4 March 2010

aaltoilee

Tänään oli aurinkoinen ja iloinen päivä:
  • sain nukkua pitkään aamulla kun mies jäi kotiin
  • käytiin jäähallilla katsomassa lapsen kummisedän ystävyysottelua poliisit vs. yläkoululaiset
  • näin vanhoja työkavereita ja sovin yhden kanssa kahvitreffit
  • luin eläinkirjaa ja rakensin legovankilan lapsen kolmevuotiaan serkkupojan kanssa
  • siskoni hurautti kylään vanhempieni autolla
  • kävimme autolla marketissa hakemassa täydennystä ruokakaappeihimme
  • löysin kirpputorilta lapselle kassillisen vaatetta kesäksi ja syksyksi, pari kirjaa ja nukenkärryt
  • en vilkaissutkaan aikuisten vaatteita, kenkiä tai laukkuja kirpputoreilla, enkä kokenut tarvitsevani mitään muutakaan.
  • ostin itselleni kukkia kiitokseksi hyvin hoidetuista kotitöistä
  • lapsi opetteli työntelemään uusia nukenkärryjään (2e) ja innostui uudesta kirjastaan (70 senttiä)
  • en tehnyt yhtään kotitöitä, mutta mies teki hyvää ruokaa ja pääsin valmiiseen pöytään
  • pakotin itseni lähtemään jumppaan, hikoilin, ystävän kalorilaskuri näytti yli 400, hyvää teki
  • katsoin Housen (telkkari palautettiin olympialaisia varten ja ikään kuin unohtui paikoilleen)

Lisäksi: Huomasin, että maaliskuu aaltoilee, näyttää vuoroin kurjimmat ja kauneimmat puolensa, ja mieli kulkee meren mukana. Voimaksi tarvitaan vihreää.

5 comments:

Lotta said...

Olen huomannut saman, että maaliskuu aaltoilee. Johtuneeko tuo vanhan ja uuden törmäyksestä. Talvi on vielä tosiasia mutta samalla valonmäärä lisääntyy voimakkaasti ja kevään odotus polttaa mieltä.

Huikean kaunis kimppu. Aurinkoista perjantai pääivää.

Celia said...

Aaltoilua täälläkin. Tänään aurinko kirkasti päivän, toisaalta ulkona näyttää niin hurjan talviselta, että ei jaksaisi millään enää.

Ihanaa perjantaita!!!
Perjantaina pitäisi aina olla kukkia. Kukilla on ihme vaikutus.

Solen said...

Teillä on ollut puuhapäivä. Minuun aurinko sai paljon puhtia ja vaikka on tehnyt tänään paljon asioita, ei ole ollenkaan väsy. Ja se on totta, maaliskuu aaltoilee. Eilen oli väsy, tänään ei ollenkaan. Minun voimavärini on tällä hetkellä keltainen.

Kirjailijatar said...

Oi miten touhukas päivä. Kamalasti sitä ehtii tehdä, jos vain haluaa. Minä teen joinain päivinä vaikka mitä ja toisina päivinä en yhtää mitään. Sen kuin vain ajattelen, haahuilen ja laiskottelen. Mutta ajattelu ottaa kyllä joskus voimille :)

Mimmi said...

Lotta: Tunnustelin ajatustasi mielessäni ja tulin siihen tulokseen, että olet varmaan oikeassa, vanhan ja uuden yhteentörmäys sen tekee, luo aallon. Kimpusta tuli ihanan keväinen, vaikka en ottanutkaan kauppiaan ehdottamia kukkia.

Celia: Kukat piristävät kyllä hirveästi, ja antavat voimaa. Talven suhteen olen vähän aaltoliikkeessä myös, en toisaalta odota yhtään loskakelejä innolla, mutten myöskään lisää pakkasia. Otan silti vastaan mitä tuleman pitää.

Solen: Eilen ja tänään tosiaan oli touhukasta, vaihteeksi. Keltainen on toinen tämän kevään värini, ihanaa kun tulee pääsiäinen ja sitä on joka paikassa.

Kirjailijatar: Kyllä tuon touhukkuuden suhteen on hyvä myös olla aaltoliikettä, joinakin päivinä on levättävä, toisina puuhailtava. Onnellinen olen silloin kun niitä on sopivassa tasapainossa. Totta myös tuo, että ajattelukin voi ottaa voimille -- silloin onkin hyvä alkaa touhottaa! :)