25. elokuuta 2009

the office






Meillä asuneen pikkusiskoni muutettua omaan kotiinsa sain viimeinkin sen, mistä olen jo pitkään haaveillut: työhuoneen. Yhdistetty toimisto, kodinhoitohuone ja vierashuonehan suorastaan kutsuu töiden pariin! Tai katselemaan ulos aurinkoon...

1. elokuuta 2009

heinäkuisia valoja






Meidän elämä on ihan kaoottista, mies sanoo eräänä alkukuun iltana, kun lapsi on juuri saatu suurella vaivalla nukkumaan. Tosi on, en voi muuta siihen sanoa. Sitten alamme tehdä listoja: ruoista, joita aiomme laittaa seuraavan viikon aikana; ostoksista, joita seuraavan viikon ruokiin tarvitaan; asioista, jotka täytyy tehdä perjantaisin, koska muuten ne jäävät tekemättä.

Muuten heinäkuussa:
  • syömme oman maan salaattia ja kuivaamme tilliä (porkkanoita odotellaan vielä)
  • ihastelemme lapsen alati levenevää aurinkoista hymyä
  • ihmettelemme, mitä tapahtui krysanteemeille; kenties liikaa aurinkoa?
  • pidämme makuuhuoneen mukavan varjoisena ja vilpoisena lapsen nukkua
  • lapsi löytää oman päivärytminsä sekä joka päivä uusia ihmeellisiä asioita
  • löydän kassikaupalla lapselle hankittuja vaatteita, joita en muistanut olevankaan
  • järjestän kirjahyllyn uudestaan; mutta entä, jos sama kirja voisi kuulua kahteen kategoriaan?
  • luen ne samat kirjat, jotka muinakin kesinä
  • otan liian vähän valokuvia
  • pidän taukoa melkein kaikesta
  • opin nauttimaan arjesta lapsen kanssa, mutta kaipaan välillä keittiön Claude Monet'n maalaukseen
  • huomaan, että aamuyöt ovat päivä päivältä syksyisempiä

Jotenkin tuntuu kuin kesää ei olisi ollutkaan; niin vähän on tehty asioita, joita aiempina vuosina aina. Valo on vain jo ehtinyt jotenkin muuttua; ei kesä enää.