27 January 2010

reunoista, pakkasukosta ja punajuurista


Meidän talossamme on kuljettava varoen. Oven takana, joko siihen nojaten tai vatsallaan maaten ja oven alta kurkistellen, saattaa nimittäin väijyä joku pieni. Joku, joka ei osaa itse varoa ovenavaajaa; joku, jonka mielestä on ihastuttavan hauskaa työntää kätensä oven toiselle puolelle oven alitse. Joku, joka ei vielä ymmärrä, että jonkun toisen avatessa oven pikaisesti ja kiireellä voi tulla iso pipi.

Jotenkin tuolle pienelle omien polkujensa kulkijalle olisi onnistuttava opettamaan varovaisuutta. Tai sitten tarvitaan reunat. Reunat olohuoneen avotakkaan, jonne joku pieni mielellään kiipeä istumaan ja juhlimaan hienoa suoritustaan, mutta josta hän ei vielä ymmärrä tulla peruuttamalla pois. Reunat eteisen portaisiin, sillä joku pieni tässä talossa ei vielä taida ymmärtää portaiden käsitettä, sitä, että niiden tehtävä on viedä ylhäältä alas tai toisin päin.

Ja kaikista eniten tarvitaan reunat aikuisten sänkyyn. Ei sellaiset pysyvät niin kuin lasten pinnasängyissä, vaan sellaiset niin kuin siellä lasten hohtokeilauspaikassa Englannissa; sellaiset, jotka voi nostaa paikalleen tarvittaessa, melko korkeat nostettavat, että äiti voisi niinä aamuina, kun ei kertakaikkiaan pysty olemaan aamuvirkku, ottaa jonkun pienen sänkyynsä levätäkseen siellä vielä hetken. Sellaiset, että niiden avulla joku pieni pysyisikin siellä, sillä hän ei vielä oikein ymmärrä reunoja.

***

Kummallinen sää: Kun lopulta pääsen ylös sängystä, lapsi on jo syönyt aamupuuronsa isän kanssa. Juon kahvia, jatkan teellä kun kahvi loppuu kesken, ja sitten alamme varustautua. Kerros kerroksen päälle, sillä aiomme uhmata lapsen kanssa lumipyryä ja pakkasukkoa, on -15 ja tuulee, mutta kahvia on saatava ja vähän muutakin.

Mutta kun pääsemme lopulta ulos -- ja se kestää melkoisen kauan, kuten kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät -- omituinen valoilmiö näyttää heijastavan puiden latvat roosaksi, ja pian pyrykin muuttuu hiljaa leijaileviksi hiutaleiksi. Aurinko paistaa lasta silmään, vedetään kuomua alas ja kävellään vähän nopeampaa, näkeeköhän se edes ulos tuolta?

Lähimmässä kaupassa on parempaa kahvia kuin siinä marketissa, johon aina ajoimme autolla, luomukahvia kauniissa pussissa. Ja intialaista vihreää reilunkaupan teetä, ja rajattomasti mausteita. Onneksi ei ole autoa, muuten en tuonne olisi eksynytkään, noille apajille. Vähän kuivattua timjamia mukaan, sillä pakkaspäivänä on saatava punajuurta ja pinjansiemeniä, siis tofu-juurespaistosta ja vihreää salaattia. Ja kun astumme kaupan ovesta ulos, lunta ei sada enää ollenkaan, aurinko helottaa ja tuuli yltyy melkein silmissä.

Kotimatka on tehtävä mutkan kautta, suojaisista paikoista, sillä vastatuuli on valtava. Naapureiden talot näyttävät auringossa siltä, että ihan kuin kävelisimme vanhaa kylänraittia, mutta lapsi ei sitä näe, hän nukkuu jo. Pieni jatkaa uniaan kuistilla, mies on laittanut keittiön uuniin tulet, ja ennen heräämistä ehdin juoda luomukahviani sekä selata ostamani Country Livingin, lupaavan tuhdilta lukupaketilta näyttää.

Ja ehkäpä nämä ovat pakkasukon viimeiset puhallukset, ehkä se vetää syvään henkeään ennen kuin ryhtyy kesäunille; mutta nyt tarvitaan vielä kahvia, teetä ja punajuurta, paljon että pysyy lämpimänä. 

6 comments:

Jonna said...

Minulla on jääkaapissa tofua ja punajuurta. Kaapissa pinjansiemeniä. Kerrotko miten teet paistoksen?

