10 March 2010

eräänä aurinkoisena aamuna




Olen ehtinyt pakata jo aamutuimaan, ennen kahdeksaa, niin innoissani olen. Mutta sitten tulee puhelu, suunniteltu kyläreissumme lapsen ensimmäisine junamatkoineen siirtyy perjantaiksi. Koska vapaapäivää oli aiottu pitää muutenkin, päätämme miehen kanssa että tänä keskiviikkoaamuna meillä on molemmilla vapaata opiskeluista ja kotitöistä, että nyt lähdetään toisenlaiselle kyläreissulle, kävelylle kaupungin keskustaan. Mennään kylälle, niin täällä sanotaan. 

Kirjastossa lapsi osoittelee sormellaan ihmeissään suuntaan ja toiseen, ei hän ole sielläkään käynyt aiemmin. On niin paljon uusia asioita, että niitä ei aikuinen huomaa aina ajatellakaan. Poistoista löytyy lapselle oma pupukirja, ja äidin kassiin päätyy haaveilukirjoja sekä lapsen että aikuisen makuun. Vaatteet jäävät pyörimään mieleen, marketissa on katseltava alennuksia lastenvaateosastolla, ihmeteltävä onko meidän pikkuisemme tosiaan mahtunut tuollaisiin viiskymppisiin alle vuosi sitten. Niitä tekisi mieli ostaa mukaan ihan muuten vaan, niin pikkuruisia ja suloisia ne ovat.

Mutta ei sentään, ei vauvanvaatteita vaan käsityöliikkeestä puikot lapsen liiviä varten ja sitten kahvilaan, siihen kaupungin ainoaan, pullakahville ja turskalounaalle näkökulmasta riippuen. Lapsi saa kahvilassa väsyvillin, mies pelkää että herätämme yleistä pahennusta, täällä ei ole pienten lasten tapana käydä kahviloissa istumassa vaikka syöttötuoleja löytyykin. Onneksi muita asiakkaita on vähän, hiljaista vaikka on lomat, koko kaupungissa.

Kotimatkalla lapsi nukahtaa samantien, kävelemme miehen kanssa käsikädessä niin kuin joskus vuosia sitten, lumipenkat teiden varsilla ovat niin korkeita että näyttää kuin talot hukkuisivat lumeen, minulla on jo kiire kotiin selailemaan kirjoja, haaveilemaan ompelukoneesta ja kesäsiivistä ja pikkuvauvasta joka tarvitsisi peiton ja siitä, että omasta päästä keksitystä liivistä tulee hieno ja ihana.

7 comments:

niina said...

Mekin aiheutettiin tänään pahennusta kahvilassa,kun käytiin pitkästä aikaa lapsen kanssa eikä lapsi tietenkään suostunut syömään eikä istumaan eikä yhtään mitään..mutta pienen kiukun jälkeen onneksi rauhoittui. Miestä ei haittaa moinen,mutta itselle tulee aina sellainen huono-äiti-olo kun oma lapsi riehuu yleisellä paikalla..:)

Ja voi vitsit,tuosta jujusta minäkin olen haaveillut,pitääkin käydä kirjastossa kurkkimassa!
Ja tekisi myös mieli kutoa jotain lapselle,en vaan yhtään tiedä että mitä..mutta liivihän voisi olla tarpeeksi nopea ja helppo. Voi olla,että joudun nyt vähän matkimaan sinua:)

Satu said...

Voi miten ihana retki teillä ollut! Kirjoititkin niin kauniisti! Hih, pahennusta on syytäkin välillä aiheuttaa, se on elämää! :) Minä käyn lasten kanssa kirjastossa noin kerran viikossa, viihdytään hyvin kaikki siellä, kirjojen ihanassa maailmassa.

Solen said...

Tuo Jujukirja on ihana, Ja samaa sarjaa Maja kirja, sekin on kiva.
Teidän päivänne kuulostaa jokseenkin täydelliseltä. Matkan peruuntumista lukuunottamatta. Mutta kirjasto ja kahvila, arjen luksusta ja kun sen vielä saa jakaa rakkaiden kanssa, se on minusta kaikkein parasta.
Tajusinko väärin vai onko teille tulossa pikkuvauva? Vai kaipaako teidän nykyinen vauva, vai iso tyttökö jo, peittoa? Luenko liikaa rivien välistä :)

Mimmi said...

Niina: Minä jotenkin (nykyään) ajattelen, että lapset nyt vaan on semmoisia välillä. Meidän tosin oli ihan hyväntuulinen kahvilassa, isoääninen ja hyörijä vain. Kiukku yleisellä paikalla on koettu toki myös, eihän sille mitään voi kun se iskee. Tuo Juju oli ihan mahtava löytö, en uskaltanut toivoakaan että sitä olisi kirjastosta saanut! Liivin helppoudesta en tiedä (toivon vain :)) mutta ilman muuta teillekin liivi puikoille, luulen että onnistuu helpommin kuin vaikka takki tai myssy!

Satu: Niin minäkin ajattelen, että elämää se vain on! :) Meidänkin tyttö viihtyi kirjastossa, päätettiin käydä useamminkin kun se tuossa lähellä kerran on.

Solen: Juju on ihana! Ja päivä oli kyllä täydellisen hyväntuulinen. Ei meille kyllä vielä ole vauvaa tulossa, mutta tuossa neulekirjassa olikin vain vauvanneuleita, joita alkoi tehdä mieli kutoa. Vauvanvaatteet muutenkin on jotenkin niin suloisia! :)

Jonna said...

Liivi on helppo neuloa, varsinkin jos neuloo sen pyörönä kainaloihin saakka.

Meidän tulee kanssa käytyä hävettävän harvoin kirjastossa, isoin tyttö käy jo itse lainaamassa luettavaa ja tuo aina pienille sisaruksille tullessaan jotain. Itse olen ihan onneton kirjaston käyttäjä... Juju ja Maja on loistavia kirjoja, Maja on meidän pojan lemppari myös. Taidankin mennä omalle kirjahyllylle pienelle tutkimusretkelle...

Anjuska said...

Ihana reissu! Me ollaan kirjaston vakiasiakkaita ja kohtaloa uhmaten käymme siellä koko perheen voimin. Välillä menee hyvin, välillä herätämme yleistä pahennusta. Viimeksi keskimmäinen onneksi sanoi virkailijalle, että "tämä Suomen kirjasto on kyllä maailman paras, kun täällä on niin hyvät kassantädit!"

Mimmi said...

Apua, olen unohtanut vastata!

Jonna: Tuosta Majasta minäkin olen haaveillut, mutta kallis se vähän on, ainakin meidän rahatilanteessa. Mutta hyvää olen kuullut, siitä sinunkin kommenttisi kertoi. Liiviä yritän juuri kuvaamallasi tavalla, pari kierrosta vasta takana, mutta nyt jo onnistuin mokaamaan kerran... :)

Anjuska: Minuakin vähän jännitti viedä lasta kirjastoon, koska hän on aika isoääninen. Ihan kuin olisi ymmärtänyt olla vähän normaalia hiljempaa, selvästi viihtyi. Ihana tuo lapsesi kommentti, mahtoi ilostuttaa kassantädinkin päivää. :)