25 January 2010

ostolakosta ja urheilusta





Eilinen jumppa oli juuri semmoinen kuin toivoinkin: ihan kaikkea en jaksanut rankimman kaavan mukaan tehdä, mutta pysyin kuitenkin mukavasti mukana. Parantamisen varaa siis jäi, mutta ei tullut sellaista oloa, että olisin ihan surkeassa kunnossa. Tämä innostaa minua varmasti jatkamaan.

Tänään lihakset ovat vähän kipeät, mutta olo on ollut valoisa ja levollinen koko päivän. Hyvä mieli siitä, että on saanut lähdetyksi liikkeelle eikä vain kaivautunut syvemmälle sohvan pohjalle. Voi mikä onni oli löytää ystävä, joka lähtee mielellään jumppaan kanssani -- tai kevyelle palauttavalle lenkille, kuten tänään!

Vauvauinnista olen ihan yhtä innoissani, ellen enemmänkin. Olen nuorempana harrastanut uintia aktiivisesti, joten on ihanaa päästä polskimaan pikkuneidinkin kanssa. Ehkäpä hän saa siellä myös vähän kulutettua tuota ehtymätöntä energiaansa, ja saamme rauhallisen lauantain... Sopivia uikkareita minulla ei tosin ole, mutta niitähän voi vuokrata uimahallilta. Valitettavasti ihan kaikkia urheiluvaatteita ei kuitenkaan saa vuokralle, ja tämä alkaa osoittautua hienoiseksi ongelmaksi.

Eilen jumpassa jumppakenkäni osoittautuivat käyttökelvottomaksi. Ovatko ne joskus muka mahtuneet jalkoihini? Voiko kengänkoko kasvaa lisäkilojen kertyessä? Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen jouduin heittämään kengät jalasta, mutta onneksi se ei kuitenkaan haitannut menoa. Hiukan epävarmalta hyppely tosin sukat jalassa tuntui, ja jotenkin en hygieniasyistä voi kuvitella meneväni jumppasaliin avojaloin. Ei auta kuin alkaa kaivella kaappeja jonkinlaisten kenkien toivossa.

Tänään lenkille lähtiessä puolestaan huomasin, ettei minulla ole a) talvilenkkikenkiä (liekö kesäksikään) eikä b) päälle mahtuvia toppahousuja. Vedin lähtiessä jalkaani miehen sadehousut, niiden alle lämpökalsarit ja collegehousut, ja olin polvista lanteille umpijäässä tullessani kotiin. Omat toppahousuni ovat minulle liian pienet, miehen puolestaan painavat (?!?!?) niin julmetusti ettei niitä voinut kuvitellakaan lenkkeilyhousuiksi. Kenkien asiaa ajoivat talvikäyttöön (muttei lenkkeilyyn) tarkoitetut tennarit, ja kuten voitte kuvitella, se tuntuu nyt jalkapohjissa ja nilkoissa.

Ystäväni oli oitis patistamassa minua paikallisen urheilukaupan alennusmyyntiin kenkiä ostamaan. Toppahousuja nyt ei luultavasti niin pitkään enää tarvitsekaan, kenkiä sitäkin enemmän, sekä talvi- että kesäsellaisia. En kuitenkaan haluaisi antaa periksi uudenvuoden lupaukseni suhteen ja rynnätä kenkäostoksille.

En ole koskaan ollut mikään välineurheilija, en aktiivisempana urheiluaikananikaan, ja minulle on aivan sama, millaiset housut, paidat ja sukat minulla on jumpassa päälläni. En ole koskaan kaivannut hi-tech -urheiluvaatteita, lumilautailutakkinikin tein itse yläasteella ja se on minulla edelleen käytössä. Mutta kuten ystäväni huomautti, jos kengät ovat niin huonot että jalat eivät kestä, koko lenkkeily saattaa jäädä.

