21 January 2010

sinne ja takaisin















































Ilmassa on selvästi lomakuumetta. Liivia kirjoittaa pariisinikävästään, Kirjailijatar muisteli hiljattain Lissabonia, uusimmassa blogituttavuudessani Mizyéna kuvaa arkea Tunisiassa, mies alkoi puhua matkasta Irlantiin ja Oliviassa oli upea juttu katalonialaisesta hevostilasta. Tässä kahdenkymmenen asteen pakkasessa lähtisi kyllä mieluusti lämmittelemään muuallekin kuin kahvikupin ääreen, jos vain ensin uskaltautuisi ovesta ulos. 

Vaan minäpä uskaltauduin, ihan pienelle matkalle vain, postilaatikolle ja takaisin. Kylmä virtasi sisään risaisten kotifarkkujen koloista, vaan kylläpä kannatti. Kerrankin siellä oli muutakin kuin laskuja: äidin joululahjaksi tilaama Evita, koulujuttuihin vähän mutta ei stressaavasti liittyvä Heather O'Neillin romaani, miehen toivoma Gilmoren tyttöjen toinen tuotantokausi, sekä kaivattuja alennusleffoja. Varsinkin Mammuttia olen odottanut, Michelle Williams on minusta aivan törkeän suloinen ja kaunis, ja samaa voisi oikeastaan sanoa myös Gael García Bernalista, enkä vielä tähän päivään mennessä ole nähnyt yhtäkään Moodyssonin elokuvaa, josta en olisi pitänyt.

Myös mies palasi matkaltaan, lupasi hoitaa lasta illan että saan vähän levätä, vaikka hän ei kyllä taida arvatakaan, kuinka kuluttavaa on olla kolme päivää yksin alle vuodenvanhan villikon kanssa. Ihanan kyllä, mutta välillä vähän turhan vauhdikkaan. (Jonna kirjoitti eilen loman tarpeesta, ihan kuin olisi lukenut ajatukseni. Olen ajatellut pitää vähän lomaa kotoa, ehkä jo viikonloppuna.)

Tänään kuitenkin tuo mainittu lepoilta ihan kotona vain. Loistavaa luettavaa ja katsottavaa ainakin piisaa, tosin mukava on olla myös kolmistaan perheen kesken ilman viihdettäkin.

6 comments:

Solen said...

Aamulla kun lähdin kouluun minulla oli päällä laamapaita paksu mekko(pitkähihainen), Villapaita ja toinen villapaita, paksut villasukkahousut ja farkut, paksu villakangastakki, kaksi kaulaliinaa, hattu, kynsikkäät ja lapaset. Ja silti paleli :) Aamulla oli -25C.
Tuo lepoilta kuulostaa mukavalta, varsinkin kun on noin kivaa katseltavaa. Kelpaisi mullekin.

Katja said...

Kiitos leffavinkistä. Meillä tytär huusi äsken: "New York odottaa meitä!" Kaikki kolme leikkivät synttärilahjaksi saadulla junarataosalla, jossa matkakohteina myös Tokio, Lontoo ja Berliini. Onneksi tosiaan voi matkata kotonakin. Harrastimme sitä miehen kanssa kovasti, kun lapset olivat taaperoisia. Valitsimme yhdessä kohteeen, sitten etsittiin sen maan ruokia, leffoja, kirjoja ja/tai musiikkia ja lähdettiin nojatuolireissulle. Pitäisikin viritellä uudelleen tuo tapa. Antoisaa ja elämyksellistä iltaa sinne!

Jonna said...

Minäkin tykkään Gilmoren tytöistä, neljättä tuotantokautta katselen. Vuosi sitten katsoin ne kaikki, mutta nyt on taas ihan kiva palata niihin tunnelmiin uudestaan. Ehkäpä illan ohjelmassa voisi olla jakso...

Toivottavasti saat viikonloppuna pienen hengähdystauon!

niina said...

