7 May 2010

kahdestaan





Tänä aamuna aloin ajatella kiitollisuutta jo aikaisin. Minun on pitänyt taas alkaa tehdä kiitollisuuslistoja päivän aikaan tapahtuneista asioista. Tänään ajattelin vain hyviä asioita, ja päiväkin tuntui hyvältä. Olin aikonut kirjoittaa listan tänne, mutta en taida jaksaa, sillä olen väsynyt ja lista on pitkä.

(Siinä on muun muassa seuraavia asioita: Aurinkoinen sää. Aamukahvit pihalla lapsuudenystävän kanssa lapsiemme touhutessa siinä mukana. Eilen vaatehuoneesta löytyneet, sinne unohtuneet puhtaat pyykit, sain vetää suihkun jälkeen jalkaani mukavat alusvaatteet kirraavien tai roikkuvien sijasta. Että käytin lapsen päiväuniajan rentoutumiseen enkä alkanut pesemään pyykkiä tai tekemään muita kotitöitä. Että lapsen vaunuihin ei tänäänkään mennyt yhtään ötökkää.)

Pitkä siitäkin huolimatta, että olemme lapsen kanssa kahdestaan kotona, ja tänään sattui olemaan känkkäränkkäpäivä. Niitä sattuu harvoin, yleensä lapsi on iloinen, hymyilevä ja kiltti, mutta tänään ei. Olen erityisen kiitollinen siitä, että aloin ajatella kiitollisuutta jo aamusta, muuten tästä päivästä olisi voinut tulla hirveä. Ja myös siitä, että känkkäränkkäpäiviä on (nykyään) vain harvoin.

Tänään on viimeinen arvontapäivä, osallistua voi täällä. Todellisuudessa en varmaan ehdi huomenna ennen lapsen päiväunia tekemään asialle mitään (mies on poissa huomiseen iltapäivään saakka), joten puoleen päivään asti voi osallistua vielä huomennakin.

Rentouttavaa ja kiitollisuuden täytteistä viikonloppua!

6 comments:

Hanna (14a4) said...

Välillä sen vain huomaa, miten paljon oma asenne vaikuttaa. Aina ei vain osaa tai jaksa olla kiitollisella mielellä. Hyvä on myös välillä osata ottaa rennosti. Voisinkin harjoitella näitä asioita huomenna.

virva said...

Hyvä pysähtyä ajattelemaan kiitollisuutta,
siihen kyllä aihetta piisaa.Taidanpa miettiä sitä itsekin erityisesti tänään,kiitos muistutuksesta.Suloinen lapsikuva.
Meillä kankkäränkkä lähes joka päivä ainakin yhdellä pallerolla,jospa muistaisi että sitäkin suloista uhmiskänkkisaikaa tulee kaihoamaan joskus, niin hullulta kun kuulostaakin ;)
Iloista äitienpäivää sinulle,ollaan kiitollisia siitä että saadaan olla äitejä!

Satu said...

Kyllä se kiitollisuuden ajattelu on hyväksi, se oman asenteen pohdiskelu ja peiliin katsominen. Armollisuuskin on tärkeää, sillä aina ei jaksa.

Tässä hetkessä onnellista viikonloppua teille sinne!

Mimmi said...

Hanna: Totta, oma asenne vaikuttaa todella paljon, mutta kyllä silti tulee niitäkin hetkiä, jolloin ei jaksa. Eikä kai sitä kaikkea tarvitse jaksaakaan, saa olla myös väsynyt ja heikko.

Virva: Niinpä, kunpa muistaisikin niillä uhmahetkillä ajatella, että kymmenen vuoden päästä tätä aikaa on jo ikävä. Hyvää äitienpäivää sinullekin, siinä onkin kiitollisuuden aihetta, äitiydessä!

Satu: Armollisuus on minusta hyvä sana kun puhutaan äitiydestä ja lapsista. Että pitäisi muistaa olla itselleenkin yhtä armollinen kuin niille pienille, koska aina ei todellakaan jaksa. Onnellista viikonloppua teillekin!

Katja said...

Voi, mikä väripilkku tuo tytär vedenalaisessa viitassaan. Ja kaunis ovi. Pidän lämpimistä hunajansävyisistä materiaaleista.

Minä luin äitiyteni alkutaipaleilla paljon vertaistukikirjoja, kun olin muuten aika yksin. Vinkkaan, koska koin nämä kannattelevina: Jokisen Väsynyt äiti, Anja Kahrin Äitiyden sietämätön keveys, Essi Juvakan Omalla tavallani äiti -kokoomateos (17-77-vuotiaiden äitien tekstejä), Suvi Aholan Kamala ihana äiti ja Rohkeutta, äiti! -tekstikokoelma, jossa on mm. Maarit Tastulan ajatuksia. Tuli huojentunut ja normaali olo. Liki liitelin. Tuollaista vertaistukea kaipaisi ihan arjessakin.

Tässä hieno sitaatti tuosta jälkimmäisestä:
"Sie elä ota kaikkea niin vakavast. Lapset tulloo toimeen vähemmästki murehtimisest." Yritän muistaa sen itsekin, kamalan vaikeaa välillä on.

Halaus sinne ja valoisaa äitienpäivää!

Mimmi said...

Katja: Kiitos kirjavinkeistä, laitan ne ehdottomasti ylös ja etsin kirjastosta käsiini.