En oikein tiedä mitä tehdä, sillä sopivan kokoisia kenkiä en kyllä taida saada mistään lainaan (toppahousuja ystäväni jo vähän onneksi lupaili). Jouduin kuitenkin toteamaan, että tätä urheiluasiaa en huomannut ottaa laskuun ollenkaan tehdessäni päätöksen ostolakosta -- en tullut ajatelleeksikaan, ettei minulla ole liikuntavaatteita. Mutta kuten sanottu, en haluaisi antaa periksi. Haluaisin löytää jonkun muun ratkaisun kuin uusien kenkien ostaminen. Tätä täytyy nyt vähän miettiä, ja hyviä neuvoja otan ilolla vastaan.

8 comments:

niina said...

Hmm,paha tilanne! Minä kyllä varmaan antaisin sen verran periksi,että ostaisin ne kengät..huonot kengät saavat pahaa aikaan:/
Kyllä urheilla voi melkein millaisissa vaatteissa vaan,mutta ei kengissä.
Tai siis,en minäkään tarvitse mitään erityisiä hi-tech-hikoilunesto-bambu-vaatteita lenkkeilyyn tai ulkoiluun,mutta kenkien pitää olla hyvät.

Ja joo,taitaa se kengänkoko vaan kasvaa raskauden myötä..mulla ainakin jäi monet kengät pieniksi ja se kyllä harmitti ihan älyttömästi.

Eipä tästä kyllä mitään hyötyä tuohon pulmaasi tainnut olla..:)

Kirjailijatar said...

Jalka voi kyllä kasvaa! itse katsoin aikoinaan jonkun ohjelman televisiosta, jossa joku mikä lie pedikyristi selitti, että valtavan suuri osa ihmisistä kulkee liian pienissä kengissä, koska he eivät ymmärrä, että iän myötä jalka leviää maata myöten, siis kasvaa :) Itsekin sitten seuraavan kerran, kun menin kauppaan kokeilin numeroa isompia kenkiä kuin mihin olin tottunut ja ne olivat paljon paremmat. Käytän siis nykyään yhtä numeroa isompia kenkiä kuin parikymppisenä. Yritä ostaa kunnon kengät jumpaan, sillä ne ovat kyllä tärkein varuste, muuten voi sitten olla päällä ihan mitä vain, niin minullakin.

Lotta said...

Moi Mimmi. Paha tilanne sinulla! Kengät on niin tärkeät. Ilman hyviä kenkiä jää paljon kokematta, tekemättä ja näkemättä. Jos et halua rikkoa päätöstä niin voisiko sitä kiertää jotenkin... pyydä kengät vaikka mieheltäsi ystävänpäivälahjaksi, aikaistetuksi nimipäivälahjaksi tai myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Vai voisiko ne hankkia vaihtokauppana? Onko päätöksessäsi vaihtokauppa sallittua?

Annika said...

Sama juttu täällä: Tarvitsisin ihan oikeasti uudet toppahousut, sisäkengät töihin ja sukset. Hävettää hiihtää vanhoilla, eikä niillä oikeasti pääse mihinkään. Toppahousujen suhteen on mennyt ihan värjöttelyksi. Harmittaa laittaa kolmet housut päällekkäin. Sisäkengistä toinen narisee niin, että kaikki tuntevat minut askelista. Voih, Houston we have a problem!

Anjuska said...

Höh - mä kanssa antaisin tässä kohtaa periksi ostolakossa. Eikös ollut niin, ettet osta vaatteita, koska kaappi on niitä täynnä. Kenkien kanssa on nyt kuitenkin eri juttu, jos kerran ostat todelliseen tarpeeseen. Mulla vielä toistaiseksi ostolakko on pitänyt, nyt on myös hyvä tilanne koittaa liikkua vähän enemmän, että sitten mahtuisi niihin vanhoihin, joita kaapissa on :)

SoileSatu said...

