11 December 2009

mustavalkoista





Yhtenä päivänä olen innoissani lähestyvästä joulusta, toisena ei voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoisen ristiriitaista; tänään tuntuu siltä, että voisin sittenkin leipoa pipareita löydettyäni eilen ihanan punaisen joulupiparirasiani.

Ristiriitaista sen sijaan on se, että toisaalta hehkutan vihreitä arvoja, toisaalta olen muotilehtiaddikti. Laskin lukeneeni viimeisen kahden viikon aikana kuusi eri muotilehteä, ja erityisesti Voguen "vihreän numeron" lukeminen sai minut pohtimaan tämän kaiken ristiriitaisuutta.

Lehdessä käsiteltiin vihreyttä hyvin voguemaisesti keskittyen lähinnä vihreään lomailuun ja erilaisiin extreme-ilmiöihin kuten guerilla gardeningiin. Samassa lehdessä hehkutettiin kuitenkin myös muodin bileiltaa New Yorkissa (Fashion's Night Out) -- iltaa, jolloin putiikit olivat auki puoleen yöhön, ja myynnit nousivat yli 30 prosenttia. Muotijutuissa ekologista linjausta ei jatkettu tuotteiden puolesta millään tavalla.

Vogueen
(ja muihin muotilehtiin) pätee kuitenkin sama kuin Playboyhinkin: artikkelit eivät suinkaan ole ostavan kuluttajan silmissä pääsisältö, vaan kuvat, joista puhuminen yhtä aikaa eettisten arvojen kanssa on täysin naurettavaa. Muotilehtien kuvien tehtävä on saada lukija ostamaan vaatteita, kosmetiikkaa, koruja, matkoja -- kaikkea mitä ostaa voi. Ne tekevät sen niin tehokkaasti, että kuluttaja ei usein edes tajua "tarvitsevansa" laukkua, kenkiä tai takkia vain siksi, että on nähnyt vastaavan lehdessä. Olisi tekopyhää väittää, ettei niillä ole tismalleen samanlaista vaikutusta myös minuun, vaikka itseäni tiedostavana kuluttajana pidänkin.

Sattumalta samana päivänä Voguen kanssa käsiini osui ikivanha Olivian numero, jossa Hanna Jensen kirjoittaa vuoden kestäneestä vaatteidenostolakostaan. Vaikka olin lukenut artikkelin aiemmin, se oli uudelleenluettunakin pysäyttävä -- varsinkin kohta, jossa Jensen huomauttaa kaikkien muotigurujen muotigurun Marc Jacobsin pukeutuvan lähinnä mustiin neuleisiin ja valkoisiin paitoihin tippaakaan muodista välittämättä. Ja tietysti myös se, miten suvereenisti toimittaja pärjäsi vuoden ostamatta edes sukkaparia.

Pärjäisinköhän minä? Ensin ajatus kauhistuttaa: eihän ihminen mitenkään voi kulkea vuotta samoissa vaatteissa. Entä jos vaatteet menevät rikki?

Sitten alan laskea. Minulla on neljä villakangastakkia, kolme toppatakkia, yksi vuorellinen vakosamettitakki, yksi vuorellinen huppari ja yksi maiharitakki. Minulla on viidet saapikkaat (kahdet käytännölliset, kolmet kauniit), neljät nilkkurit, yhdet talvilenkkarit ja yhdet vuorelliset & varrelliset tennarit. Minulla on seitsemän villakaulahuivia ja useita tavallisia. Minulla on laatikollinen pipoja, myssyjä ja hattuja sekä toinen laatikollinen käsineitä. Ja tässä olivat vasta talviulkoiluvaatteet.

Alan leikitellä ajatuksella: entä jos? Ehkä tässä olisi ainesta uudenvuodenlupaukseksi. Sellaiseksi, joka pidetään.

