14 December 2010

laiska vähän kaikessa, ja valittaakin vielä


Olen ollut viime päivinä laiska bloggaaja, kuvaaja ja tonttu. Käyn pyörähtämässä täällä ja vähän kurkistelemassa muitakin, mutten jaksa sanoa mitään. Kuviin osuu vain yksi ja sama malli, eivätkä kuvat kyllä tässä valossa kovin kummoisia ole. Tonttuna olen aika saamaton, koko joulu oheistuotteineen on alkanut taas ahdistaa. Piristyin suunnattomasti kun luin Mielensäpahoittajan joulukalenterin luukun nro 2, se oli kuin omasta suustani: Avasivat sitten joulukadun. Sama katu, mutta enemmän kuluu sähköä. Ja rahaa. Tai emminä muista menikö se just noin, en jaksa tarkistaa, mutta se nauratti.

Ei niin kauheasti joulufiilistä, mutta jotain olen saanut tehtyä silti: Joulukalenterista on löytynyt joka päivä jotain, erityisen mieluisia ovat olleet pienet olkiset eläinkoristeet joita on laitettu lapsen seinällä olevaan kranssiin kiinni, sekä eilen löytyneet piparimuotit (pupu ja tähti). Niin että täytyihän sitä pipareitakin sitten ensimmäinen satsi leipoa, kun kerran kalenterista tuli muotteja. Joulukortit on yhtä lukuunottamatta kirjoitettu ja merkitetty, joulukoristeet on ripusteltu taloon ja keittiökin on saanut jouluverhot. Joulukyydit pohjoiseen on hommattu, ja yhtä lukuun ottamatta lahjat myös, paitsi ne jotka olen aikonut tehdä itse, ne ovat vielä kesken tai aloittamatta. Myslejä varten on kyllä tehty yksi testipaistos.

Niin että muistilista: Paketoi lahjat. Kirjoita yksi kortti ja postita kaikki huomenna. Kudo kaulahuivi ja kaksi laventelipussia loppuun. Aloita kutomaan pipoa, ranteenlämmittimiä ja kahta laventelipussia, kudo mielellään nekin loppuun. Täytä laventelipussit. Tee kolme satsia myslejä, ja kokeile naapurin rouvan antamaa tattaripiparireseptiä. Paista kaksi taatelikakkua. Paketoi loputkin lahjat. Pakkaa laukut viikon reissua varten. Hanki joulufiilis.

Eihän tuossa nyt niin kamalasti ole. Paitsi että lisäksi täytyy viihdyttää yhtä luomisvimmaista taiteilijaa, keinuttaa helisevää tonttutyttöä, ja loihtia keijulle sukkapuikosta ja askartelupapereista taikasauva kaikenlaisten taikojen tekemistä varten. Valitettavasti sillä ei näytä pystyvän taikomaan äidille iltayöstä lisää energiaa, vaikka kaikenlaista muuta voikin.

Kaikeksi onneksi mieskin on lähdössä loppuviikoksi tentin vuoksi pohjoiseen. Että mukavaa joulunalusaikaa vaan itse kullekin säädylle. (Tiedän, sarkasmini välittyy harvoin kirjoittaessa.)

8 December 2010

lämminhellä





Melkeinkalenteri. Melkein valmis, melkein hyvä, melkein ajoissa. Ompelin joulukalenteriin luukut ilman nuppineuloja mutta kiireen kera, päädyin lopulta neulomaan kaikki, ne ovat aika vinksinvonksin eivätkä niin suloisesti, olkoon, muistaakseni oli itsenäisyyspäivä tai sitä edellinen kun ompelin viimeisen kiinni. Kun joulu on ohi ja kalenteri otetaan alas, otan kyllä melkein kaikki taskut ehkä ylä- ja alariviä lukuun ottamatta pois, ja ompelen nuppineulojen avulla uudestaan kiinni vaikka yhden illassa. Kesällä keksin numerot, syksyllä koristelen vielä toistaiseksi tuntemattomin keinoin piiloon kaikki rumat harsimajäljet tältä joulukuulta. Voi miten hieno se on, sitten ensi jouluna.

Kahden illan juttu. Kummitytön pörröisestä piposta tulikin lapselle liivimäinen juttu kahdessa illassa. Jämälangat, napit minun vanhasta neuleesta, ekojuttu. Lämmin, ihanan pörröinen. Joulukalenterista tuli aamulla suklaata, hyvin on käynyt ilman numeroitakin, yhdessä on laskettu monesko ja joka aamu on jotakin löytynyt. 

