18 October 2009

kotikokin tunnustuksia




Kirjat ovat minulle käyttöesineitä, joissa lukukerrat, ajatukset ja aika saavat kernaasti näkyä. Koska enimmäkseen luen useaa kirjaa kerralla, niitä jää lappeelleen ympäri taloa. Jo luetut tai vielä vuoroaan odottavat keräävät huolettomasti pölyä avohyllykössä, jossa niillä on oma järjestyksensä, sellainen, jota toiset kirjoja rakastavat kummastelevat ja jonka logiikkaa he yrittävät turhaan selvittää.

En suhtaudu kovin suurella pieteetillä myöskään kokkaukseen, joten suosikkikeittokirjani ja reseptivihkoni näyttävät ikäänsä vanhemmilta: niissä on vedestä käpristyneitä sivuja, tomaattikeiton roiskeita, kuivunutta sipulia, mitä nyt kokatessa padasta saattaa lentääkin. Ja tietysti kotikokin omat lisäykset resepteihin sekä muut ruokaa koskevat huomautukset lisättynä sivun reunoille niin, että ulkopuolisen on niitä vaikea ymmärtää.

Ainoa poikkeus kirjalinjastani ovat sisustuskirjat. Saatan kyllä taittaa niistä sivunreunan merkiksi, mutta muuten suhtaudun niihin kuin arvokkaisiin vanhuksiin: kohtaan ne varovaisella kunnioituksella ja suurella arvostuksella. Vaikka oma sisustamiseni onkin yhtä huoletonta kuin kokkaamiseni, ovat sisustuskirjat minulle (parhaimmillaan, tietysti) kauniita katselukirjoja, joiden upeisiin kuviin voi uppoutua tuntikausiksi.

Uusin hankintani on siis melkoinen dilemma, Jocelyn Sibuetin A French Country Home: Style and Entertaining kun on yhdistetty keitto- ja sisustuskirja, kuten sen nimikin antaa olettaa. Kirjaa ostaessani ajattelin, ettei parempaa yhdistelmää voisi olla, mutta nyt kyllä epäilyttää, miten saan kirjan säilymään siistinä katselukirjana.

Jätänkö ihanat reseptit kokeilematta? Kopioinko ne käsin vihkoon? Vai onko minun muka opeteltava kokkaamaan siististi, siivottava jälkeni ennen kuin ne ehtivät syntyäkään? Pahoin pelkään, että tämä vanha koira ei tässäkään suhteessa uusia temppuja opi.

3 comments:

14a4:n Hanna said...

Mulla ihan samanlainen tapa käsitellä kirjoja. Tosin lainakirjoja käsittelen helläkätisemmin:)

En kyllä osaa antaa vinkkejä, mutta älä tyttö hyvä jätä niitä reseptejä kokeilematta. Kyllä siihen joku konsti löytyy!

Linnea said...

Hei, ekaa kertaa täällä. Luin kirjoituksiasi tuota alkusyksyltäkin.
Minä suhtauduin aikaisemmin kirjoihin, joita on kotona kaksi seinallistä, suojelevasti ja melkein mustasukkaisesti. 'Ei saa sekoittaa, ei saa sotkea, pitää käyttää kirjamerkkejä ja jäkä-jäkä-jäkä.' Vanhemmiten olen oppinut olemaan rennompi kirjojen suhteen. Saatan jopa luopua jostakin kirjasa, myydä tai lahjoittaa ;-)
Keittokirjoissahan pitää näkyä kokkaamisen merkkejä - muuten kirjat ovat turhia?!?

Mimmi said...

Hanna, en taitaisi malttaakaan jättää, vaikuttavat niin herkullisilta! Mutta jotain tosiaan täytyy keksiä kirjan suojaksi...

Linnea, tervetuloa! Minäkin olen alkanut viime aikoina jopa luopumaan rakkaista kirjoistani, mutta usein käy niin, että jälkeen päin harmittaa kun sen ja senkin antoi pois... :)