P.S. Palautin kaikki ensi viikonlopun häihin ostamani vaatteet kauppaan. On se nyt kumma, jos ei täpötäydestä vaatehuoneesta jotakin talvihäihin sopivaa löydy.

8 comments:

Pellon pientareella said...

Viisasta pohdintaa, ja meille kaikille tarpeellistakin. Itse en lue muotilehtiä enkä omista nykyisin juurikaan vaatteitakaan. Mutta tarvitsenko tosiaan (taas) sen uuden kameran, huippugps:n, kirjan josta luin netissä... Olen menossa samaan suuntaan eli yritän päästä tavarasta eroon, kierrättää ja uusiokäyttää. Tuollainen vuoden ostolakko olisi tosi mielenkiintoista! Jos päätät tehdä sen, olisi kiintoisaa seurata raporttejasi siitä.

Annika - Vaahteramäen lapset said...

Mainiota, mainiota! Juuri tällaisia pohdintoja teen välillä itsekin. Tuo vaatteenostolakko on hyvä idea. Luulen, että itselläni se olisi helppo toteuttaa, sen verran vähän ostelen itselleni mitään (--- en ostanut mitääään.... voin kuulla ULtra Bran korvissani). Täytyy laittaa harkintaan.
Huonekaluja ja muuta sisustusta hankittaessa olen yrittänyt ostaa aina vanhaa. Nyt hankin uuden vuodesohvan ja olen ihmeissäni...

Satu said...

Asiaa pohdiskelet, ei olisi huono päätös lainkaan. Aika vähän kyllä itse ostelenkin, ja silloinki kirpparilta useimmiten, mutta mietinnän paikka olisi joka tapauksessa. Minä voisin päättää, etten osta yhtäkään kangasta tai lankaa, ennenkuin vanhat on ommeltu ja neulottu. Siinä olisi haastetta!

himalainen said...

Muistan tuon artikkelin myös, olen lukenutkin sen useaan kertaan. Reilu vuosi sitten tein ostolakon, lähes. En ajatellut kuitenkaan ihan täysin lopettavani ostamista, mutta melkein. Se kyllä toimi ja toimii edelleenkin. Huomaan, että vanhoja vaatteita voi pukea eri tavalla ja niihin voi keksiä vaikka uusia väkerryskoruja. Tietysti olen varmaankin monen silmissä ihan ajasta jäljessä, mutta eipä se enää haittaa. Silti ympärillä on kyllä niin paljon kaunista, että helposti tekisi mieli ostaa uutta, niin vaikeaa tämä on. Paras tapa itselleni on se, etten käy missään kaupoissa. Olen myös lehtiinsortuja, sitä en ole saanut itsestäni kitkettyä aivan pois. Selittelen itselleni käytöstäni, saan nyt ostaa lehden, kun työsopimusta jatkettiin jne. Toisaalta säilytän kyllä lehdet tai laitan ne kiertoon ja niistä yleensä löydän niihin vanhoihin vaatteisiini, ompeluksiin, kodin kunnostukseen jne. niitä uusia ideoita... tämä on kyllä vaikeaa. Minua ällöttää ehkä eniten se halpisvaatteiden ja -tavaroiden liukuhihnatuotanto, siis sellaisten juttujen, jotka ovat vain parin kuukauden mittaisen sesongin juttu ja sitten ne päätyy omantunnon hyvittelemiseksi johonkin hyväntekeväisyyskirpparille ja sieltä ehkä Pietariin, eikä niitä sielläkään enää tarvita, eikä ne siellä ketään hyödytä. Kertakäyttöisyys on jotenkin niin ahdistavaa.

Jos päädyt ostolakkoon, olisi kiinnostavaa ja rohkaisevaa, jos kertoisit siitä, kirjoittelisit. Se kannustaisi kyllä itseäkin, tsemppaisi :)

himalainen said...