Minäkin ihastuin tuohon hevoskuskaajien tilaan,aivan mahtava! Teki mieli nousta samantien koneeseen,lentää Espanjaan ja mennä kysymään että saanko muuttaa niiden luokse asumaan:)
Ja se on yhtä aikaa ihanaa ja raastavaa kun muut esittelevät matkakuviaan tai muistelevat lomiaan. Kuvat ovat upeita mutta oma matkakuume nousee ja kovaa..ja sitten harmittaa,kun tietää,että ihan hetkeen ei olla menossa yhtään minnekään. Voih.
Mutta kuitenkin - ja onneksi - on lehtiä ja blogeja ja elokuvia ja musiikkia,joiden mukana pääsee aina hetkeksi jonnekin muualle:)

Olin Turussa yhden yön ja kaksi päivää,mies oli sen aikaa lapsen kanssa...ei tosiaan hänkään tainnut tietää,mihin lupautui:) Aika väsynyttä miestä oltiin meinaan sunnuntaina!

Kirjailijatar said...

Minun oli ihan pakko tosiaan matkakuumeessa muistella yhtä mennyttä matkaa. Se on kyllä totta, että matkakuume on kavala tauti, joka tarttuu juuri tuollaisista omista tai toisten valokuvista. Nyt on vaan niin pimeääkin aina, kun tulen kotiin, ettei oikein pysty kuvaamaan, siksi oli turvauduttava vanhoihin kuviin.
Voi, kylläpä sinä sait ihanaa postia! Yleensä postilaatikkoon ei tupsahda juuri muuta kuin sanomalehdet ja laskuja, joten on kyllä virkistävää, kun saa joskus tuollaisia lähetyksiä :) Niistä riittää yleensä iloa pitkäksi aikaa.

Mimmi said...

Solen: Suunnilleen samanlaisella varustuksella suuntaan varmaan minäkin kohta ulos, pakkasta tänä aamuna -26. Mutta voiko noin topattuna vielä liikkuakin?!? :) Ilta oli kyllä kiva, ja ainakin Mammutti hyvä -- muuta ei vielä ehditty katsella.

Katja: Nyt Mammutin katsottuanikin voin tosiaan suositella, minusta se oli mukavan ajatuksia herättelevä ja tulkinnanvarainen mutta silti kerronnaltaan hyvin yksinkertainen ja kauniskin. Miten kaksi ihmistä voikin tulkita elokuvan täysin eri tavalla! (minä ja mies siis)

Jonna: Minäkin tykkään, mutta tosi monta tuotantokautta on näkemättä, se tuli silloin telkkarista jotenkin kummalliseen aikaan. Olin aikonut ostaa tuon kakkoskauden jo pitkään, mutten saanut aikaiseksi ennen kuin mies sitä toivoi. Tänään näyttää siltä, että hengähdystä on luvassa; toivottavasti sinunkin toiveesi toteutuu!

Niina: Ihan samanlaiset fiilikset on minullakin, toisten kuvia on samaan aikaan upea ja kamala katsella, haluaisin kyllä niiiin johonkin ihanalle matkalle mutta ei siitä taida mitään tulla vielä vähään aikaan. Onneksi on kuitenkin näitä haaveilupaikkoja! Minäkin meinasin pakata laukut sen hevoskuiskaajajutun nähdessäni, näin on käynyt monesti juuri Espanja-juttujen kanssa, mutta koskaan en ole sinne asti päässyt... :)

Toivottavasti miehesi toipuu. Oma lupasi olla tänä viikonloppuna kotimiehenä pari päivää, kun lähden kaupunkiin. Saa nähdä miten käy.

Kirjailijatar: Sinun kuvasi olivat kyllä aivan mahtavia, mutta siitä kamalia, että se vain antoi lisäpontta tuolle taudille! :) Varsinkin kun kuume tuntuu juuri nyt kohdistuvan erityisesti Portugaliin ja Espanjaan. Tuo eilisen posti onneksi vei ajatukset vähän muuallekin, ja oli juuri siksi niin piristävää, että siitä riittää viihdykettä pitkäksi aikaa.