26 September 2009

mistä on mukavat päivät tehty



... kirjoista, kahvista, kakusta, kukista, musiikista, lapsen naurusta, yhdessäolosta, rauhasta, syksyn väri-ilosta, kynttilöistä ja pimenevistä illoista.

Jotenkin väsähdin kesällä ihan täysin. Menin lukkoon, stressasin, en osannut nauttia mistään, heittäytyä hetkeen. Lapsen mukanaan tuoma elämänmuutos oli niin suuri, ettei siihen osannut mitenkään varautua.

En tiedä, mikä avasi lukon. Se tapahtui aivan vasta. Olen löytänyt taas ilon jokapäiväisestä elämästä ja erityisesti sellaisten asioiden tekemisestä, joista olin aivan unohtanut nauttivani: lukemisesta, musiikinkuuntelusta, iltaisista keskusteluista miehen kanssa...

(Luen parhaillaan useita kirjoja, kaikki yhtä ihania: Waltarin Sinuhe yllätti hienoudellaan, Didier van Cauwelaertin utuisen upea Keijukaisen koulutus tuo kauneudellaan kyyneleet silmiin ja Sari Vuoriston Säätiedotus merenkulkijoille... minä rakastan merta! Kaikista voisi kirjoittaa useita arvioita; tyydyn sanomaan, että ne kannattaa lukea, ihan vain omien maailmojensa vuoksi.)

Tänään vietämme miehen syntymäpäiviä. Syömme hyvin, saunomme, istumme iltaa rakkaiden ystävien kanssa. Ensimmäistä kertaa kuukausiin tuntuu siltä, että on aihetta juhlaan. Minä aion seuran lisäksi nautiskella tänään noista kaikista alussa listatuista -- niistä on mukavat päivät tehty.

Nautinnollista viikonloppua jok'ikiselle!

3 comments:

Laura S said...

Kävin eka kertaa blogissasi, hienoa että olet löytänyt ilon takaisin elämään! Lapsi kyllä muuttaa elämää eikä se ole aina helppoa, itsellä on 6-vuotias tytär joten mullistavat vauvavuodet ovat enää herkkänä muistona. Vaali silti jokaista kaunista hetkeä lapsen kanssa, ne kun ovat ainutkertaisia eivätkä toistu enää koskaan! Iloista syksyä sinulle - ja tervetuloa vierailulle myös minun blogiin, osoite on www.metsansuloisinpaikka.blogspot.com

14a4:n Hanna said...

Hienoa, että ilo on taas löytynyt!

Kuulostivatpa hyviltä nuo lukemasi kirjat. Vuoristoon onkin pitänyt tarttua, mutta myös nuo muut. Täytyypä muistaa, kun seuraavan kerran käy kirjastossa!

Mimmi said...

LauraS: Tervetuloa Koivukujalle! Juuri tuo hetkiin pysähtyminen ja niiden vaaliminen oli minulle kovin vaikeaa; välillä tuntui, ettei näissä hetkissä ole mitään hyvää. Onneksi ilo voitti väsymyksen.

Hanna, kannattaa tosiaan tarttua noihin kirjoihin. Ne ovat pitkään olleet minunkin pitäisi-lukulistallani, mutta jostain syystä olen vältellyt niitä. Sinuhea pisimpään, sillä jotenkin vierastan klassikoita joihin on ladattu hurjat ennakko-odotukset. Toisaalta hyvä, ehkä nyt oli otollinen aika sen lukemiseen ja allegorisuuden ymmärtämiseen.