Hei,
olen seurannut blogiasi joulusta asti ja ollut "hengessä mukana" ostolakossasi . Suunnittelin itsekin vastaavanlaista "lakkoa", mutta en tehnyt mitään ehdotonta päätöstä kuitenkaan, vain epämääräisen lupauksen...
Oma jalkinekokoni kasvoi 13 vuotta sitten raskauden jälkeen pysyvästi yhdellä -- kahdella numerolla. Arvaa harmittiko, kun KOKO jalkinevarasto oli uusittava:(
Tuo jumppajalkineongelmasi: edellä ehdotettu lahjatoivomus oli hyvä idea, jos pystyt tosiaan olemaan aivan ehdoton tässä päätöksessäsi. Ja niin kai se helposti on, että jos siitä päätöksestä lipsuu hiukan, on askel lipsua toisen kerran jo pienempi...
terveisin SoileSatu

Solen said...

Kenkien kohdalla kyllä joustaisin lakossa, koska ne tulevat tarpeeseen. Äitini lenkkeili huonoilla kengillä ja hänen lonkat on nykyään jatkuvasti kipeät. Urheilussa ei taida olla mieltä, jos joku kohta vartalosta prakaa urheilun takia? :) Joten mars lenkkariliikkeeseen!

Mimmi said...

Niina: Kiitos myötätunnosta ja kengänostokehotuksesta. En tiedä vielä, mitä teen, mutta jos tämä jalan koon muutos on pysyvää (oliko sinulla?) niin kaipa ne uudet kengät on hankittava.

Kirjailijatar: En tosiaan ollut ajatellutkaan ennen sunnuntaita, että jalat voisivat kasvaa -- koska kengän numeroni on aiemmin sijoittunut kahden eri numeron välille, ovat kenkäni tietenkin olleet vähän liian isoja, joten en ole huomannut kuin vasta nyt, että jalkani ovat kasvaneet... Ostopäätöstä pohdin vielä.

Lotta: Kiitos hyvistä ideoista! Voisin tosiaan pyytää kengät lahjaksi (ehkä ystävänpäivänä tai sitten kesäksi viimeistään äitienpäivänä), vaikka sekin tuntuu vähän huijaamiselta. Mutta nytpä muistankin, että mies taisi varautua vastaavaan tilanteeseen kysyessään minulta minun miettiessäni ostolakkoa, että saako hän silti ostaa minulle vaatteita tai kenkiä lahjaksi... Tuota vaihtokauppaakin mietin, pitäisi varmaan alkaa etsiä joitain nettiosoitteita, joissa tavaraa voi vaihtaa.

Annika: Voi ei, ikävältä kuulostaa sinunkin tilanteesi. Toppahousuja voisi kai tietenkin kokeilla saada lainaan joltakin samankokoiselta ystävältä tai sukulaiselta, niin minä ajattelin tehdä, mutta kengät ovatkin sitten jo hankalampi juttu. Selvästikin tarvittaisiin jonkinlainen vaihtokauppasivusto tänne blogimaailmaan!

Anjuska: Oikeastaan ostolakkoni liittyy ihan koko tähän kerskakulutuskulttuuriin, ei pelkästään omaan shoppailuuni. Siksi periksiantaminenkin varmaan tuntuu niin vaikealta. Hienoa, että sinunkin lakkosi on pitänyt, ja minulla on muuten sama juttu: kaapista löytyy vaikka mitä, jos kilot tästä vähän karisee.

SoileSatu: Kiva että innostuit kommentoimaankin! Voi ei, jos kengänkoon kasvu on pysyvää, taitaa mennä monia pareja vaihtoon. Ja tuota myös vähän pelkään, että jos annan tässä periksi, annan sitten jatkossakin, enkään millään haluaisi luovuttaa.

Solen: Tiedän itsekin paljon urheilleena, mitä vääränlaisilla välineillä voi saada aikaan, enkä todellakaan halua rikkoa jalkojani.Olen tässä ajatellut, että a) jos lenkkeilyinnostukseni oikeasti jatkuu ja b) en onnistu hankkimaan kenkiä ostamatta niitä itse, niin sitten ei varmaan muu auta kuin marssia kauppaan.