28 May 2010

meillä asuu lintuja





Kun menee eteiseen, kuulee ensimmäisenä lintujen laulun. Tämä on meidän kolmas kesä tässä, ensimmäinen jona linnut tulevat. Miehen pajukkona kaatamat pihlajat työntyvät esiin hurjaa vauhtia, muutaman vuoden päästä kuistin vieressä on taas pihlajakätkö.

Lapsen unirytmi on sekaisin mummolareissun jäljiltä, aamuherätys on aikainen eivätkä päiväunetkaan tahdo tulla, yritämme viihtyä keittiöön tuoleista ja päiväpeitosta kyhätyssä majassa, miehen pihalle rakentamalla hiekkalaatikolla, koivukujalla kiviä ja kasveja tutkien, keittiön ja makuuhuoneen ovien väliin ripustetussa keinussa keinuen. Viitat päällä olemme haltioiden sukua, kontallaan koiria.

Jostakin pitäisi löytää aika ja energia lopputyön jatkamiseen, se on nyt vaikeampaa kun mies on töissä eikä neljänä päivänä viikossa kotona kuten talvella, mutta kommentoitu versio pitäisi korjata ja alkaa kirjoittaa analyysiosiota ettei taas unohdu, analyysi kuulostaa jotenkin tieteelliseltä vaikka minusta tuntuu että se on melko pitkälle minusta tuntuu.

Olemme tänään kolmantena jonossa hakemaamme opiskelija-asuntosäätiön kerrostaloasuntoon, jotenkin jo tuo sana kalskahtaa kolkolta tämän kodin jälkeen, kerrostaloasunto, mutta hinta on kohtuullinen ja sijainti hyvä. Odotamme, katselemme, etsimme, mutta on semmoinen olo, että tuo on se meidän tuleva. (Suurkiitokset kommenteistanne edelliseen, nyt tiedämme mistä etsiä tämän mahdollisuuden lisäksi.)

6 comments:

Hanna (14a4) said...

Pidän ensimmäisestä kuvasta oikein kovasti. Ja pihlajakätkö kuulostaa hyvältä.

Solen said...

Ihana kauniit kuvat. Siellä teillä on näköjään aurinkokin vieraillut. Toivottavasti saatte asunnon ja jos ette niin teille on sitten jossain joku parempi.

Ilona said...

Maalaukselliset kuvat.

Opiskelija-asuntosäätiön asunnossa asuminen kuulostaa ankealta, minullakin muuttaessani oli epäilykseni. Mutta tämä ei oikeastaan ole sitä. Riippuu tietysti vähän talosta, mutta ainakin täällä meillä talon väen kesken on muodostunut vahvaa yhteisöllisyyttä.

minja said...

Tsemppiä mukavan, sopivan asunnon löytymiseen! Tampere on ihana kaupunki, sinnepäin mekin ensin meinasimme, mutta sitten löytyikin tämä :)

Energiaa myös lopputyöhön!!

Kirjailijatar said...

Ensimmäinen kuva on aivan ihana, kuin maalaus. Ja tuo teidän koivukuja, en yhtään ihmettele, että sinun tulee sitä ikävä. Niin kaunis, kuin jostain elokuvasta.

Luin vasta nyt edellisen postauksenkin ja kaikki kommentitkin. Sittenhän te voitte rauhassa miettiä jotain muuta, jos ensin asetettu tuonne opiskelija-asuntoon. Siellä voi muuten olla tosi kiva yhteisö. Me asuimme täällä opiskelija-asunnossa, kun lapsi oli pieni. Se oli tosin sellainen luhtitalo, mutta voi että meillä oli mukavaa, kun kaikki naapurit olivat opiskelijoita ja heilläkin oli lapsia. Sitä yhteisöä on ihan ikävä.

Mimmi said...

Hanna: Pihlajakätkö olisi ihana. Harmi, että mies kaatoi sen meidän ensimmäisenä talvena täällä, väitti kauheaksi pajukoksi. Minä en ollut sitä kesäaikaan nähnyt, nyt jälkikäteen kuullut vaan miehen äidiltä.

Solen: Täällä on alkuviikkoa lukuun ottamatta paistanut koko viikon. :) Nytkin näyttää taas sateen jälkeen aurinko alkavan pilkistelemään.

Ilona: Kiitos että kerroit oman kokemuksesi, se helpotti vähän sulattelua jo ajatuksena.

Minja: Minäkin tykkään Tampereesta enemmän kuin meidän nykyisestä kotikaupungista, enimmäkseen minua vain surettaakin tämä koti. Mutta kyllä se helpottaa!

Kirjailijatar: Uskon kyllä että opiskelija-asunnoissakin voi olla mukavaa, jos sattuu hyvät naapurit, mutta sehän on tuuripeliä. Se hyvä puoli niissä tosiaan on, että niistä pääsee nopeasti eroon. Oikeastaan aloinkin kommenttisi jälkeen ajatella asiaa niin, että eihän sen kodin sieltä tarvitse heti ensi rykäyksellä löytyä, voihan siellä sitten rauhassa katsella. Kiitos tästä, asunnon katselu helpottui heti!