11 November 2009

muista kuvitella kesä


Tänään päästän mielikuvitukseni valloilleen.

Kuvittelen syöväni kaikessa rauhassa runsaan, monipuolisen aamiaisen, lukevani lehden kokonaan, katselevani ulos ikkunoista, jotka kuvittelen pesseeni.

Kuvittelen saaneeni joululahjat valmiiksi, oi helpotusta, ja kuvittelen että ne ovat onnistuneet melkein täydellisesti, ja vielä kuvittelen läheisteni ilahtuvan itsetehdyistä lahjoista kaikkine epätäydellisyyksineen.

Kuvittelen ensimmäisen kertamme mökillä järven rannalla, miten ajoimme veneellä jäätelökioskille, kuljimme metsässä rakastavaisten polkua, pesimme saunassa toistemme selät niin kuin hänen mummollaan oli aina tapana tehdä, ja minä sain nähdä kaikki hänen lapsuutensa tärkeimmät paikat.

Kuvittelen kesän, meidät istumassa rantakalliolla, lapsen tekemässä hiekkakakkuja suojaisassa poukamassa, kirkkaansinisen taivaan, lämmön, huutavat lokit yläpuolellamme.

Jos osaisin piirtää, kuvittelisin tämän kaiken paperille, jonka kiinnittäisin jääkaapin oveen. Nyt tyydyn kirjoittamaan muistikirjaani: Muista kuvitella kesä!

Se on pikakirjoitusta, ja tarkoittaa: Arjen hetkiin löytyy lisää iloa, kun muistaa aika ajoin pysähtyä haaveilemaan ihania asioita, menneitä tai tulevia, tosia tai toivottuja, kuvitella mielessään onnen ja lämmön ja rakkauden kaikki värit.

6 comments:

Lotta said...

kauniisti maalattuja ajatuksia ja mielikuvia. Haaveileminen on ehdottomasti yksi elämän tärkeistä asioista näin kaamosaikaan. Kevät ja kesä on enemmän sitä toteuttamisen ja touhuamisen aikaa.

Mimmi said...

Lotta: Samaa mieltä, haaveilemisen merkitys korostuu näin pimeän keskellä. Oma touhuamis- ja lempivuodenaikani on syksy, mutta pitkästä, pimeästä talvesta en aina oikein piittaa.

Satu said...

Ihana teksti kuvineen...Kiitos tästä muistutuksesta! Ja vielä edelliseen, juuri sitä samaa tarkoitin. :)

Mimmi said...

Satu: Ole hyvä :) Niin tosiaan arvelinkin, jotenkin se vaan on niin kummallista, miten lapsista ei saisi sanoa "pahaa" sanaa ollenkaan, edes niinä hetkinä, kun tuntuu ettei kerta kaikkiaan jaksa. Pomosta saa valittaa, ja omista vanhemmistaan, ja miehestään, mutta odotapas kun sanoo, että lapsen kanssa on ollut vähän hankalaa...

Sonja said...

Ihana postaus! Kyllä se haaveilu onkin välillä niin kivaa. :)

Mimmi said...

Sonja: Haaveilu on ainakin minulle hirmuisen tärkeää! Se oikeasti piristää harmaata arkea, aina!