19 November 2009

olin ajatellut


alkaa taas kirjoittaa, pitkästä aikaa.

Yhtenä iltana pääsin hiukan sanan syrjään kiinni, se alkoi yhdestä vanhasta runosta, tilauksesta kirjoitetusta ja muusalle omistetusta, ja yhtäkkiä sanat lensivät paperille ilman, että ehdin edes muodostaa niitä mielessäni, makustella suussani.

Se kävi niin kepeästi että vei yöunetkin, ihan niin kuin tekee myös Joutavuuksien jumala, se on vihonviimeinen kirja ihmisen pitää yöpöydällään iltalukemisena.

Yhden yön sitä kesti, mieleen putkahtelevia sanapareja, lauseita, rytmejä, muotoja. Sitten se taas katosi. Mihin se meni? Milloin se tulee takaisin?

Aiemmin pystyin kirjoittamaan niin, että istuin alas, otin eteeni koneen tai käteeni muistikirjan ja kynän, ja aloin kirjoittaa. Sanoin, etten usko inspiraatioon, kirjoittaminen on kirjoittamista, ei mitään jumalallista väliintuloa tai kirjailijan piilevän nerouden satunnaisia pilkahduksia. Nyt olen täysin inspiraation vallassa, en pysty systemaattiseen sanailuun, en tapailuunkaan.

Varmasti on joku kirja, jonka avulla löytäisin taas sisälle kirjoittajuuteeni. Oletko sinä lukenut sen?

2 comments:

Katja said...

Minulle on merkittävä kirja ollut Marguerite Duras´n Kirjoitan. Se antoi vertaistukea ja normaaliuden tunnetta. Samoin Kirjoittamisen aika. Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969 + Sinervon Runoilijan talossa ja Schoultzin Pitkin vedenviivaa ja Helena Anhavan Toimita talosi ja... ja... Nuo ovat sellaisia henkisiä selkärankoja ja näemmä kaipaan juuri näitä viisaita vanhemman sukupolven naisia.

Muuten kirjoittamista ruokkivat mitkä tahansa puhuttelevat, kauniskieliset, oivaltavat tai yllättävästi kokeilevat - ihan kielellä leikittelevistä lorukirjoista Göran Tunströmiin, Leena Krohniin, Tove Janssonin teoksiin (Muumit, Kesäkirja, Kuvanveistäjän tytär) tai taidokkaisiin dekkareihin (esim. Karin Fossum). Kirjoista on niin moneksi. Onneksi. Ja joskus riittää sekin, että katselee kuvia. Kirjojen tai valokuvia (blogeistakin).

Kannustan täältä! Kirjoita, kirjoita!

Mimmi said...

Katja, olen ajatellut että ehkä tukos onkin osittain sen syytä, etten ole paljon ehtinyt lukemaan juuri mitään. Hyvin vähän ainakaan runoja, joita itse eniten kirjoitan. Mutta myös tuollaiset "vertaistukikirjat" ovat monesti inspiroivia, itse aikoinaan innostuin hirveästi Virginia Woolfin Writer's Diarysta, mutta nyt kaipaan jotain uutta. Eeva-Liisa Manner kuulostaa hyvältä, samoin Marguerite Duras.