20 September 2009

täydellinen sunnuntai





Laiskoteltu, leikitty, syöty lohkoperunoita, lueskeltu, lauleskeltu, kahviteltu, kylvetty, haaveiltu, haukoteltu, haliteltu, hassuteltu, lekoteltu, ihmetelty, ihasteltu, istuttu aurinkoisella kuistilla, oltu ihanaisia ja rakkaita.

6 comments:

Anonymous said...

Päiväsi kuulosti kivalta.
Blogisi näyttää kivalle.
Kun luen kirjoituksiasi, muistan itse ajan, jolloin ensimmäinen lapsemme oli vielä vauva. Kun olimme vasta muuttaneet (vanhaan) taloomme (,mutta se oli meille vielä aivan uusi). Nyt lapsia on kolme, ja ensimmäinen on jo koululainen. Arjesta on hieman päässyt katoamaan se taika, jota vastaperustetun perheen elämässä on. Näin voi käydä, vaikka ei pitäisi. Näin käy, vaikka sitä ei heti huomaakaan. Niin käy, kun koko ajan pitää laittaa ruokaa, ostaa ruokaa, pestä pyykkiä, viikata pyykkiä. Enkä tarkoita, että olisin ainoa, joka tätä meillä kotona harrastaa. Yhdessä mieheni kanssa pyöritämme arkea, mutta silloin muinoin siinä oli enemmän sankaruuden makua. Nyt perhe-lehden kansiteksti "Ihana arki" kuulostaa ärsyttävältä herjaukselta,kuin suolaa haavoihin. Plääh!! Vaikka olen perusonnellinen arki-ihminen, kaipaan välillä jo muutakin!

Mutta ihastuttavaa syksyn jatkoa sinne Koivukujalle! Palataan asiaan...

Helkemami

Mimmi said...

Hei, Helkemami, tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

Täytyy sanoa, että ei meidänkään arki mitenkään taianomaista tai aina ihanaa ole, mutta yritän löytää kaikista päivistä riemun aiheita. Tänään sellainen ilmaantui näin heti aamutuimaan, kun pikkuinen yhtäkkiä, pari kuukautta omaa sänkyä syystä tai toisesta hyljeksittyään (on nukkunut vaunuissa, ja vain mies on onnistunut nukuttamaan hänet sisälle), nukkuu nyt parhaillaan omassa sängyssään. Mikä helpotus!

Valitettavasti meillä sunnuntait ovat kovin usein niitä päiviä, jolloin tehdään kaikki hommat, joita ei viikolla ole ehditty. Tämä täydellinen olikin ehkä täydellinen juuri siksi, että päätimme tietoisesti olla tekemättä yhtään mitään. Se kannatti! Oli mahtavaa vaihtelua tavalliseen arkeen.

Mukavaa arkea, ja toivottavasti myös juhlaa, teidänkin perheenne syksyyn!

Liivia said...

Näen näissä paljon kaunista; nuo puutuolit, tuo ihana tapetti ja taustalla pilkotava tilkkujuttukin...

Lohkoperunat on pop meilläkin!

Mimmi said...

Liivia, tiedätkö, minä vihasin tuota tapettia silloin kun muutimme tänne, mutta jotenkin se on kasvanut minuun. Nyt suorastaan rakastan sitä!

Anonymous said...

Hei Mimmi,

no, ei meidänkään elämä ole aina niin ankeaa, kun miltä tuossa eilen kuulostin. Välillä vaan katoaa se "kiva" fiilis... Tänään on taas toinen mieli.

Lapsiperhehässäkässä rassaa se, kun ei saa asioita tehtyä, kun ei jää sitä aikaa jotenkin. Enkä siis tarkoita nyt juuri suursiivousta tai pyykinpesua, vaan jotain suurempia projekteja, esim. puutarhanlaittoa tai remonttia, omia juttuja, joista jää pysyvämpi jälki. Ja kun jokin jää rempalleen, se saattaa olla juuri niin jopa vuosia ennenkuin joku vihdoin keksii/ehtii/viitsii tai pystyy homman hoitamaan. Ja vuodet vilahtelee aina vaan nopeampaa vauhtia...
Ja sitten, kun vihdoin on taas hetki aikaa, huomaa, että lapset kasvoi jo ja muutti kotoa, ja itse mietti vaan sitä rempallaan olevaa juttua ja kärsi siitä, eikä muistanut nauttia hyvistä asioista. Mutta yritetään nyt muistaa ne hyvätkin jutut, koska kylllä niitäkin on vaikka kuinka! :)

Helkemami

Mimmi said...

Tiedän tunteen, meilläkin "pitäisi" on sana, joka sanotaan joka päivä niin monta kertaa, ettei ehdi laskeakaan. Mutta olen tietoisesti ottanut aikalisän, ajatellut, ettei mitään oikeastaan pitäisi, ellei halua. (Jossakin vaiheessa varmaan alkaa ahdistaa tillit & porkkanat penkissä, siivo jne., mutta antaa olla ennen sitä...)