5 January 2010

sen sijaan että






Sen sijaan että opiskelisin, istuisin sohvalla lukien loputtomia esseitä ja artikkeleita joista en tahdo ymmärtää hölkäsenpöläystä, yrittäisin tehdä niistä järkeviä muistiinpanoja jotka väistämättä muuttuvat sitaateiksi --

sen sijaan ihailisin paljon mieluummin Eugène Atgetin viime vuosisadan alussa ottamia valokuvia vanhasta Pariisista uudesta Paris Style -kirjastani (hämmästellen yhä uudestaan niiden taidokkuutta huomioonottaen sen aikaisen tekniikan).

Tai selaisin lukematta jääneitä lehtiä (Oliviaa, Voguea, Evitaa, Parnassoa).

Tai katselisin lunta, jota mystisesti vain tulee ja tulee (mies laulaa kulkusista, pellon toisella reunalla asuvat lapset hiihtävät pitkin moottorikelkkojen jälkiä, on vieläkin niin kylmä, ettei lapsen kanssa voi mennä ulos, mutta hyvänen aika miten pidän siitä ajatuksesta, että jos ei olisi niin kylmä, menisimme ulos ja jättäisin lukemiset sikseen!).

***
Koskaan aiemmin en ole tehnyt uudenvuoden lupausta (ja niitä on ollut paljon, tupakoinnin lopettamisesta kuntoilun aloittamiseen ja laihdutuskuuriin, näitä perinteisiä), joka olisi alkuunsa ollut yhtä helppo kuin tämän vuotinen. Varmaankin helppous johtuu siitä, etten ole käynyt kaupoissa, lukenut juurikaan lehtiä tai ylipäätään huomannut tarvitsevani epätoivoisesti jotakin.

Mutta kuten Hanna Jensenille tuossa artikkelissa, josta lupaukseni sai viimeisen pontensa, ennustan minullekin käyvän niin, että alan ennen pitkää ostella hysteerisesti jotain muuta kuin vaatteita, kenkiä tai laukkuja. En vielä tiedä, mihin ostamisentarpeeni kohdistuu, mutta mitä todennäköisimmin se on jotakin yhtä turhaa kuin suurin osa ylitsepursuavan vaatekaappini sisällöstä.

Tämä opittu tarve ostaa kuulemma johtuu siitä, että olemme hypänneet hedonistiseen oravanpyörään (engl. hedonistic treadmill), jossa ostokset tuottavat hetkellistä mutta nopeasti häilyvää mielihyvää. Mielihyvän ja voitontunteen hetkellisyyden vuoksi kuluttaja ostaa kohta lisää, etsii epätoivoisesti täydellistä ostosta. Törmäsin tähän teoriaan aloittaessani tätä tammikuista aamua (kuten viime vuonnakin, tänä vuonna on kertauksen paikka) kirjan nimeltä Do Good Lives Have to Cost the Earth? parissa. (Kirjoitan siitä lisää myöhemmin, mutta nopea kommentti on, että jos on kiinnostunut ympäristöasioista, tuohon kirjaan kannattaa tutustua.)

En epäile, ettenkö olisi juossut hedonistisessa oravanpyörässä kieli vyön alla jo vuosikausia. Mutta sen sijaan että nyt kieltäisin itseltäni ostamisen kokonaan odotan enemmänkin mielenkiinnolla sitä, minkälaisia seurauksia vaatekaapin lisäsisällön hankkimisesta kieltäytymisellä on -- toistaiseksi ei kuitenkaan, se mainittakoon, vielä mitään.

Ei edes pientä kutinaa kämmenpohjissa, sitä syyhyävää tunnetta joka tulee, kun ajattelee sitä, mitä seuraavaksi aikoo ostaa, sitä mitä ehdottomasti, juuri nyt, tarvitsee.

6 comments:

Lotta said...

Teit tosi hienon uuden vuoden lupauksen. Minä jätin pienen mahdollisuuden hankintoihin koska lupasin ostaa enintään kaksi vaatetta vuoden 2010 aikana. Siihen kuuluu myös kengät ja laukut, joten sekin voi tehdä tiukkaa! Toivottavasti opitaan viisaammiksi ja harkitsevammiksi kuluttajiksi, joka saralla =D

Katja said...

