30 October 2009

sillä välin





Menneeseen viikkoon mahtui niin paljon muutakin kuin kokkausta, muun muassa tätä:

- Hidasta kutomista ja esiin luvattomasti tunkevaa ahdistusta siitä, etten ehdi saada suunnittelemiani valmiiksi jouluksi. Onneksi edessä on vielä pari kahdeksan tunnin junamatkapäivää ennen sitä.

- Veli etelästä yökyläili pariinkin otteeseen bänditouhujensa vuoksi. Työn hedelmistä pääsemme nauttimaan tänään, kun bändi heittää keikan siinä ainoassa paikallisessa. Elokuun keikka jäi välistä, joten odotan innolla. On kuulemma hienoja uusia biisejä, tiesivät viimeisimmän nähneet kertoa.

- Lapsi siirtyi lopulta merenneitoasennosta siihen oikeaan istuma-asentoon. Tuli kiire entisöitävien aikuisten tuolien kanssa, kun pitäisi nyt äkkiä kunnostaa lapselle miehen vanha syöttötuolikin. Hän sai myös ensimmäisen hampaansa, joka puhkesi yllättävän kivuttomasti.

- Luin monia hyviä kirjoja. Satu Mannista, Gummeruksen 2009 runokilpailijoita, Alberto Moravian Keskipäivän aavetta (kummallinen camuslainen ja eksistentiaali-filosofinen sävy, mutta enemmän vielä jotenkin elokuvanomainen, voi kuvitella maisemat jos lukee italianmatka-artikkeleita lehdistä tai katsoo tv:stä Capri-sarjaa) sekä vielä kesken olevaa Kristina Carlsonin ajatuksia ravistelevaa Herra Darwinin puutarhuria.

- Toinen lumi valui alas taivaalta, sitä ensimmäistä runsaampana. Saa nähdä, kestääkö se. Elän toivossa.

- Päätimme pitkän vastahankaisen kamppailun jälkeen nostaa lämmitystä noin viidellä asteella, mutta myös ostaa lisää puita talveksi, sillä jäämme vielä monen monituista astetta jälkeen aiempien talvien lämmitysjärjestelmän lämpötilasta.

- Sain kevääksi työtarjouksen, josta ensin innostuin valtavasti, mutta nyt himmailen, sillä työpäivien pituus matkoineen venyy hurjaksi, enkä halua lapselle pitkiä hoitopäiviä.

- Mies sai valmiiksi pitkän työprojektin, joka söi hänen vapaa-aikaansa ylettömästi ja stressasi häntä paljon. Olen niin onnellinen hänen puolestaan, ja odotan yhteistä, vähissä ollutta vapaa-aikaamme innolla.

- Ärsyynnys keittiömme keskeneräisestä lainasisustuksesta osoittautui isommaksi kuin olen ajatellutkaan. Olen entistä päättäväisempi kalusteiden valmiiksikunnostamisen suhteen, ja selailinpa päivänä muutamana vähän haaveilukuviakin. (Haluaisin kotoista, rustiikkia, vanhaa, vähän maalaishenkistä janiinedelleen janiinedelleen... Yläkuvassa vähän sitä oikeaa, hiukan rapistunutta henkeä.)

2 comments:

14a4:n Hanna said...

Olen seurannut mielenkiinnolla kokkausviikkoasi. Ja itse syönyt niitä iänikuisia nuudeleita...

Herra Darwinin puutarha näyttää mielenkiintoiselta. Harmittaa kun en ole ehtinyt lukea mitään kivaa taas aikoihin..

Mimmi said...

Hanna, kannattaa ehdottomasti tarttua tuohon kirjaan! Mielenkiintoisinta suomalaista, mitä olen aikoihin lukenut.