soundtrack on tosiaan levy, johon en millään kyllästy, ja jotenkin se sopii kuulaisiin syysiltapäiviin kuin nappi silmään!