21 May 2010

on paljon






 Juon kahvia, kaivan esiin työtodistuksia, mietin haluanko oikeastaan töihin vai en. Oikeastaan en. Tuntuu etten muutenkaan ehdi saada mitään aikaan, tehdä yhtään mitään, vaikka olisikin asioita.

Minulla on keittiön ikkuna jossa ei ole ollut verhoja viikkoon kun kuumalla ei voi silittää. Minulla on kasoittain leikekirjoihin liimattavaa. Minulla on yksi kouluhomma kesken, yksi juttu jota jotkut sanovat isoksi geeksi, vaikka oikeastaan se taitaa olla aika pieni. Minulla on lukemattomia kirjoja, osa myöhässä kirjastosta. Minulla on suloinen pikku tyttö, joka haluaa enimmäkseen olla äidin kanssa, tai ainakin että äiti on paikalla. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tänään syötäisiin. Minulla on puoli kannullista jääteetä, onneksi. Minulla on valokuvia joita pitäisi teettää. Minulla on kaksi koneellista pyykkiä narulla, ja ainakin viisi pesemättä.

Ennen olisin varmaan sanonut, että on liikaa, nyt sanon, että on paljon. On paljon mitä haluaisi ehtiä ja jaksaa, mutta joiden suhteen ei tarvitse onneksi pitää mitään kiirettä. En tiedä haluanko säännöllisiä aikatauluja, edes parin kuukauden ajaksi, mutta menen silti katsomaan sitä paikkaa kun kerran lupasin.

Lisäys vähän myöhemmin: En taidakaan mennä. Sain juuri sen geen ohjaajalta semmoista palautetta, että täytynee alkaa taas kirjoitushommiin kun kerran luistaa. Kaipa me köyhyysrajallakin pystytään vielä vähän aikaa elämään.



Inkivääri-jäätee:
1 litra vihreää teetä
vähän alle desi sokeria
teelusikallinen jauhettua inkivääriä
1 sitruuna
1 limetti
jäitä
Hauduta tee, lisää kuumaan nesteeseen sokeri ja inkivääri, hämmennä kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä. Viipaloi hedelmät, lisää kylmään teehen ne ja niin paljon jäätä kuin mahtuu. Juo heti, säilyy kyllä huomiseenkin jos maltat odottaa.

6 comments:

Annika said...

Kun on lapsi, on paljon. Sitä ihmettelee, että mitä me teimmekään ennen lapsia? Mihin se aika humpsahti ja oliko muka kiirekin jonnekin? Geen tekeminen on varmasti hyväksi, sillä minkä taakseen jättää... Tsemppiä kuitenkin, valitsit joko tai.

Mimmi said...

Annika: Kieltämättä olen ihmetellyt juuri noin. Mulla tuo gee on jäänyt työelämän jalkoihin jo vuosia, nyt kun kirjoittaminen on lähtenyt sujumaan ja juuri saatu palaute oli vähintäänkin rohkaisevaa, päätin että en edes mieti töitä. Ja soitin etten tulekaan, vaikka se oli vaikeaa, ein sanomista muillekin kuin lapselle täytyy näköjään vieläkin harjoitella.

Katja said...

Mimmi hei

Hyvä. Just noin. Hienoa, oikein toimittu, fiksu nainen olet.

G:stä. Minä survoin omani työelämän puristuksessa syyslomalla valmiiksi. Ei hyvä. Olin rakastunut aiheeseeni ja mietin, että kesälomalla teen kunnolla ja valmiiksi, mutta vanhempi kollega sanoi, ettei sellaisia kannata hauduttaa ja hioa, alta pois vain, että saat alkaa hakea virkoja. Ja minä tyhmä kuuntelin, vein kylmiltäni hyväksyttäväksi ilman esitarkastusta. (Vaikken edes halunnut mitään virkoja.)