Tulipas pitkä sepustus...
olen tässä kahden vaiheilla lähdenkö tunnelmallisille joulumarkkinoille vai en. Jos lähden, niin pelkään, että lähden sen vuoksi, että ajattelen, että löydän sieltä jotain "kivaa". Voi ei ;-)

Lotta said...

Tuo kuulostaa niin tutulta, vaatteita on enemmän kun ehtii käyttää. Tajusin pari vuotta sitten että nykyään hyvin harvoin enää tapahtuu sitä, että joutuisi heittämään vaatteita pois koska ne on kuluneet puhki. Eikö se ole merkki siitä että ihmisellä on liikaa vaatteita. Sen tajuaminen on vähentänyt ostohaluja huomattavasti. Vuoden pituinen osto lakko olisi tosi hyvä ja mielenkiintoinen haaste.

Anonymous said...

Min en tunnetusti vaatteilla koreile mutta yllätin itseni melko täydellisesti kun jo neljättä viikkoa rikki oleva pesutupa alkaa vasta nyt tuottamaan ongelmia vaatteiden kanssa (toki parin viikon kinkkulunsssa vähensi fiksun pukeutumisen tarvetta). alaosattomissa joutuu olemaan mutta kaapissa on edelleen 20 käyttämätöntä kauluspaitaa ja viitisen samaan kategoriaan kuuluvaa pikkutakkia.

ps. unohda se vogue ja vaihda vanity fairiin, hienoin opus ikinä on se. tekee mieli alkaa taas kirjoittamaan, on hienointa sanankäyttöä se.

-äS

Mimmi said...

Pellon pientareella: Minulla taas on niin päin, että esim. tekniset vempaimet eivät juurikaan herätä ostohaluja. Olen pohtinut tuota lakkoa nyt noin viikon, ja se tuntuu hyvältä ajatukselta. Taidan tosiaan kokeilla.

Annika: Sama juttu minulla sisustusesineiden ja huonekalujen suhteen, ostan mieluummin vanhaa ja käytettyä, ihan periaatteesta. Mysteeri on se, miksi sama periaate ei päde vaatteiden ostamiseen kohdallani lainkaan.

Satu: Kuulostaa hyvältä päätökseltä tuo omasi! Niinhän se on, että jokaisella lienee ne omat heikot kohtansa, kyllä niitä varmaan kaikkien olisi välillä syytä miettiä.

himalainen: Minä kokeilin olla kesäkuun ostamatta, kyllä se vaikeaa oli. Mutta totta on myös tuo, että kun päättäisi olla ostamatta, vanhoista vaatteistaan saisi varmaan paljon enemmän irti, kun olisi pakko miettiä uusia tapoja käyttää niitä. Ehkä niitä vinkkejä sitten löytyisi niistä jo ostetuista lehdistä, sillä minäkin säilytän suurimman osan ellen laita niitä kiertoon. Harkitsen kyllä tätä ostolakkoa ihan tosissani, ja varmasti siitä raportoinkin jahka pystyn siihen ryhtymään. Toivottavasti uskaltauduit joulumarkkinoille, niissä on aina ihana tunnelma!

Lotta: Hyvä huomio. En tosiaan muista, milloin joku vaatteeni olisi kulunut puhki tai mennyt rikki, paria paljon käytettyä paitaa lukuunottamatta.

-äS: Luulen että aika moni aliarvioi vaatekaappinsa sisällön määrän. Itse esim. laskin hiljattain omistavani 5 (siis todellakin, viisi) melkein identtistä mustaa pitkähihaista t-paitaa. Ovathan ne klassisia ja yhdisteltävissä melkein mihin vain, mutta noin monelle olisi tarvetta vain, jos ei tosiaan saisi neljään viikkoon pestä pyykkiä.

Pyörittelin Vanity Fairiäkin käsissäni lehteä ostaessani, mutta Voguen "vihreä numero" herätti enemmän kiinnostusta. Täytyypä joskus ostaa tuo VF, jos se kerran niin hyvä on!