25 March 2010

vihreää, äkkiä!





Juuri nyt

... janoan vihreää lautaselle, hedelmiä, tuoreita vihanneksia, salaattia, ruohosipulia, yrttejä! Auyrveda-oppien mukaan ihmisen, joka ei ole selkeästi vata, pitta tai kapha, kannattaa syödä vuodenaikojen mukaan. Ja ihan kuin keho tietäisi tämän, talven tujujen ja tulisten punaisten patojen jälkeen tekee mieli vain tuoretta ja vihreää, mieliteko on suoraan verrattavissa valon määrään, voi olla että kesällä mennään sitten salaattilinjalla.

... kylvän vihreää, rairuohoa ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen ja siivouksen yhteydessä laatikosta löytyneitä yrttien siemeniä, saa nähdä mitä noista tulee vai tuleeko mitään. Rairuohopussi lupaa tuloksia viidessä päivässä, toivottavasti on oikeassa tai ei ehdi enää pääsiäiseksi, yrttipusseissa käsketään istuttaa suoraan avomaalle alkukesällä, mutta minä haluan niitä nyt! Jonkinlaista hoito-opasta on kai alettava katselemaan.

... ripustan vihreää olohuoneen ikkunaan, pölynkarkotussiivouksen yhteydessä vedin alas vaaleat pellavat, hui miten paljon pölyä niistä karisi, ja nyt vihreää tilalle, tai oikeastaan turkoosia mutta sinne päin. Muutenkin nyt pitää olla vihreitä tekstiilejä, niin kauan ainakin että maa näyttää omat vihreänsä.

... mietin syntymäpäiväleipomusten lisäksi vihreää menua, eilen ilahdutin nimittäin yhtä isoäitiä (omaani) kutsumalla pääsiäisen aikaan meille päiväksi, syömään ja juomaan kakkukahvit lapsen yksivuotisten kunniaksi, sattuvat nekin noille pyhille, ja nyt pitäisi keksiä juhlalounas. Lammasta varmaan pääsiäisenä tavataan syödä, vaan minä en ole juuri syönyt punaista lihaa viiteentoista vuoteen enkä osaa sitä laittaa, mietin jotain keväistä ja vihreää ja kevyttä, semmoista minkä kanssa voisi sitten syödä vaikka kalaa tai kanaa; ehkä pari salaattia ja vokkivihanneksia tai uunijuureksia, mutta kasviksia pitää nyt saada pöytään ja suuhun ja vatsaan.

PS. Ainakin parin kasvin kanssa olen onnistunut: tiistaina ostettu narsissi puskee kukkaa ja viikonloppuna poimitut pajut kissoja. Hurraa, vihreä peukaloni on löytynyt! :)

PS2. Jos on aikaa ja mahdollisuus, ilahduta isoäitiä! Puhelimen toisessa päässä vapisi eilen ääni onnesta, ja sanottiin, että "aivan tuntuu tuolla rinnan korkeudella lämpimältä, sydämessä" kun joku muisti heitäkin.

11 comments:

Katja said...

Kuivatuista herneistä saa äkkiä kaunista ja syötävää vihreää. Liota vedessä muutama tunti ja sitten multaan. Päivässä parissa alkaa puskea rehevää ja koristeellista vihreää, sopii leivän päälle ja salaattiin ja... Minä en tykkää perinteisestä rairuohosta, kun se on niin honteloa ja hidasta eikä sitä voi syödä. :D Sitäkin meillä nyt silti kasvaa ja ohraa ja vihanneskrassia ja hernettä myös.

Onnea sinne jo etukäteen! Meilläkin tiedossa synttärit, tytär täyttää kuusi. Ainakin kolme kattausta tiedossa. Porkkanakakkua ja lohipiirakkaa, jäätelöä ja donitseja, cocktailtikkuja ja vaahtokarkkeja on toivottu. Löysin myös irtomyynnistä vaaleanpunaisia suklaaruusuja, maistuvat mansikkajäätelöpuikoilta, niiltä suklaakuorrutteisilta. (Ja nyt tuli nälkä ja vehreää söisin minäkin, isoja ruokaisia salaatteja ja täytettyjä paprikoita ja kesäkurpitsoita. Sipuliin on myös himo. Punasipulia ja tomaattia ja basilikaa, valkosipulia kaikkialle ja...)

niina said...

