27 February 2010

luottokamat



Eilen lehtiä selaillessani huomasin, että minulta oli jäänyt tammikuun lopulla tullut Olivia muutamaa artikkelia lukuun ottamatta melkein kokonaan lukematta. En pystynyt vielä silloin katselemaan muotikuvia tuntematta välitöntä halua ostaa jotain, joten olin kai katsonut parhaaksi olla perehtymättä lehteen ollenkaan. Tänään imin tuosta lehdestä kaikki irtoavat pukeutumisvinkit ja kaivoin esille liian pieniä vaatteitani. Pakkohan niihin on kesään mennessä mahtua.

Olen nyt ollut kutakuinkin kaksi kuukautta ilman uusia vaatteita. Tai kenkiä tai laukkuja. En oikeastaan edes ole kokenut tarvitsevani mitään, paitsi hetken aikaa uusia lenkkikenkiä. Sekin ongelma ratkesi sillä, että tajusin voivani aivan hyvin lenkkeillä vuorelliset kävelykengät jaloissani, vaikkeivät ne virallisesti lenkkikengiksi olekaan tarkoitetut. Hyvin niillä pääsee.

Vuoden vaihduttua en usko ryntääväni samantien ostoksille. Päinvastoin, olen ajatellut ostotottumuksiani ja tehnyt päätöksen alkaa satsata ekologisiin laatutuotteisiin. Ei enää halpavaateketjujen kahdessa pesussa käyttökelvottomaksi venyviä paitoja, takapuolesta puhkikuluvia housuja tai viimeisimmän trendin mukaisia, kerran päälle laitettavia vaatteita, vaan laadukasta ja klassista, vaikka se aluksi kukkarossa näyttäisikin masentavalta. (Pidemmän päälle laadukkaiden tuotteiden ostaminen tietysti tuo säästöä.)

***

Kosmetiikan suhteen minulla olisi ekologisuuden kannalta paljonkin parantamisen varaa. Kalliita hajuvesiä ja voiteita en kylläkään itse ostele, mutta lahjaksi olen niitä saanut enkä ole kauppaan palauttanut. Syksyllä ostin ensimmäistä kertaa hintavan merkkimeikkivoiteen enkä ole katunut, sillä se on ensimmäinen omistamani meikkivoide, joka ei muutamassa tunnissa kuluta pintakuivaa, herkkää ihoani kiristäväksi ja kutisevaksi punaisten näppyjen naamatauluksi.

Muuten meikkini ja muu kosmetiikkani ovat lähinnä edullisia eläimillä testaamattomia merkkejä. Niiden ekologisuudesta en muuten oikeastaan tiedä, en ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää, sillä pääasiassa minulla on tiettyjä luottotuotteita, joita olen käyttänyt vuosikaudet: kasvovoide, joka ei aiheuta ihossani allergiareaktioita ja kosteuttaa kunnolla; deodorantti joka ei jätä vaatteisiin raitoja, ei tuoksu ja pitää; ripsiväri, jossa on niin pieni harja, etten millään saa kiireissäni sohittua koko naamaa mustaksi.

Tuntuu ylitsepääsemättömältä urakalta alkaa etsiä ekologisempia vaihtoehtoja hyväksi havaituille tuotteille, ainakin täältä maalta käsin, kun tuotteet pitäisi tilata kokeilematta netin kautta. Toisaalta voisin myös alkaa käyttää jo sopiviksi toteamieni merkkien ekologisempia vaihtoehtoja, jos sellaisia on tarjolla. Lopulta kuitenkin käytän meikkiä ja muuta kosmetiikkaa varsin vähän, joten kovin suuria tunnontuskia en valinnoistani pode.



Mutta ne hiukset. Värjään niitä muutaman kerran vuodessa (paradoksaalisesti "mahdollisimman luonnollisen sävyisiksi"), harvoin omasta aloitteestani, mutta silti. Siskoni kampaamon käyttämät väriaineet eivät liene erityisen ekologisia, muista hiustuotteista puhumattakaan. Ja niihin minä olen koukussa, kampaamotuotteisiin joita saan kohtuullisella alennuksella, ja joita en muuten varmaan raskisi ostaakaan.

