21 April 2010

jemmari




Mies on aamupäivän kotona, join aamukahvit terassilla, oli lämmintä mutta kauan en ehtinyt olla, on muka niin kiire johonkin koko ajan. Ihania aurinkoja on ollut, aamuisin ja päivisin ja iltaisin, meidän talossa on jo niin lämmintä kun ilta-aurinko paistaa sisään keittiön suurista ikkunoista, lapsikin voi juosta pitkin lattioita ja nautiskella elämästä ilman paksua toppausta pepun ympärillä.

On niin kiire koko ajan, hirveästi muka-tehtävää, tajusin hiljattain ettei kaikkea tätä romua voi millään muuttaa pois tästä talosta, eivätkä ne varmaan seuraavaan asuntoon mahtuisikaan, jos semmoinen jostain joskus löytyy, ellei se sitten ole yli sadan neliön ja siinä nyt ei meidän perhekoolla ole mitään järkeä. Tuntuu hurjalta luopua tästä jota olemme nyt muutaman vuoden hoitaneet, ja vaikeaa on luopua myös tavarasta jota kuvittelen joskus tarvitsevani, onko se sitten sitä että on tarpeettoman kiintynyt omistamaansa materiaan vai semmoista pula-ajan logiikkaa, että entä jos tarvitsee mutta sitä ei sitten olekaan eikä ole varaa ostaa uutta, ei ekonomisesti eikä ekologisesti.

Kirjoista on vaikeinta, viime kesänä yritin viedä kirjojani kirpputorille, parin sadan joukosta onnistuin löytämään kymmenkunta joista katsoin voivani luopua, kirjoja on meillä jokaisessa huoneessa, on hyllyillä ja pöydissä ja kaapeissa, on luettuja ja lukemattomia, mutta kuka niistäkin sanoo minkä haluaa sitten eläkeiässä vielä omistaa, tai vaikka viiden vuoden päästä, että voi palata kirjan ja oman menneisyyden tunnelmiin.

Siksi aloitan lehdistä, revin leikkeitä talteen, sisustus omaan taskukansioonsa josta aion ne myöhemmin liimata ihan oikeaan kansioon mutta sitä ei tule koskaan tapahtumaan, muotikuviin tiks-tiks reiät rei'ittimellä ja suuren kansioon joka paisuu vuosi vuodelta, ruokareseptit omaan keittokirjaani jonka logiikkaa kukaan muu ei ymmärrä, sen Italia- ja jälkiruoka-osiot ovat jo täynnä, joudun ehkä laittamaan italialaiset Ranskaan.

Mutta on lehtiä joista joutuisi repimään talteen melkein jokaisen sivun, samalla tavalla kuin on vaatteita jotka vain näyttävät ihanalta hengarissa vaikka eivät päällä, mutta näyttävät niin ihanilta ettei niitä voi antaa eteenpäin, kankaanhan voisi käyttää vaikka joskus johonkin muuhun, mutta sitäkään ei tule koskaan tapahtumaan. Tai ehkä sitten, kun on toimiva ompelukone, alakerran rikkinäisen ja painavan ja tilaavievän Singerin mukaan ottaminen ei ainakaan ole kovin realistista.

Ei ole ompelukonetta, mutta on kaksi silitysrautaa, toisella voi silittää isoja asioita ja toisella pieniä, jälkimmäisessä lukee materiaaleittain mitä silityslämpötilaa on syytä käyttää, ja se on ihan hyvä tämmöiselle suurpiirteiselle kodinhoitajalle. Ja onko nämä nyt sitten pieniä vai isoja asioita, sitä en osaa sanoa, ja onko tuolla nyt väliäkään, näitä minä päivät mietin ja puuhaa on muka niin paljon että on kiirettä, mistä se kiireen tuntu oikein tulee ja se että on niin hirveän paljon asioita kesken?

Ja sitten viikon oivallus, oikeastaan tajusin sen jo maanantaina, on hyvä aloittaa viikko ymmärryksellä. Ilman opiskelua tämä kotona oleminen olisi ihan lasten leikkiä.

5 comments:

Solen said...

Aivan kuin olisit kurkannut mieleeni ja sitten laittanut sanat paperille. Minä olen ihan samanlainen jemmari, hamsteri, niinkuin mies sanoo. Kaikkea on paljon ja aina tuntuu vain lisää tulevan,vaikka uutena ostan harvoin mitään. Ja mistään ei malta luopua. Minulla on vaatteita, joita en käytä, mutta joissa on niin kaunis kangas, että ajattelen, että sitten kun meillä on lapsi, ompelen niistä jotain hänelle :) Eli varastoja on jo vähän liikaakiin. Ei kai pitäisi olla niin kiintynyt tavaraan, mutta minkäs luonteelle teet.

Annika said...

Täällä asustelee hamsteri, joka sille päälle sattuessaan saattaa heittää pois melkein puolet omaisuudestaan. Minusta muuttaminen on erittäin terapeuttista siinä mielessä, että voi hyvällä syyllä laittaa kiertoon tai roskiin tavarat, joita ei oikeasti tarvitse. Me ollaan muutettu kolmesti viiden vuoden sisään, ja siihen mahtuu kolme totaaliraivausta ja kymmenittäin kirpputorisäkkejä. Tässä omassa talossa meillä on kaksi isoa kylmävinttiä, jotka ovat kylläkin aika petollisia hamstrauksen suhteen...

Mimmi said...

Solen: Minulla on sama juttu noiden vaatteiden kanssa, useampi kangastilkku josta kuvittelen lapselle vaatteita tai jotain uusiokäyttöä. En toisaalta tiedä onko se paha juttu että ei suunnittele ostavansa uutta vaan käyttävänsä vanhaa, mutta muuton kannalta tavaravuori hirvittää.

Annika: Olen koittanut kanssa ajatella niin, että muutto on tämän karsimisen osalta tilaisuus, että on helpompi nähdä mitä ei oikeasti tarvitse kun se pitäisi vaivautua pakkaamaan ja raahaamaan mukanaan. Meilläkin vain sattuu olemaan muun romun lisäksi vielä ääriään myöten pursuileva kellari... Kolme muuttoa viidessä vuodessa kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta meillä saattaa nyt olla sama edessä. Opiskeluaikoina, kun eli yksin, tuli muutettua varmaan vuosittain, joten tuttua puuhaa on...

Olina said...

Muuttaminen on juuri tuon tavaransetvimisen takia ihan kamalaa. Niin paljon on sellaista, mistä ei vaan voi luopua, mutta mitä ei ihan oikeasti tarvitsekaan, ja se sitten ahdistaa ja täyttää laatikoita ja ne laatikot täyttävät kulkureitit ja...

Huhhuii. Eli jaksamista vain toivotan, ja armollisuutta itselle. Ei kaikesta "turhasta" osaa luopua kuitenkaan.

Mimmi said...

Olina: Tuota armollisuutta minäkin mietin tänään. Ja sitä, että onkohan tämä nykyinen hamstraamisen paheksuminen sitä, että on totuttu siihen että aina voi ostaa uuden, ja että oikeastaan pitäisi ostaa uusi? En aio luopua mistään mitä voin vielä tarvita, vaikka kuorma paisuisi kuinka suureksi... :)