Kyllä rairuohot ehtii vielä oikein hyvin,ne kasvavat melkein silmissä! Omani roikkuvat kohta jo pöydillä.. Mutta aika hassua,minäkin laitoin niitä viime vuonna kasvamaan ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden:)
Mistä tietää onko vata,pitta tai kapha? Olisi aika kiinnostavaa nimittäin:) En tiedä syönkö muuten vuodenaikojen mukaisesti,mutta kesällä kyllä ihan selvästi kevyemmin ja terveellisemmin,enemmän kasviksia ja hedelmiä. Nam. Olisipa jo kesä. Ihokin voi silloin paremmin.

Minulla on elossa enää toinen mummo,joka asuu melko lähellä mutta silti siellä tulee käytyä aivan liian harvoin. Mikäköhän siinäkin oikein on? Aina kun käyn siellä,päätän että nyt rupean käymään useammin mutta niin ei kuitenkaan tapahdu..höh. Tyhmää. Onkohan se sitten vain laiskuutta? No,nyt sunnuntaina kyllä mennään käymään siellä,ainakin virpomassa jos ei muuta:) Pitäkää te oikein ihanat juhlat!

Ainiin,kiitos muuten ihanista postauksista viimeaikoina! Ja anteeksi kun en ole mitään pitkään aikaan kommentoinut.. Sinulla on aina paljon hyviä asioita teksteissäsi joita jään kyllä miettimään ja pohtimaan,mutta en aina ehdi kommentoimaan. Nyt onneksi ehdin! :)

Kirjailijatar said...

Ihanaa, kun on isoäiti, jota kutsua kyläilemään, kahveelle ja syömään. Minulla ei valittavasti enää ole. Mutta ihanaa, että sinä ilahdutit isoäitiä kauniilla suunnitelmilla. Ja tuo kuva teidän pöydästä on aivan ihana, tosi kaunis.

Katja said...

J.K. Minulla ei ole koskaan ollut kunnolla isoäitiä eikä -isää. Isän vanhemmat olivat kuolleet, kun synnyin. Äidinisä kuoli varhaislapsuudessani, äidinäiti oli hyvin etäinen. En muista, että hän olisi koskaan puhunut minulle. Mutta kummitäti on, 86v. Ihana!

himalainen said...

Mulle jäi näistä vihreistä tunnelmistasi niin voimakas hyvä olo, että eilen vielä illalla myöhään töiden jälkeen rahjustin kauppaan ja ostin salaattia, kiivejä ja avokadoa. Pistelin ne aamulla pirtelöksi banaanin kanssa ja nyt uskon hyvään voimaan! Tulee hyvä viikonloppu :)

Isoäidit ovat ihania ja tärkeitä, siirtävätkin niin monia kallisarvoisia asioita eteenpäin kuin huomaamatta. Kauhea ikävä on välillä omaa mummuani, onneksi ehdin viettää osan lapsuudestani oikein lähellä häntä. Luulen, että niistä ajoista on tullut elämään osa tärkeästä turvasta ja luottamuksesta. Teillä tulee varmasti hyvä juhlaruokahetki yhdessä, lämpimiä ajatuksia sinulle!

Lotta said...

Onneksi olkoon vihreän peukalon löytymisestä :)

Kaunis ehdotus, mummien ilahduttaminen. Mummeilla on tapana hemmotella lapsenlapsiaan mutta varmasti mummitkin kaipaavat välillä vähän hemmottelua.

Minulla ei valitettavast ole ollut mummia moneen vuoteen. Onneksi ehdin aikoinaan viettä hänen kanssaan paljon aikaa. Mummi opetti mm. neulomaan, leipomaan karjalanpiirakoita ja letittämään pullapitkon neljällä letillä.

Solen said...

