17 January 2010

sadas









Tuntuu, että pitäisi kirjoittaa jotain erikoisen maagista tai vähintäänkin järjestää arvonta. Tuon jälkimmäisen voisin tässä kevään mittaan tehdäkin, ostamattomuusvuoteni hengessä lahjoittaa nopeimmille kaapistani käyttämättömiä vaatteita ja laukkuja tai jotakin sellaista. Mutta ei tänään, nyt on pakko kirjoittaa arjesta ilman rahtustakaan lisättyä taikaa.

Löytäessäni perjantaina postilaatikosta Anna Bergenströmin upean, houkuttelevan keittokirjan Rakkautta, oliiveja ja timjamia tajusin yhtäkkiä ostaneeni tammikuun aikana merkillisen paljon kirjoja (keittokirja, sisustuskirja, romaani), cd-levyjä (kaksi Anna Ternheimia) ja elokuvia (neljä). En tiedä, kumpaan tämä liittyy enemmän, televisiottomuuteen vai siihen, etten saa ostaa vaatteita, mutta muutamia huomioita kuitenkin tein:

- Koska ajattelin etukäteen, että vaatteiden ostamistarve saattaisi siirtyä vain jonkin muun tuotteen tarpeeksi, annoin itselleni ikään kuin alitajuisesti luvan ostaa kaikkea muuta normaalia enemmän. Tätä lupaa olenkin sitten tehokkaasti käyttänyt hyväksi.

- Kun en osta uusia vaatteita, kenkiä tai laukkuja, ajattelen jotenkin, että minulla on nyt varaa ostaa enemmän muuta. Tarkoitan varaa kahdessa merkityksessä -- että rahaa on enemmän, ja toisaalta, että voin puhtaalla omallatunnolla ostaa enemmän muuta.

- Kaikki ostamani tuotteet ovat olleet tarjoustuotteita, joista yhtäkään en olisi ostanut normaalihintaisena. Sanoin joskus aiemminkin, että haksahdan alennuksiin helposti, mutta en ole aiemmin pistänytkään merkille sitä, miten helposti ostan etenkin sellaisia tuotteita, jotka maksavat alle 10 euroa. Onkohan takavuosien ärsyttävä mainoslause "kymppihän riittää!" jäänyt aivoihin soimaan kuin naarmuuntunut lp-levy?

Toisaalta en pidä ns. viihteen ostamista kovin pahana asiana muutenkaan, jos ostokset todella tulevat käyttöön. Toki olisi ekologisesti kestävämpää tilata levyt ja elokuvat suoraan tietokoneelle ja lainata kirjat kirjastosta, mutta tykkään kuunnella musiikkia myös olohuoneessa ja katsoa elokuvat isolta ruudulta.

Mitä kirjoihin tulee, varsinkin keitto- ja sisustuskirjojen lainaaminen kirjastosta on minusta aivan toivotonta, koska niitä pitää voida selailla ajan kanssa, niihin pitää voida palata monta kertaa jos ne ovat hyviä, ja niitä pitää voida "sotkea" -- tehdä merkintöjä, taittaa sivunreunoja, kaataa kahvia.

Täytyy kuitenkin vähän tarkkailla tätä ostelua jatkossa, sillä a) varaa ei ole kummassakaan merkityksessä rajattomasti, ja b) vaatelakkoni tarkoitus ei suinkaan ollut alkaa kuluttaa holtittomasti kaikkeen muuhun. Se kuitenkin sanottakoon, että kaikki tähän mennessä postilaatikkoon kolahtaneet noista yllämainituista ovat olleet loistavia ostoksia. Ehkä olisin pärjännyt ilmankin, mutta kun ne nyt on jo ostettu, ne kyllä varmasti tuovat arkeen lisää taikaa, kukin omalla tavallaan.

6 comments:

Jonna said...

Tuo kirja on aivan loistava, me saatiin se häälahjaksi ja on ollut kyllä hyvin luettu opus.

Mimmi said...

Jonna, on tosiaan. Varsinkin aamiais- ja leipäosasto saivat haluamaan kiivaasti kaikenlaisia jauhoja, siemeniä ja mausteita sekä käsiin että suuhun!

himalainen said...

Minulle myös kirjojen lainaaminen kirjastosta on aika toivotonta, kun palautan ne sitten aina kuitenkin myöhässä. Jotain vain tapahtuu kaikkien hyvien aikomusten kanssa. Ja sitten maksan sinnekin aika lailla.

Ja oma kirja on aina oma. Varsinkin kun se on tuollainen kaunis ja herkullinen, täynnä hyvää tekevää ruokaa, kuten tuo sinun. Meilläkin sama :)

Annika said...

Keittokirjat ovat ihania, voisin selailla niitäkin vaikka kuinka paljon! Erityisesti olen tykästynyt nyt Isomummin -, Jazz-tytön - ja Kisatytön keittokirjasarjaan, ja hankkinut ne kaikki appivanhemmille lahjaksi.
Varmasti kohtuullisuus on tärkeä juttu missä tahansa kuluttamisessa (niin ja toisaalta elämässä yleensäkin) ja tietoisuus omista valinnoista ja valitsematta jättämisistä.

Reipasta viikkoa!

Solen said...

Heippa, tulin vastavierailulle! Näyttää kivalle ja ihania kuvia. Täytyy tulla oikein ajan kanssa tutustumaan paremmin.

Mimmi said...

himalainen: Samoin, kirjat unohtuu palauttaa. Pahimmillaan laskun on ollut siellä kolmenkympin hujakoilla, sillä olisi muutaman kirjan jo ostanutkin.

Annika: Noista kirjoista en ollut vielä kuullutkaan, täytyypä tutustua! Kohtuullisuus on tärkeää, mutta vaikeaa, ainakin minulle.

Solen: Tervetuloa toistekin! :)