Punainen on jotenkin lämmin väri, harmaa hellä. Nyt niitä on meillä paljon, paitsi keittiöstä puuttuu jouluverhot eikä ne ole muistaakseni punaharmaat, ne on lainassa äidiltä, olohuoneeseen sentään löytyi omat kirppikseltä. Vielä puuttuu massiivinen tumma työpöytä ja se sohva, sitä ei löydy millään ainakaan meidän budjetilla. Kaulahuiviin sen sijaan olisi lankaa, ja hellokittyjäkin on, tajusin juuri että vielähän tässä ehtisi pipon sijasta kaulahuivin sille kummitytölle, se tykkää mustasta ja hellokittystä, niitä on molempia.

Ja villahousut. Että piti siis saada lapsi ja olla vuosi ostolakossa alkaakseen ymmärtää mukavuuden päälle vaatteiden kanssakin. Niin lämpimät hellät villahousut, nämä uudet, etten taida enää muunlaisia housuja ostaakaan. Myyn farmarit pois, yhdet ehkä pidän, ne mukavimmat. Korkokengistä en osaa kaikista luopua, ne seisovat kaapissa muistuttamassa ajasta jolloin vielä osasin ja viitsin niillä kävellä, muistuttamassa että osaan kyllä vieläkin jos haluan. Juuri nyt en, mutta voihan niidenkin aika vielä tulla. Pitkien saapikkaiden kapeiden korkojen kopinan. Jalkasäryn jota pitää iltaisin hoitaa rauhoittavalla voiteella. Mutta villahousujen kanssa ne ei oikein käy.

7 December 2010

lähestyy niin lujaa





Eilen tarvottiin läpi lumisen kaupungin, vedettiin pulkkaa perässä, pidettiin huoleton päivä. Katsottiin kaupungin ilotulitukset seitsemännen kerroksen parvekkeelta, lapsi sanoi pumpum, hieno, oho, kukka ja vielä monta kertaa oho. Ja täti myös, siellä oli naapurin tätikin katselemassa. Illalla neuloin kummitytölle joululahjapipoa, siitä tulikin liian iso enkä jaksanut purkaa, muutin suuntaa, tuleekin tytölle mekko tai liivi, riippuu miten lanka riittää.

Tänään joulu tulee uhkaavasti kohti, pitäisi olla valmiina monta lahjaa ja gradun nelosluku siihen mennessä. Tykkään tehdä ja antaa, mutta kahmin aina liikaa. Pitäisi tehdä laventelipusseja, myslejä, kaulahuivi, ranteenlämmittimiä. Kummitytölle taidan ostaa, en ehdi enää muuten kaikkea. Ostan jotain muuta kuin prinsessoja, että tietäisi että muutakin on. Ja miehelle karvalakki, se tuntuu olevan ykköstoive, yhtäkkiä hänestä on tullut karvalakkimies, missä välissä oikein, monet hänen ikäiset kulkevat vielä hiphop-pipot päässä housut roikkuen. Mistähän semmoisenkin löytäisi. Karvalakin.

1 December 2010

morning glory




The ballet dancer and all her little friends.

28 November 2010

projekti



Luminen lauantai. Kirjahylly siivottu, villahousun lahje noin puolessa välissä, kirppispöytä tyhjennetty ja puolet jäljelle jääneistä lähetetty kirppiksen lahjasäkeissä lastenkotiin, sitten joulukalenterin kimppuun. Lainaompelukone suoraan seitkytluvulta sylttää, syö kangasta, katkoo langat, minä sadattelen, kiroan, hermostun. Kolmen tunnin koitoksen saldona kymmenen viime vuonna leikatun, luukuksi tarkoitetun kangaslipareen reunojen huolittelu siksakilla, ja suurinpiirtein saman verran lipareita roskakorin pohjalla. Pakkaan koneen pois ja kaivan jämälangat esille; niitähän riittää.

Aurinkoinen adventtisunnuntaiaamu. Varhainen herätys, kahvia, pyykkiä, korkeita torneja, mandariineja, myytävien maatilojen bongailua lehdestä. Hyvien mutta hintavien lampaanlihapullien seurauksena O innostuu taas ajatuksesta kasvattaa ja teurastaa ruuaksi omat lampaat. Kaksikko suuntaa katsomaan sorsia joelle, minä haahuilen yöpaidassa puolille päivin ja neulon luukkuja, muut askartelut ja kutimet saavat nyt odottaa. Jäljellä vielä neljä, sitten odotellaan luovuuden leimahdusta numeroiden osalta, alkuperäinen ajatukseni liimata huovasta leikattuja kankaaseen ei taida toimia villaneuleiden kanssa. Onneksi köyhyys ruokkii luovuutta, kertovat. Kyllä tämä tästä.

