27 June 2010

järvestä vielä


 Vesi on minun elementtini. Pidän sateesta sateen vuoksi, rakastan merta meren vuoksi, mutta järvistä en jostain syystä ole yhtä innostunut. Niistä pidän veden vuoksi, varpaiden kastamisen laiturilta, veteen pulahtamisen rantasaunasta, veden pinnan kimaltamisen ilta-auringossa.

Mökki on rakennettu 1970-luvulla, sen rakensivat miehen isovanhemmat aivan suuren järven rantaan, niin lähelle ettei enää saa niin lähelle edes rakentaa. Heidän lähdettyään 2000-luvun alkupuolella mökki on kuta kuinkin pidetty siinä kunnossa kuin mihin he sen jättivät, kuin kunnianosoituksena heille sen sisustus, piharakennukset ja kukkapenkkien paikat ovat samat kuin olivat heilläkin.

Mökillä on monta tarinaa, jokaisella siellä aikaansa viettäneellä omansa. Mies muistaa lapsuuden kesät, aamu-uinnit vaarin kanssa joka aamu kello kuusi, verkon kokemiset ja kalareissut mummon kanssa, veneen tervaukset, venevajan korjaukset. Kaiken sen hänen muistinsa on taltioinut niin, että hän tietää kuinka mökillä täytyy elää, miten paukkupakkasillakin selviää ilman juoksevaa vettä hitaasti lämpenevässä hirsimökissä.

Minun tarinani liittyvät enimmäkseen aikaan ennen lasta. Kerran kävimme lähellä sijaitsevalla Pentti Haanpään kesämökillä, joka on säilytetty museona, kävelimme sinne rantoja pitkin, toisten mökkien pihoilta, muita ei juuri sattunut mökeillä olemaan. Sen jälkeen mies luki mökistä löytämänsä Haanpään, ensimmäisen romaanin sitten lukion. Talvella veikkailimme saunassa, uskallammeko tehdä hankeen lumienkelit, ja sitten teimme ne, alasti hangessa paukkupakkasilla, äkkiä enkeli ja vielä toinenkin, haukkuuko jossain koira vai ulvooko susi, ja sitten juosten takaisin saunaan.

Lapsi kävi mökillä vasta toista kertaa, viimeksi oli käynyt tasan vuosi sitten mutta siitä hän ei taida mitään muistaa, oli silti siellä kuin kotonaan. Viihtyi pihalla, ei tehnyt uhkarohkeaa syöksyä järveen, ihmetteli vain auringon kimallusta laineilla ja epätasaista pintaa. Lapselle ehtii vielä tulla mökistä omat tarinansa, sillä nyt kun muistamme taas miten ihanaa siellä on, menemme sinne varmasti vielä monta kertaa uudestaan.

2 comments:

Annika said...

Ihania muistoja, niisk!
Järvi on minun elementtini. Joki on liian kiireinen, meri liian arvaamaton.

Mimmi said...

Annika: Niistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, niitä on jokaisella niin paljon, muistoja mökistä ja mökiltä. Minä tykkään merestä juuri sen arvaamattomuuden ja loputtomuudentunnun vuoksi. Meitä on niin monenlaisia.