30 January 2010

lauantain listat

Kuun alussa mainitsin kirjan nimeltä Do Good Lives Have to Cost the Earth, ja lupailin silloin kirjoittavani kirjasta joskus vähän enemmän. Sen uudelleenlukeminen on kuitenkin nyt vähän jäänyt, kun jäin totaalisesti koukkuun joululahjaksi saamaani Siri Hustvedin kirjaan Kaikki mitä rakastin -- en voi ymmärtää, miksen ole lukenut sitä aiemmin!

Tuon ensiksi mainitun luin kuitenkin jo puolitoista vuotta sitten, ja mielellään sen lukee uudelleenkin, niin loistava kirja se on. Siinä pohditaan ympäristöasioita ja ekologisempaa elämäntapaa monelta kantilta; se sisältää paitsi kivoja konkreettisia faktoja (tiesittekö esimerkiksi, että tammikuun kolmanteen mennessä keskivertobrittiperhe on kuluttanut yhtä paljon luonnonvaroja kuin kymmenhenkinen tansanialaisperhe vuodessa?) myös toinen toistaan mielenkiintoisempia visioita siitä, millainen ekologisempaan elämäntapaan heittäytynyt länsimaalainen yhteiskunta voisi olla.

Kirjan pääviesti on, että ekologisia valintoja ja ympäristöystävällisempää elämäntapaa ei pitäisi ajatella luopumisena ja sen kannalta mitä menettää, vaan sen mitä hyvää niistä seuraa. Tätä miettiessäni tulin ajatelleeksi, että vaikka itse ajattelenkin autottomuuttamme ja ostolakkoani lähes pelkästään positiivisesti, tänne niistä tulee lähinnä valitettua. Niinpä päätin lauantain kunniaksi kirjoittaa kaksi hyvää listaa.


Hyvää autottomuudessa:
- Suorat säästöt ovat valtavat. Laskin, että säästämme paitsi polttoaine- ja korjauskuluissa, myös vakuutuksissa ja veroissa noin 400 euroa kuussa. Olemme toki ajaneet autolla paljon enemmän kuin tarvis on ollut, joten polttoainekulumme olivat melkoiset, mutta silti. Neljä sataa on aika paljon.
- Lisäksi kertyy välillisiä säästöjä. Esimerkiksi joulukuun ruokaostoksemme (joulusta huolimatta!) olivat pari sataa euroa pienemmät kuin keskiverto-ostoksemme edellisen puolen vuoden aikana. Ostoksia on ollut pakko järkeistää koska a) kauppaan ei tule lähdettyä jokaisen pikku asian tai mieliteon vuoksi, ja b) pyörällä tai käsin ei saa tuotua kotiin kerralla kovin suurta määrää ostoksia.
- Edellisen seurauksena meillä menee vähemmän ruokaa roskiin (!!!) kuin ennen. Koska kauppaan ei tule niin helposti lähdetyksi, on syötävä sitä, mitä kotona on. Myös viikon ruokalista tulee suunniteltua tarkemmin jo etukäteen, koska kaupasta ei pysty kantamaan kotiin kaikkea, mitä mieleen juolahtaa.
- Olemme myös huomanneet, mitä kulutamme kohtuuttomasti. Esimerkiksi kahvia saattaa mennä neljä pakettia viikossa, ja nyt kun asia on huomattu, olemme myös tehneet pieniä muutoksia kahvinjuontimme suhteen.
- Kaikenlaisen hupiajelun (ja myös hyötyajelun) loputtua tulee liikuttua ja ulkoiltua enemmän, sekä kaupassa käymisen ja asioiden hoitamisen vuoksi että muuten vaan.
- Koska liikumme hitaasti, lapsi ehtii havainnoida ympäristöään enemmän kuin auton kyydistä. Voi että, miten hän nauttii kärryillä kulkemisesta, ja pulkkailusta vielä enemmän!
- Löydämme uusia paikkoja, kun emme suhauta nopeasti pisteestä a pisteeseen b. Havainnoimme enemmän ympäristöä, näemme kaunista, löydämme paremman ruokakaupan, sen sellaista.
- Nyt kun junat ovat kulkeneet aikataulussa, mies on yliopistolta tullessaan virkeä ja hyväntuulinen. Ei enää lähes-rattiin-nukahtamisia aamuisin, eikä tippaakaan road ragea, valitusta hulluista, joita tielle päästetään.
- Olemme enemmän kotona kuin aiemmin. Ei niin, että miehen kanssa vuorottelisimme lapsen hoidossa, kun kumpikin vuorotellen käy milloin missäkin (tämä on loppunut melkein kokonaan). Olemme kotona yhdessä, teemme kotijuttuja, eikä meillä yhtäkkiä ole kiire minnekään.
- Lapsi oppii ekologisuudesta jo pienenä. Ennen pitkää nimittäin koittaa se aika, kun hän ymmärtää kysyä, miksi meillä ei ole autoa, vaikka kaikilla muilla on. Lisäksi hän oppii pienestä pitäen liikkumaan ja ulkoilemaan enemmän kuin hän tekisi jos meillä olisi auto. Nykylapset kun kuulemma ovat tosi huonossa kunnossa, se käy ilmi esimerkiksi koulun liikuntatunneilla.



