25 November 2009

pakko ostaa


Yleensä kirpputorilla tulee kierreltyä sattumanvaraisesti silmäillen. Tällä kertaa kuitenkin astelin sinne päämäärätietoisesti, enkä lähtenyt tyhjin käsin. Heräteostoksista (savikulho, ryöstöhinta 10 euroa, itsetehdyn näköinen, tällaista olenkin etsiskellyt; sitruunanvärinen maljakko, ehkä kevääksi; kukkopilli, alunperin suunniteltu muusikkoveljen joulupakettiin mutta söpöyden vuoksi taidan säilyttää myöhempää käyttöä varten) huolimatta olen tyytyväinen, sillä löysin sen mitä hain: noin kolme ja puoli metriä paksuhkoa punaista pellavaa, neljä euroa. Vähän reunoista repeillyttä, mutta kyllä siitä yhden joulupöytäliinan, joulukalenterin taustan ja ehkä vielä kaitaliinan tai tabletteja saa.

Ihme kyllä hyllyyn jäi parikin ruskeaa keraamista maljakkoa, joita pyörittelin käsissäni ja olin ostaa. Toinen niistä itse asiassa harmittaa vähän vieläkin; ehkä olisi sittenkin pitänyt... Mikähän siinä on, että varsinkin kirpputorilta tulee usein hankittua kaikenlaista mitä ei oikeastaan tarvitse. Jotenkin sitä ajattelee, että kun ostaa kirpparilta ekosti, saa ostaa mitä vain hyvällä omallatunnolla. Lastenvaatteet onnistuin kerrankin välttämään, lapsi ei juuri nyt todellakaan tarvitse vaatteita, sillä alkuviikosta löysin liinavaatekaapista (?) kassillisen ennen lapsen syntymää tutuilta ostettuja vaatteita, juuri tämän talven kokoa.

Kun tuli tuhlattua kauppareissulla, piti säästää hiustenleikkuussa. Maksan kyllä yleensä mielelläni palveluista, mutta luottokampaajani eli pikkusiskoni asuu muutaman sadan kilometrin päässä, ja nyt alkoi olla jo hätä. Napsautin siis otsatukkani itse -- eihän siitä yhtä hieno tullut kuin kampaajalla, mutta näkeepähän alta. Näinkin heti pihalle tuultumaan unohtuneen maton, sadeveden mukavasti kostuttaman, kylläpä onkin ollut pitkät hiukset kun en ole sitä huomannut! Mietin, että sen voisi ihan hyvin pestä vielä pihalla, semmoisia nämä kelit.

6 comments:

himalainen said...

Ihana savikulho, mukava pinta, sanoisin että kyllä kannatti, siitä voi tulla sinun arvotavarasi vielä, lempijuttu. Mulla on yksi vähän vastaava, jota olen suojellut lapsilta ja kolhuilta, se on rakas. Kulho siis, tietenkin myös lapsetkin :)
Just eilen katsoin eteisessä roikkuvaa yhtä kassiani, joka oli pakko saada -ostos kirpparilta viime talvena, en oo kertaakaan käyttänyt. Ajattelin viedä takaisin kirppikselle, mutta se on oikeastaan kiva koriste, en viekään.

Vois pestä melkein vaatteetkin ulkona...

Jonna said...

MInäkin keittiösaksilla siistin (tai epäsiistin) tukkaani muutama viikko sitten. Tänään tyttö kysyi, että pitäiskö sun äiti värjätä hiukset. Pitäispitäis.

Savikulho on hieno. Kannatti ostaa.

14a4:n Hanna said...

Totta turiset, sitruunat kyllä piristävät. Jopa ihan näin valokuvankin välityksellä!

Kulho on hieno, ei yhtään ryöstöhinta kun tuo on noin upea. Tai no okei, ehkä vähän.

Mimmi said...

Himalainen: Kulho oli ehdottomasti sellainen kuin olin etsinyt, oikea aarre. Sain pyyhkiä sen pois joululahjalistalta, noin täydellisen mieleistä tuskin kukaan muu olisi löytänytkään. Mutta paljon tulee kyllä kirppikseltä hamstrattua turhaakin tavaraa.

Jonna: Mies ei ensin huomannut muutosta ollenkaan, mutta kun osoitin tukkaani, sanoi että voivoi. Lapsi ei onneksi vielä osaa.

Hanna: Aina kirppiksellä tuntuu ryöstöhinnalta, kun joku maksaa yli kahdeksan euroa. Mutta ei se kyllä tuosta kulhosta melkein ollut liikaa. Melkein.

Celia said...

Kaunis kulho!

Minäkin kävin tänään kirppiksellä ja löysin sieltä vanhan, pitsisen esiliinan, jota en vaan voinut vastustaa. Se maksoi 4,5euroa ja oli valtavan kaunis. Ajattelin, että olkoot, nyt en mieti rahaa vaan iloitsen ihanasta löydöstä.

Mimmi said...

Celia, tuolla tavoin löytöihin pitäisi ehdottomasti osatakin suhtautua! Joskus harvoin tosin buyer's remorse iskee kirppiskäynninkin jälkeen, huolimatta ostosten edullisuudesta ja ekologisuudesta ja jopa tarpeellisuudestakin.