Käytän värjätyille ja kihartuville hiuksille tarkoitettua shampoota ja hoitoainetta, syvähoitavaa ja kosteuttavaa tehohoitoa kerran viikossa, hiuksiin jätettävää kosteuttavaa hoitosuihketta silloin tällöin, kiharanvirkistysainetta silloin kun haluan kiharat, tuuheuttavaa suihketta jos suoristan hiukset, kiiltosuihketta jos olen lähdössä ulos ja lakkaa lähes aina kun hiukseni viitsin laittaa. Luultavasti tuo lista ei edes sisällä kaikkea, ainakaan sellaisia tuotteita joita käytän vain harvoin, kuten vaikkapa vahaa. Mutta pitkä se on silti.

Hiustuotteideni ekologisuuden puutteesta olen ollut huolissani jo pitkään, mutta en ole uskaltanut tehdä muutosta, sillä olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että tarvitsen jokaista käyttämääni tuotetta, että ilman niitä hiukseni menevät huonoon kuntoon tai kampausten tekeminen on mahdotonta. Aivan viime aikoina olen kuitenkin havahtunut ajattelemaan koko hiustenhoitoprojektiani kriittisemmin.

Se alkoi siitä, etten lapsen synnyttyä enää ehtinyt pestä hiuksiani päivittäin saati sitten laittaa niitä joka aamu. Jonkin aikaa kuontaloni oli aivan karseassa kunnossa: pörröinen, rasvainen ja litteä. Mutta sitä kesti vain jonkin aikaa, tarkalleen ottaen niin kauan, että a) hiukseni ehtivät tottua uusiin rutiineihin ja b) aloin syödä terveellisemmin ja lisäsin esimerkiksi pähkinöiden ja siementen määrää ruokavaliossani.

Pesen hiukset nykyään pari kertaa viikossa. Siitä huolimatta ne eivät enää rasvoitu. Jatkuva pörröisyys ja anti-frizz-tuotteiden käyttö on tipotiessään, ja hiukset kiiltävät vielä parinkin päivän päästä pesemisestä. Voisiko olla niin, että tuotteet ovat tottumuskysymys paitsi mielelle, myös keholle?

***
Haluaisin ainakin kokeilla puhdasta luonnonkosmetiikkaa. Tarkoitan tällä nyt aivan perusteisiin palaamista, kuten kasvojen puhdistusta oliiviöljyllä, mitä olen joskus tehnytkin. Tähän asti olen kuitenkin ollut aivan liian laiska ottamaan niistä asioista selvää, ja kohdalle on sattunut vain hajanaista tietoa sieltä täältä; hyviä vinkkejä otan vastaan ilolla. Muutoksen tekeminen tuskin kuitenkaan olisi alkutuskailun jälkeen yhtään sen vaikeampaa kuin vaatelakkokaan -- ja hyvän mielen saisi ainakin siitä, että on taas ottanut yhden askeleen kauemmas kerskakulutuskulttuurista.

8 comments:

niina said...