Hyvää vaatteidenostolakossa:
- Katson omaa vaatekaappiani uusin silmin. Löydän sieltä vaatteita, joita en tiennyt olevan olemassakaan, ja käytän valikoimaa laajemmin nyt kun olen huomannut, miten laaja se todellisuudessa on.
- Edellisen seurauksena pyykkään harvemmin. Kun olen ottanut koko valikoiman käyttöön, huomaan yhtäkkiä, että minun vaatteideni takia pyykkiä ei itse asiassa tarvitsisi pestä kuin pari kertaa kuussa. (Nyt pesen sukkani ja alusvaatteeni miehen tai lapsen pyykkien seassa, ja noin kerran kuussa muita vaatteitani.)
- Huomaan myös katsovani lehtien muotikuvia uusin silmin, ei tuotekatalogeina vaan tyylioppaina. Ennen katsoin, että kappas, tuollaisen voisin ostaa. Nykyään, että kappas, voisihan sen noinkin pukea.
- Ostolakko motivoi liikkumaan enemmän ja herkuttelemaan vähemmän, sillä suurin osa vaatteistani on tällä hetkellä (niin kauan kun en pääse näistä raskauden myötä tulleista senteistä eroon) pienempiä kuin minä. Ehkä jo kesällä mahdun kaikkiin farkkuihini (niitä on noin kymmenen paria...) enkä vain kolmiin! Tätä on muuten todellakin syytä toivoa, mikäli päätän palata syksyllä töihin, sillä suurin osa "siisteistä" vaatteistani on tällä hetkellä 2 numeroa liian pieniä...
- Ostolakossa ollessaan huomaa myös vaatekaapin turhuudet. Konkreettisin esimerkki tästä on se, että kun aiemmin viikolla surin lenkkikenkien puutetta, aloin samalla myös miettiä, että ainakin ne, ne ja ne saapikkaat voisin kevyesti vaihtaa hyviin lenkkikenkiin!
- Luultavasti ostolakko muuttaa kulutustottumuksiani myös jatkossa, kun huomaan, etten oikeasti tarvitse kaikkea uutta. Ainakin ehkä-vaatteita tulee varmasti ostettua vähemmän.
- Selvää on, että tästäkin tulee säästöä. Säästön määrä tietysti riippuu aiemmasta kulutuksesta, minulla se on n. 1000 euroa vuodessa... Huomaan muuten selailevani erilaisia matkaoppaita ja kuvakirjoja ajatellen, että ehkä kaiken tämän säästön ansiosta voimme lähteä syksyllä jollekin matkalle, sillä olemme puhuneet siitä kauan. Tosin ulkomaan matkailu ei ole mikään ekoteko, enkä toisaalta uskokaan, että meillä olisi siihen varaa. Mutta kotimaassakin on onneksi paljon nähtävää.


Säästöstä puheen ollen, energiapolitiikkamme on alkanut tuottaa selvää tulosta, marras-joulukuun sähkölasku oli n. 250 euroa pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan. (Se olisi vielä pienempi, ellemme lämmittäisi paria huonetta ylimääräisillä sähköpattereilla lapsen takia.) Eläköön kerrospukeutuminen ja villasukat!

10 comments:

Pellon pientareella said...

Hyvä hyvä hip hurraa! Ihana postaus. Tuo on kaikki niin totta. Tärkeitä juttuja. Ja se ymmärrys, että ekologisesta elämäntavasta SAA lisää, eikä luovu. Kiitos tästä.