Tuosta paljosta. Mies ja minä jätimme tänään leffareissun väliin sen takia, että siitä olisi seurannut niin paljon ylimääräistä vaivaa (ja minua ahdistaa jo tuo aikataulun mukaan lähteminen). Mieluummin olemme kotona ja katsomme kirjastoleffan. Säästöä myös!

Tsemppiä sinne g-hommiin. :)
P.S. Näitä aikoja miettii jälkeenpäin haikeudella: miten täyteläistä elämää, miten isoja asioita.
Ja kiitos, kiitos tuosta jääteeohjeesta. Olin aikeissa just kysyä, kun tykkään.

Katja said...

J.K. G:stä vielä. Siis onnistuihan se tuolla minunkin tyylilläni ihan ok. Olin sitä kauan tehnyt jo, mutta mieluusti olisin sen hionut oikein helmeksi. Koin tuon niin antoisaksi, nautin joka hetkestä.

Tuosta aiemman viestisi Lindgrenin Satuja-kirjasta. Ostin saman lapsille antikvariaatista. Siellä on satu Soittaako lehmus, laulaako satakieli? jota luin omassa lapsuudessa kokoelmasta Olipa kerran. Klassillisia satuja. Siinä on Björn Landströmin kuvitus, ne ovat jotenkin hurjia. Tuo satu on kuitenkin niin hieno, vetosi minussa asuvaan pikku melankolikkoon. Yhä on suosikkisatujani.

niina said...

Minullekin "tarjottiin" töitä vähän aikaa sitten. Päivän mietin mutta kieltäydyin. Vaikka omaa rahaa ei käytännössä ole yhtään,haluan silti olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Mieskin oli samaa mieltä..kyllä sitä kuitenkin ehtii töitä tekemään elämänsä aikana. Ja jotenkin kummasti tämä pienellä toimeen tuleminen on kivaa. Tai,hmm..miten sen sanoisin. Opettavaista,kärsivällisyyttä kasvattavaa..? Siis ei kivaa siinä mielessä kun joka asian kohdalla tarvii miettiä rahaa..mutta tuntuu hyvältä kun ei voi tuhlata. Sekavaa,mutta varmaan ymmärsit.
Lapsen myötä kaikki on muuttunut..se mikä ennen oli vähän,on nyt paljon. Oli sitten kyse omasta ajasta,rahasta,unesta..mutta samoin se mikä oli ennen liikaa,on nyt vain paljon. Hyvin huomattu! Näitä asioita on mukavaa välillä miettiä,olo paranee kummasti..ja sitä kaikkea "vähääkin" alkaa arvostamaan enemmän.
Mutta mikä kumma on G? Kysyy ei-opiskelija:)

Mimmi said...

Katja: Mullakin gee on hautunut ja hioutunut, ja varmaan olisin saanut valmiiksi aiemminkin jos olisin suostunut vaan hutaisemaan jotain -- kollegat töissä ehdottelivat ihan samaa kuin sinunkin, mutta jotenkin en osannut antaa suurpiirteiselle minälle periksi, ja hyvä näin. Aikataulut ahdistavat minuakin, on ihanaa olla näin, mennä niiden aikataulujen mukaan jotka keholle ja päälle kulloinkin sattuvat sopimaan.

Niina: Mäkin olen jo kieltäytynyt muutamasta, vaikka meillä on sama tilanne rahan kanssa -- oikeastaan melko vaikeakin, kun mies kuitenkin vielä opiskelee myös (onneksi hän sai kesäksi hyvän työpaikan). Ja lapsen tuomaa muutosta tämäkin tosiaan on, ennen en olisi varmaan kieltäytynyt yhdestäkään, ja nyt minulla olisi 3 työpaikkaa. Onneksi muutos on tullut.

Ja gee. Se on gradu, eli yliopiston lopputyö. Omastani tulee n. 100 sivuinen englanninkielinen tieteellinen tutkielma, tai ehkä pikemminkin harjoitelma. :)