Minä vaihdoin viime vuonna hiljalleen kaikki ihonhoitotuotteeni mahdollisimman luomuiksi. Ainakin vartalovoiteen,
dödön,vartalosaippuan,naamarasvat,naamanpesuaineen,kasvoveden,silmänympärysvoiteen,käsivoiteen sekä myös shampoot ja hoitoaineen..olikohan siinä kaikki?
Osa toimi todella hyvin,löysin uusia lemppareita,mutta naamani on nyt aivan järkyttävässä kunnossa. Maanantaina menen ihotautilääkärille,en jaksa enää kutinaa enkä aknea:( Pääsin niistä jo kerran eroon mutta ne tulivat raskauden myötä takaisin ja viimeisen puolen vuoden aikana ovat vain pahentuneet. Pari viikkoa sitten ostin ei-luomun naamarasvan ja kasvoveden,katsotaan miten käy.
Mutta esimerkiksi käsirasva,vartalovoide,
shampoo,naaman%vartalonpesuaineet aion pitää luomuina,ehdottomasti. Myös pyykin- ja astianpesuaineet on luomuja.
Mutta hiusjutut ja meikit on ikävä kyllä ihan tavallisia..jos pikkuhiljaa niissäkin siirtyisi luomuun. Kokeilu on yhtäaikaa kivaa ja tyhmää,toivottavasti löydät itsellesi sopivia tuotteita pian!
Niin joo,ja hiuksia en ole värjännyt kokonaan vuoteen,raitoja olen vain laittanut pari kertaa. Oma väri onkin yllättävän kiva kun sen malttaa antaa kasvaa!

Hyvä teksti,minunkin on pitänyt tästä postata jo pitkään mutta aina se vaan jää:) Anteeksi megakommentti!

Kirjailijatar said...

Minäkin olen monta kertaa päättänyt, että ostaisin vain ekologisia, eettisiä ja kestäviä tuotteita, mutta jotenkin aina lipeän siitä hyvästä päätöksestä. En kovin paljon tosin ostele vaatteita, ja paljon ostan kirpparilta, mutta kyllä minä halpakaupoistakin ostelen...joskus tulee huono omatunto, joskus ei. Meikeistä en tunne kovin huonoa omaatuntoa, kun käytän niitä niin vähän ja enimmäkseen ostan Body Shopin tai jotain muita luonnonmukaisia tuotteita. Kannatan todella kaikkia näitä ajatuksia, jotka esitit. Täyttä asiaa joka sana.

Solen said...

Sinulla on aina niin kivoja tekstejä, jotka laitavat miettimään asioita.
Itse olen siirtynyt ikäänkuin huomaamatta tässä parin viime viikon aikana kasvissyöntiin, en siis enää popsi lihaa, kalaa kylläkin, mutta olen aika tarkka siitä, että raaka-aineiden tulisi olla luomua. Ainahan se ei toimi todellakaan, mutta siihen pyrin. Olen huomannut, että hiukseni ja ihoni ovat paremmassa kunnossa, vatsa toimii paljon paremmin ja olen kummallisen virkeä. Tänäänkin heräsin jo puoli yhdeksältä! mikä on minulle aivan ennenkuulumatonta :)
Näiden uudistusten myötä olen alkanut pohtia myös aineiden määrää, jota päivittäin laitamme ihoomme, pesuaineet, rasvat, meikit, pyykinpesuaineet yms. Olen jo pitkään yrittänyt etsiä iholleni sopivaa kosteuttajaa ja kokeillut vaikka mitä. Huomasin, että esimerkiksi kaakaovoi on ollut jo kauan Afrikassa ja muuallakin ihonhoitotuotteena suosittu. Sillä on hoidettu palovammoja ja ruhjeita ja myös kosteutettu ihoa. En ole vielä kokeillut mutta ajattelin että kokeilen seuraavaksi. Onko sinulla mitään kokemusta tuosta?
Hiusteni kanssa olen myös hieman ajatuksissani. Hiukseni ovat rasvoittuvat ja joudun pesemään ne päivittäin. Tiedän, että se kuivaa hiusta kamalasti, mutta jos en pese, niin se on aivan rasvaisen näköinen, valuu pitkin päänahkaa, yök. En ole vielä keksinyt ratkaisua tähän pulmaan. Tuotakin olen miettinyt, pesemättömyyttä. Kesällä olen ajatellut sitä kokeilla. Seuraan jännittyneenä tuleeko tänne mitään hyviä vinkkejä ja kokemuksia.
Huh, tulipa pitkä kommentti, toivottavasti siinä oli jotain asiaa edes :)

14a4:n Hanna said...

Oi mitkä värit kuvissa. Ihastelen!