Annika said...

Huh, olipa täällä taas hyviä tekstejä, kun en ole pariin päivään pystynyt piipahtamaan.
Hienoja, tarkkoja havaintoja autottomuudesta ja ekologisuudesta! Minulla ostolakko on pysynyt nyt koko kuukauden. Karkkilakko petti, mutta en siinäkään ole ollut kohtuuton. Autottomuus on meidän perheelle mahdoton yhtälö. Autoja on oltava kaksi, kun molemmilla on työpaikka, jonne ei ole julkisia kulkuyhteyksiä. Ei viitti taksilla ajella ;)

Mimmi said...

Pellon pientareella: Kiitos sinulle kommentista! Mietin tuossa, että näitä ihmisten pitäisi kuulla, ei virallisia selvityksiä peak oilista, hiilidioksidista, ilmakehän saastumisesta, napajäätiköiden sulamisesta... Arjen oivallukset varmasti kannustaisivat muutokseen enemmän kuin "tylsät", monta kertaa kuullut faktat. Siksi tämän kirjoitin.

Annika: Mahtavaa, että sinunkin lakkosi on pitänyt! Minä huomasin, ettei minun enää tee edes mieli ostaa vaatteita, vaikka aluksi olinkin vähän haikeana. Niin se ajatus sopeutuu, sopeutuisipa herkkulakkoihinkin! :)
Totta on tuo, että jos asuu julkisen liikenteen ulottumattomissa, kaupungin ulkopuolella, autottomuus on usein sula mahdottomuus. Meillä tilanne on onneksi toisin tällä hetkellä. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, etten tarkoittanut saada ketään tuntemaan syyllisyyttä tällä kirjoituksellani!

Jonna said...

Tosi hyviä ajatuksia, pystyn allekirjoittamaan monta kohtaa.

Mekin oltiin jonkin aikaa (vajaa pari vuotta) autottomia, mutta nyt taas huristellaan, kun mies tarvitsee työssään auton. Rehellisesti on kyllä sanottava, että meidän arkea auto helpottaa ihan hirveästi, kolmen muksun roudaaminen paikasta toiseen täällä pääkaupungissakin on välillä ihana kamalaa. Ja kohtahan noita on jo neljä... Minulla ei kyllä itselläni ole ajokorttia ollenkaan, joten suurimmaksi osaksi kuljen julkisilla, kun liikun.

Solen said...

Me saattin auto n.2 vuotta sitten. Kunto on rapistunut ihan älyttömästi, kun on alkanut autoilemaan ja siitä on tullut paljon lisäkustannuksia, ekologisuudesta puhumattakaan. Olen nyt jo noin kuukauden ajan kulkenut kävellen kouluun ja nyt jo tuntuu paljon energisemmältä ja pirteämmältä olo kuin ennen. Jos emme asuisi niin kaukana Kaupungista, olisin valmis luopumaan autosta kokonaan.
Tekstisi sai ajatukset liikkeelle ja miettimään vielä enemmän sitä, kuinka voisi säästää rahaa ja luontoa jokapäiväisillä teoilla. Kiitos siitä, tarvitsinkin hieman tälläistä herätystä :)
Kaunis auringonpaiste siellä, viettäkäähän mukava viikonloppu!

Kirjailijatar said...

Paljon ajattelemisen aihetta, kiitos! Minusta tuntuu, että voisin hyvinkin mennä vaatteidenostolakkoon, niin paljon vaatteita on jo kaapit pullollaan. Autosta olisi hankalampi luopua, sillä mies tarvitsee sitä välttämättä työssään. Minä kyllä taitaisin tulla hyvin toimeen ilman autoa. Töihinkin aina kävelen ja bussejakin osaan käyttää. Ainoastaan lapsen yksi harrastus on sen verran hankalan matkan päässä, että sinne olisi hankala bussilla mennä. Ajan autoa ehkä kerran viikossa...autoton elämä siis onnistuisi, jos niin päätääsin. Todella kiitän tästä kirjoituksesta, se sai taas kerran miettimään omia kulutustottumuksia.

niina said...

