1 December 2009

oi joulukuu





Spontaanin blogihiljaisuuden aikana tehty paljon:

Vietetty lapsen kanssa pari päivää rannikolla mummolassa, että mies sai lukea rauhassa tenttiin. Löydetty siellä mummon varastoista kaikenlaisia lankoja, saatu valmiiksi joulupöytäliina ja ostettu värkit kaitaliinaa varten. Lapsi myös nukkunut ensimmäisen kokonaisen yönsä, liekö oudon ympäristön uuvuttamana.

Käyty miehen kanssa kaupungissa ostoksilla: joulumausteita kauppahallista, joululahjoja (miehellekin, kun tilaisuus koitti), lapselle pallo. Kummitytölle, juuri koulunsa aloittaneelle ja lukemaan oppineelle, ihanasti kirjoitettu ja kuvitettu kirja: Anna Talven outo viivytys -- Satu niille, jotka kaipaavat vuodenaikoja. Pakko oli lukea itsekin, olisi pitänyt ostaa myös omalle lapselle tulevaa varten, vaan ehkä saamme sen sitten joskus lainaan.

Maisteltu vaihtoehtoisia booleja ja kuohuviinejä miehen veljen ja tämän avovaimon muutaman viikon päästä pidettäviä häitä varten. Laulettu lauluja, katsottu vanhoja kuvia. Voitu pahoin seuraavana päivänä.

Luovuttu autosta. Päätös oli paitsi rahallinen myös ekologinen, ja jollain tapaa vapauttava. Mutta luopumus merkitsee myös listaa uusista hankinnoista: miehelle pyörä, kunnolliset sadevaatteet meille molemmille (kun kerran sää on mitä on), lapselle pyörän perässä vedettävä vaunu. Miehen äiti toteaa, ettei nykyihminen pärjää ilman autoa. Saapa nähdä.

Ja tänään, lopulta, saa riemuita: Masentava marraskuu on ohi, taivaalta satoi joulukuun kunniaksi vähän luntakin vaikka ei vielä pitänyt. Ja viimeinkin, siltä nyt tuntuu, saa luvan kanssa alkaa odottaa joulua. Tänä iltana otetaan joulukorttikuvia lapsesta; vanhanaikaista, kuulemma, mikäli ystävääni on uskominen, mutta ah niin suloista.

7 comments:

Pellon pientareella said...

Vau, hienot kuvat, varsinkin tuo eka on ihan mahtava! Autosta luopuminen on iso ja hieno asia, onnea! Itselle se ei ole mahdollista kun asuu ihan korvessa, mutta onnistui se aikanaan ihan hyvin kaupungissa. Tietysti lapsen (tai koirien ja kissojen) kanssa on vähän haastavampaa.

ElsaIlona said...

Ensimmäinen kuva on kuin maalaus. Todella kaunis ja vangitseva kuva!

Katja said...

Ihana eka kuva!

Mekin otamme lapsista joulukuvat. Alkaa olla haasteellista puuhaa, pieninä olivat vain ja ihania tuli.

Mahtavaa, kun myitte auton pois. Olette sankareitani! Uskon, että autotta monia hankintoja tulee mietittyä entistä tarkemmin.

Valoisaa joulukuuta!

Lotta said...

Kauniit kuvat. Minusta joulukorttikuvia on kiva saada nykyään kun niin harvoin enää tulee teetettyä paperikuvia. Se olisi vaan hauskaa jos ne kokisi uuden renesanssin.

Mimmi said...

Pellon pientareella: Kiitos! Ja se meitäkin vähän jännittää, että eihän tässä aivan kaupungissa asuta, mutta kävelymatkan päässä tämän kylän keskustasta kuitenkin...

ElsaIlona: Kiitos oikein paljon sanoistasi.

Katja: Meidän lapsi on niin touhukas, että melkoinen homma oli saada edes yksi onnistunut kuva (saatiin kuitenkin, 1/25 onnistui). Ainakin ensimmäinen kauppareissu autotta osoitti, että ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa ei kaupasta voi kotiin kantaa.

Lotta: Olen samaa mieltä. Varsinkin lapsista otetut joulukorttikuvat (sellaiset, joita minusta otettiin 1970-luvulla) ovat aivan ihania -- ja persoonallisia, ainakin enemmän kuin kaupasta ostetut.

Satu said...

Voi miten ihana postaus tämä kauniiden kuvien kera! Tuli hirmu hyvä ja lämmin mieli tekstistäsi! Toivottavasti tuli suloisia kuvia! Onnellista joulukuuta sinulle!

Mimmi said...

Satu: Oli siellä joukossa yksi (!) onnistunut kuva touhutiinasta! Odotuksentäyteistä ja ihana joulukuuta myös sinulle!