Täällä tuulee kamalan kylmästi, pakkasta parkymmentä. Jos tuota tuulta ei olisi sään voisi kestää. Vaatteiden kanssa alkaa olla ongelmia...kun mikään ei mahdu. Uusia en osta, en. Olen sitten vähemmän ulkona, ja palelen.

Solen said...

Ihana pikkuinen, kuvassa ja kuvitelmissa, kurkkimassa oven alta ja kiipeilemässä takankulmalle.
Ja tositosi ihanat tapetit pikkuisen huoneessa.
Teidän päivä kuulostaa mukavan rennolta ja jotenkin nostalgiselta.
Joo, ja kerrotko minullekin paistoksen ohjeen, kiitos.

Kirjailijatar said...

Oioi, ihana kirjoitus. Näin teidät siellä tuiskussa kävelemässä, sinut lykkimässä rattaita. Sää oli tosiaankin tänään kummallinen, täällä enimmäkseen kuitenkin purevaa tuulta ja pistävää pakkasta. Tuli hirveä nälkä, kun luin punajuurista ja pinjansiemenistä. Ihania herkkuja kummatkin, nam!

Villilintu said...

Ihanan kuuloinen aamu, vaikka kylmä olikin. Hienoa, kun lähikaupasta löytyy kaikkea noin kivaa, itse olen ihan kyllästynyt meidän lähikaupan valikoimaan, mutta kun se on niin lähellä ja helppo ja kuitenkin se oma tuttu mukava.

Onko "jonkun pienen" sänkyverho pellavaa? Kaunis joka tapauksessa. Taidan leikellä yhdet pellavaverhot meidän tulevan pienen kehtoa varten.

Maria said...

Teillä on kaunis tapetti! Ja kaunista on kuvissasi muutenkin, katselin postauksiasi taaksepäin. Asutko rintamamiestalossa? Olin näkevinäni tutunoloisia ovia joissakin kuvissa :). Kiitos mukavasta kommentistasi blogissani!

Mimmi said...

Jonna: Minulla oli sama juttu viime keväänä tähän aikaa, kun mikään ei mahtunut enää päälle. Toppatakin sentään lainasin isältä :) Ne pinjansiemenet laitoin salaattiin, mutta sen paistoksen ohje tässä (vähän muokattu Aurinkomaa-kirjan reseptistä):

Tofu-juurespaistos
1-2 sipulia
4-6 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 porkkanaa
1-2 punajuurta
3 rkl tomaattipyrettä (tai ketsuppia)
n. 3 rkl öljyä
n. 200 g tofua (tai soijarouhetta, tai jotain juureksia...)
runsas 1 tl kuivattua timjamia
3 dl vettä
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua basilikaa tai persiljaa
1-2 rkl sitruunamehua
1 dl kermaa tai kasviskermaa
suolaa ja mustapippuria

Kuullota sipulit ja juurekset öljyssä & tomaattipyreessä. Lisää tofu, kuivatut yrtit ja vesi. Hauduta niin kauan että juurekset ovat kypsiä, n. 25 min. Lisää kerma, sitruunamehu ja mausta suolalla & pippurilla maun mukaan. (Suurusta tarvittaessa esim. maissijauhoilla.) Sopii esim. riisin, kuskusin tai höyrytettyjen kasvisten kanssa.

Solen: Päivä oli kyllä mukava, jotenkin unelias. Minäkin tykkään noista tapeteista, vähän niin kuin metsässä olisi. Resepti yllä! :)

Kirjailijatar: Meillä tuuli tosiaan yltyi ihan kamalasti sillä välin kun olimme kaupassa, ja päivän mittaan vielä lisää. Kiva jos onnistuin luomaan kuvan mieleen :)

Villilintu: Tuo meille uusi kauppa ei ole ihan pieni, joten valikoima on hyvä. Eikä aivan hirveän lähelläkään, matkaa on pari kilometriä :) Kyllä, tuo sängyn verho on pellavaa. Tuo kuuluu settiin, johon kuuluu myös pussilakana sekä pinnasuojus, mutta enempää en osaa asiasta kertoa, koska ostin nuo ystävältäni käytettynä.

Maria: Kiva kun pistäydyit! Meidän talomme on vähän sekasikiö, se on rakennettu 50 ja 60-lukujen taitteessa, mutta ei ole ihan perinteinen rintamamiestalo malliltaan, kerroksiakin on vain yksi (ellei lasketa kellaria, joka ennen on ollut myös asumiskäytössä, muttei enää). Taloa on myös korjattu paljon vuosien saatossa, muttei onneksi noita ovia, tapetteja ja muita pieniä yksityiskohtia!