Kiitos tästä! Hedonistisesta oravanpyöräsät minä pääsin eroon lasten synnyttyä. Siihen asti ostin stressiin turhia tavaroita, vaatteita ja koruja. Esikoisen synnyttyä kuluttaminen kääntyi häneen. Hankin paljon käytettynä, mutta liityin kaiken maailman lasten kirjakerhoihin ja innostuin kauniista vaatteista. Lapsille tarkoitettuihin härveleihin (temppumattoja, hyppykiikkuja ym.) en hankkinut, mutta niitä tuotiin meille. Oli kuin sirkuksessa olisi asunut ja esikoinen ei yhtään välittänyt moisista kapistuksista, oli pikemminkin järkyttynyt...

Olen ollut nyt kotiäitinä koko- ja osapäiväisesti 11 vuotta, ja se on auttanut minimoimaan hankintoja: paitsi ettei sitä rahaa ole, ei ole tarvetta jatkuvaan ulkoiseen näyttäytymiseen = työasut +, erilaiset muut roolit niissä ympyröissä (kuten nyt vaikka pikkujoulut ym.)

Ostamattomuus tuo suunnatonta mielihyvää. Minäkään en aio hankkia uutta vaatetusta, jos ei pakko ole. Sain myös supistettua kodin pesuaineet yhteen pieneen koriin: mäntysuopa, pesupähkinät + ekokonetiskiaine. Voi, miten onnelliseksi tuollaisista voi tulla. :)

Villilintu said...

Tsemppiä opiskeluun sekä uuteen vuoteen ja lupauksen täyttämiseen! Aivan mahtava lupaus, mielenkiinnolla odotan tuleeko olemaan helppoa vai ei. Voisin itsekin harkita jotain vastaavaa.

Miten autottomuus sujuu?

En ole tuohon Do good lives have to cost the earth -kirjaan ennen törmännytkään, täytyy laittaa ylös jos joskus tulisi tutustuttua.

Mimmi said...

Lotta: Sitä minäkin toivon. Minä en uskaltanut kylläkään jättää itselleni yhtään pelivaraa, ettei kävisi huonosti. Hieno päätös sinullakin!

Katja: Meilläkin tuo lapsen varustelu on mennyt semmoiseen pisteeseen, että jouluna taisin loukata erästäkin ihmistä todetessani, että ensi vuonna otetaan vastaan yksi lahja per antaja. Varsinkin oma äitini, jolle tyttäremme on ensimmäinen lapsenlapsi, kantaa meille tavaraa sitä mukaa, että kaikkea ei ehdi edes käyttää. Tilanteen ollessa tämä ostan lopulta itse lapselle hyvin vähän vaatteita tai tavaraa, joten oma ostotarpeeni ei ole päässyt erityisemmin kuivumaan kasaan -- etenkään kun painoni on raskauden jälkeen (oltuaan sitä ennen sama n. 5 vuotta) heittelehtinyt hurjasti laidasta laitaan, eli osa vaateostoista on ollut ihan pakollisiakin. Upea juttu tuo pesuaineittesi määrä, taidanpa yrittää pyrkiä samaan itsekin tässä kevään aikana!

Villilintu: Kiitos tsempistä, sitä todellakin tarvitaan! Autottomuus sujuu tällä hetkellä hyvin ja ongelmitta, mutta saa nähdä kuinka käy sitten, kun miehellä alkaa taas ensi viikolla opiskelu (matkaa 100 km yhteen suuntaan). Toivottavasti junat kulkevat edes suurin piirtein ajallaan, ettei auton ostoa edes tarvitse harkita.

I am a citizen said...

Tuo Eugène Atgetin kirja vaikuttaa hienolta, minun pitää etsiä tämä käsiini!

Mimmi said...

I am a citizen: Tuo mainitsemani Paris Style ei ole pelkästään Atgetia, mutta Atget-kirjojakin löytyy, suosittelen!