Minäkin tykkäsin tästä tekstistäsi kovasti..mahtavaa asiaa täynnä! Ja juuri kuten sanoit,ei tunnu miltään paasaukselta kun pääsee lukemaan ihan oikeidenn ihmisten oikeasta arjesta eikä mistään "tylsistä" luvuista ja pelotteluista ja muista. Vaikka nekin on tärkeitä.
Mutta joo,haaveillaan miehen kanssa myös autottomuudesta,tällä hetkellä se on vain mahdottomuus miehen työn takia. Toisaalta haaveillaan myös muutosta jonnekin vähän syrjempään,ja siellä taas auto varmaan pitäisi olla. Jaa-a.
Lapsen syntymän jälkeen omia kulutustottumuksia on ollut pakkokin vähän muuttaa rahatilanteen vuoksi,mutta se on ollut vain hyvä asia. Tykkään siitä,että en osta enää paljon vaatteita tai muuta. Ja jos ostan jotain,se on kirpparilta tai alennusmyynneistä ja mietin tarkkaan tarvitsenko ja käytänkö varmasti sitä. Tosin tätä nykyä ei tule hirveästi edes käytyä kauppungilla/kaupoissa kun lapsi ei viihdy kauaa rattaissa. Nykyään rahaa meneekin eniten (heti ruoan jälkeen) kirppareille ja lapsen vaatteisiin. Mutta niistä en luovu:)
Olipas sekava ja pitkä kommentti:)

Mimmi said...

Jonna: Varmasti auto helpottaisi meidänkin arkea monella tapaa, mutta autottomuudessakin on etunsa. Myönnettävä kylläkin on, että jos lapsia olisi enemmän, kyllä minäkin varmaan auton tahtoisin!

Solen: Minä huomasin saman, ostin ensimmäisen autoni vähän ennen kuin aloin odottaa lasta, ja heti kaikki pikku matkatkin tuli ajettua autolla. Mukavaa, että tekstini antoi ajattelunaihetta!

Kirjailijatar: Hienoa jos teksti sai miettimään näitä asioita. Ostolakko on kyllä paljon helpompaa kuin elämä ilman autoa, mutta koetamme pystyä molempiin, kun tällä hetkellä se on mahdollista.

Niina: Meilläkin koittaa varmasti aika, jolloin joudumme auton miehen työn takia hankkimaan. Tuo on varmasti aivan totta, että lapsen syntymä pistää harkitsemaan arvojaan ja omia kulutustottumuksiaan. Minäkin ostelen kyllä lapselle melko paljon, siinä olisi vielä parantamisen varaa, mutta kai sitä jotenkin toivoo lapselleen "parasta mahdollista" vaikkei hän itse mitään eroa huomaisi siinä, onko paitoja kolme vai kymmenen... :)

Villilintu said...

Hienoa, aivan mahtavat listat! Noilla jaksaa pitkään, toivottavasti. Kovasti tsemppiä projekteillenne. Luin tuon linkittämäsi vanhan kirjoituksen, missä kerroit lämmittämisen vähentämisestä. Toivon niin, että omakin ukkoni olisi yhtä mukana tällaisissa jutuissa kuin sinun, tuntuu että olen näissä niin yksin yrittämässä ja keksimässä muka hyviä perusteluja "ekohippeilylle".

Mimmi said...

Villilintu: Kyllä meilläkin on aikoinaan lähdetty sellaisista konkreettisista pikkuasioista, jätteen kierrättämisen opettelusta ja turhien valojen sammuttamisesta, siis silloin kun saman katon alle muutettiin. Ja sitten on katsottu ilmasto- ja ympäristödokumentteja (se Al Goren oli tosi hyvä, englanniksi An Inconvenient Truth), luettu lehdistä ja kirjoista (niin kuin tuosta, josta puhuin) pikku faktoja, keskusteltu, keskusteltu, ja vielä kerran keskusteltu.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä miestä varmasti edelleen kiinnostavat säästöt enemmän kuin päästöt, mutta sama se, kun lopputulos on sama kuitenkin. Ai niin, ja se oivallus, että yksilöllä on merkitys kun yksilöitä on tarpeeksi monta, se auttoi paljon -- monet kun tuntevat tässä asiassa itsensä aika voimattomaksi, ajattelevat että ei yksi ihminen kuitenkaan mitään aikaan saa. (Puhuin varmaan jotain, että kaikilla muutoksilla on edelläkävijöitä ja perässähiihtäjiä, ja mies tykkäsi ajatuksesta, että on edelläkävijä...) :)