26 November 2010




Viikonloppuna otan kyllä itseäni niskasta kiinni. Teen kauan odotettuja lampaanjauheliha-feta-pyöryköitä. Ompelen joulukalenterin ja hommaan siihen numerot. Rakennan semmoisen himmelin tai mobilen mikä on ollut mielessä. Kudon lapsen villahousut valmiiksi, tai ainakin sen toisen lahkeen. Itselle kudon harmaat säärystimet. Käyn ostamassa lisää kynttilöitä ja tyhjentämässä kirppispöydän. Ja siivoan kirjahyllyn, ihan joka kulman, vedän kaikki kirjat ulos ja annan pölylle kyytiä.

Mutta ensin juon kupin kahvia ja katselen lunta. Ja ihastelen Minjan ja himalaisen upeita löytöjä. (Minäkin tein tällä viikolla yhden josta olen iloinen: tytölle löytyi joulun juhliin kirpparilta Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema suloinen mekko muutamalla eurolla.)

Leppoisaa viikonloppua!

22 November 2010

at night i dream of happiness






Valonpilkahduksia eiliseltä, se oli musiikin, ilmapallojen ja tanssin päivä. Aloin hahmottaa, mikä viimeisimmissä luvuissani on vikana. Yöllä näin unta menneistä ihmisistä, onnellisimmat unet ovat tätä päivää. Aamulla ymmärsin mitä on muutettava, nyt valmistaudun korjaamaan ja kirjoittamaan, uudestaan ja uutta.

Varhainen aamu pitkästä aikaa, valkoinenkin jos katsoo ikkunasta, tulee pehmeämpää valoa, auringonkajoa ja lunta. Lapsi on oppinut sanomaan pipi jo jonkin aikaa sitten, osoittelee eri paikkoja, koko ajan on pipi jossain, se lähtee puhaltamalla ja muumikekseillä. Tänään on osoiteltu korvia, toivottavasti ei sentään.

21 November 2010






Toinen yö isojen tyttöjen sängyssä sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Rauhallisimpia öitä aikoihin. Aamuisin hän saa katsella piirrettyjä sillä välin kun me juomme kahvimme ja luemme Aamulehden. Suosikiksi Postimies Paten rinnalle on noussut sympaattinen Ludovic. Vanhasta koirastani tuli uusi lempilelu kun se sai kaulaansa narun josta vetää ja kodikseen pienen puurasian jossa tavallisesti säilytetään palikoita.

Eilen mies kyseli minulta unelmista ja haaveista, vastasin hitaasti, en ole antanut itsenikään ajatella. Tänään lehdessä oli Leena Aalto, en voi kuin ihailla, toivoa että uskaltaisin tehdä itse jotain samankaltaista. (Voisin muuten hyvin syödä loppuelämäni pelkästään tuota Riikan tuomaa leipää.)

Jatkan suosikki sisustuskirjani alleviivaamista, mies ja lapsi nukkuvat. Mikä täydellinen tapa viettää kaupungin (kauppojen) joulunavajaispäivää.

Englanniksi kirjoittaminen tuntui tänään jotenkin teennäiseltä, vaikka sen opettamisesta lapselle on puhuttu pitkin aamua.

20 November 2010

enchanted by eggs





My girl brings me snowy, dry flowers every time she goes out.

17 November 2010

pulling faces











Fifteen minutes well spent!

8 November 2010






The pictures are from our Sunday morning walk in snowy Raahe. It was beautiful -- if I lived there, it would have to be this part of town.

21 October 2010

syystalvi







Tuulessa leijailevat hiutaleet, pikkiriikkiset, ja lehdet, ne jotka eivät ole painuneet märiksi kasoiksi maahan.

Olen levoton ja alakuloinen. En säästä, kamerasta vain. En arvannut että siitä erossaoleminen olisi näin vaikeaa. Se on kyllä matkalla kotiin, jo parin korttelin päässä, yhdessä kodissa jossa en ole käynyt. Silti niin kaukana. Tuliaisviinejä maisteltiin jo eilen.

Kuvissa tämä vuodenaikojen raja viime vuonna, satojen kilometrien päässä täältä, entisessä kodissa, sen puutarhassa, pelloilla. Veljen bändi laulaa syystalvesta, minä yritän kirjoittaa.