Mulla on myös projektina siirtyä hiljalleen käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Olen kokeillut kaikenlaisia tuotteita, mutta en ole vielä löytänyt niitä, jotka tuntuisivat "omilta". Ihon kanssa ei olekaan ongelmia, pääasia, että puhdistaa ja kosteuttaa jollakin, mutta nuo hiukset. Ne kun ovat vyötärölle asti pitkät, rakkaudella kasvatetut ja vaalitut ja pelkkä ajatus ei-niin-hoitavista tuotteista saa mielessäni latvat haaroittumaan. Nyt kokeilen palashampoota - tähän asti vaikuttaa hyvältä, mutta saa nähdä kuinka käy. Värjäämisestä en voi oikein luopua niin kauan kuin hiukset ovat pitkät...

Nautin lukea pohdintojasi, saavat itsenikin miettimään!

Villilintu said...

Oli joskus itselläkin ajatuksena tuo puhtaisiin luonnon aineisiin siirtyminen, mutta en ole ainakaan vielä jaksanut ottaa selvää toimiiko se todella.

Tukka on ollut värjäämättä joitain vuosia, mistä olen todella tyytyväinen. Siihen ei todellakaan kyllästy, vaan on mielenkiintoista huomata mitä uusia sävyjä esim. vuodenajat ja ihan vain aika, tai uusi leikkaus tuovat esiin! Ja väri on ihan se perussuomalainen "harmaa", jota niin monet turhaan aliarvostavat. Shampoona Erittäin Hieno Suomalainen, olenkin miettinyt välillä onko se ekologista ollenkaan, kotimaista ainakin ja edullista. Tuo palashampoo on minulle ihan uusi juttu, täytyy ottaa selvää... Palasaippua on käytössä pitkäikäinen, sellaista meillä.

Meikeissäkin olen päässyt aika minimiin. Ei enää meikkivoiteita moneen vuoteen, nehän vain estävät ihon omaa toimintaa, tai näin olen uskotellut itselleni. Dr. Hauschkan luonnonaineista tehty kevyt puuteri riittää, aika harvoin sitäkään nykyään tarvitsen. Kosteusvoiteestakin olisi ihana päästä eroon, mitähän sen tilalle? Vai alkaisiko iho toimia ilman, kammottaa se välivaihe kun ei saisi rasvata ollenkaan.

Kiitos taas kirjoituksestasi, näitä juttuja on aina hyvä miettiä.

Mimmi said...

Kiitos teille kaikille upeista kommenteistanne! Mukava kuulla, että kirjoitukseni sai ajatuksia liikkeelle!

Niina: Toivottavasti saat iho-ongelmat kuntoon, niitä minäkin pelkään ja siksi tuotteiden vaihtaminen tuntuu niin vaikealta.

Kirjailijatar: Kuulostavat aivan minun ajatuksiltani. Minäkin ostan lähinnä Bodyshopilta ja Avonilta, mutta niiden ekologisuudesta en oikein tiedä tarkasti. Eläinkokeettomia ovat kuitenkin.

Solen: En ole kokeillut kaakaovoita, mutta mielessä on kyllä ollut. Minulla hiusten rasvoittuminen lakkasi muutaman kuukauden päästä siitä, kun siirryin pesemään niitä vain pari kertaa viikossa. Tietysti aluksi oli helppo olla rasvaisella tukalla kotona, eri asia varmaan jos käy töissä tai koulussa.

Hanna: Muistankin lukeneeni tuosta palashampookokeilustasi, kerrohan kuinka sen kanssa pidemmän päälle käy!

Villilintu: Minäkin haluaisin heittäytyä värittömäksi, mutta aina sorrun värjäämään kun siskoni ehdottaa. Kosteusvoiteesta luopuminen on pelottava ajatus, mutta ainakin oliiviöljyllä peseminen (meikinpoistoaineen sijasta) saa tarpeen vähenemään.

Guven said...

Türkiye'den Selmalaaar..))

Mimmi said...

Guven: I'm afraid I didn't understand...