Ihana mummo, soitankin omalleni, aamulla, nyt hän jo nukkuu.

Vihreää täälläkin kaivataan. Tuntuu, että kiireessä sitä syö mitä sattuu ja aivan liian paljon sokeria, yök. Ehkä sitten islannissa saan paljon kalaa, joka tuntuu olevan nyt suosikkini.

Anjuska said...

Viherää alkaa tännekin ilmestyä, jääkaappiin ja ikkunalaudoille. Ulkona vaan on harmaata. Minä olen viime päivinä ikävöinyt omaa isoäitiäni, jota ei enää ole ollut vuosikymmeneen. Hypistelen pellavaliinoja ja vartavasten minulle kudottuja mattoja.

Villilintu said...

Mahtava kuva tuo keittiökuva, kristallit ja miten kaunis tuoli!

Laitettiin tänä vuonna vaihtelun vuoksi perusrairuohot, yleensä on ollut ohraa, ja olen kyllä pettynyt. Honteloa, niin kuin Katja kirjotti, ja jotenkin onnetonta ja kaljua. Olikohan vaan huonoja siemeniä. Ensi vuonna paluu ohraan.

Ihanaa, kun kutsuitte isoäidin, mukavaa ateriaa koko porukalle!

Katja said...

Ette kai te ole oksennustaudissa siellä? Pidän peukkua, että säästyitte.

Mimmi said...

Katja: Muistinkin sinun puhuneen noista herneenversoista, olin aikonut kysyäkin asiasta sinulta vielä, mutta eipä nyt tarvitsekaan, kiitos kovasti ohjeista! Maukkaalta kuulostaa menunne, toivottavasti juhlat sujuivat loistavasti! Keväällä tosiaan tekee mieli kaikkea tuoretta, yrttejäkin näkyi olevan jo kaupoissa. Taudeilta on säästytty, mutta muuten on pitänyt kiirettä!

Niina: Rairuohot tosiaan kasvoivat silmissä, mutta semmoisia sopivan mittaisia ovat nyt, eli hyvään aikaa olin liikkeellä! :) Olen lukenut tuosta auyrvedasta lähinnä lehdistä vuosien saatossa, mutta on siitä kirjoitettu kirjojakin, ja netistä löytyy valtavasti matskua, esimerkiksi Quinoaa-blogista voisi aloittaa etsimisen! Ja älä ihmeessä pyytele anteeksi, päin vastoin, kiva että ehdit kommentoimaan. Näitä kiireisempiä pätkiä tulee kaikilla, minulla semmoinen oli nyt, ja vaikka olen lukenut kommenttinne sekä blogeja, en ole ehtinyt edes kirjautumaan tänne sisällä! :( Anteeksi siis, että on jäänyt näihin vastaamatta!

Kirjailijatar: Tiedän olevani onnekas, kun minulla on vielä isoäiti, ja yritän myös muistaa häntä aina kun voin.

Himalainen: Vihreä pirtelö on kyllä paras tapa aloittaa päivä, tai vaikka hieno viikonloppu. Hauskaa, että inspiroiduit! :)

Lotta: Juuri noin minäkin ajattelen, että sitten kun ei ole enää haliteltava pieni lapsenlapsi, vaan aikuinen sellainen, on tullut se aika, jolloin voisi itse alkaa ilahduttaa mummoa eikä toisinpäin.

Solen: Islannissa kuuleman mukaan syödään paljon kalaa, joten toivottavasti sinunkin lautaseltasi sitä löytyy -- mahtavaa reissua muutenkin!!!

Anjuska: Tärkeiden ihmisten menettäminen on vaikeaa, otan osaa suruusi ja ikävääsi. Onneksi on muistot.

Villilintu: Kiitos! Meilläkin oli viime vuonna ohraa, tosin äitini tuomana, en ehtinyt paljon viime vuonna näihin aikoihin kylvää mitään. Mutta kyllä nuo rairuohot tosiaan niihin verrattuna kurjilta näyttävät, ohraa voisin minäkin ensi vuonna kylvää.