6 October 2009

tällä viikolla

Himoitsen vihreää lautaselle ja mieleen.

Tämän kylän kaupoissa vihannes- ja yrttivalikoimat ovat ihan surkeat. Sisältä homehtuneita papaijoja, kuihtuneita basilikoja, kaipa niitä ei kukaan osta ajoissa ja tietysti valikoimat silloin jäävätkin pieniksi.

Seuraavan kerran kun menen kaupunkiin, haen kyllä kassin täyteen yrttejä, ainakin rosmariinia, minttua ja basilikaa, ja istutan ne kotona purkkiin siinä toivossa että ne jatkavat eloaan edes muutaman viikon.


Yritän kovasti opiskella. Sen varsinaisen työn kirjoittamisen lisäksi pitäisi visualisoida jumitus. Siihen kulunee paljon kahvia.

En tulisi toimeen ilman isoja kahvikuppeja. Mitä suurempi, sen parempi. Jos joskus löydän kahvilan, jossa normaalin cafe brutalin saa puolen litran kupissa, perustan sinne epävirallisen toimistoni, ja teen siellä kaikki keskittymistä vaativat työni. (Jostain syystä ihmisvilinä ei häiritse minua niin paljon kuin kodin äänet.)


Tartun tähän kaaokseen. Viikonloppunakin kävi vieraita, joille olisi ollut mukava näyttää kuvia jos ne olisivat olleet siististi ja järjestyksessä albumissa tämän sijaan.

Puuhaa puuhaa! Vaan ei ressiä, kumma kyllä.

7 comments:

Riikka said...

Mulla olis sama urakka edessä. Kamala kasa valokuvia laittamatta albumiin. Enkä siis ole jaksanut tarttua tuohon hommaan vaikka olen viikkoja ollut ihan toimeton. Mutta tykkään kyllä että kuvat on oikeasti paperilla ja kansiossa eikä vaan tietokoneella. Albumista niitä on mukava katsella.

ElsaIlona said...

Mulla on varmaan tuo sama beige-ruskea kuppi. Etupuolella on kukkia, onko sulla?

Katja said...

Sama täällä valokuvien kanssa. 12 vuotta sitten otetut hääkuvatkin rempallaan noista lasten kuvista nyt sitten puhumattakaan. Digiaika on tuonut helpotusta. ;)

Jos kaupan vihertiski pännii, niin helppoja itsekasvatettavia vihreitä ovat herneet, versoista saa maukasta ja kaunista. Myös valkosipulin kynsiä olen kasvattanut ruukuissa - kuin ruohosipulia, mutta terästetty maku. Suosittelen.

himalainen said...

Söin tänään tuoretta pinaattia, ajattelen, että se teki kauhean hyvää :)

Vihreä ruoka on jotenkin niin voimallisen väristä, voi mielessään nähdä hyvän.

Mimmi said...

Riikka, totta, albumeissa kuvat ovat jotenkin käsinkosketeltavia, konkreettisempia ja sikäli helpommin selailtavia. Ja kuvien sommittelu on ihan kivaakin, mutta aina sen urakan päästää paisumaan niin massiiviseksi, että tietää ettei siitä yhdessä illassa selviä. Ja sittenhän siihen on vielä vaikeampi tarttua...

ElsaIlona, kyllä siinä on kukkia. Se on yksi lempikupeistani, miehen minua varten omaan pikkukuppiseen kaappiinsa aikoinaan ostama.

Katja, kuinka sinä niitä valkosipulin kynsiä kasvatit? Ihanko kynsi ruukkuun vaan?! :)

himalainen, olen usein miettinyt samoilla linjoilla, että kasvisruoan ylipäätään tekee entistä herkullisemmaksi ja oikeammaksi ne värit, varsinkin näin harmaana aikana; että kaikki on kaunista kun syö keltaista, punaista, vihreää...

Katja said...

Juu, ruukkuun multaa ja sinne pystysuoraan asentoon valkosipulin kynsiä ja multaa päälle ja sitten vain kastelemaan säännöllisesti ja odottamaan maukasta vihreää. Herneiden kanssa on yhtä helppoa. :) Pitääpä panna omalle pöydällekin näitä kasvamaan.

Mimmi said...

Kuulostaa hämmentävän helpolta! Täytyypä kokeilla ennen kuin nuo syömättömät kynnet kuivuvat kokonaan. Kuvittelisin, että pienehkökin ruukku riittää kunhan viemäröinti toimii?! :)