16 June 2010

 

yhdellä terassilla silmät hämääntyvät kun vesi on matala
kivet korkeita ja näyttää siltä että osa kivistä
on sittenkin lintuja
toisinaan uskon että totun elämään
tässä kaupungissa yhtä vaivattomasti kuin hän,
lukemaan kivien jättämiä kirjoituksia kadunpinnasta kuin karttaa

olen ajatellut aikaisempia ihmisiä
heidän helvetillisiä talviaan
jotka taittuvat kesiksi odottamattomasti
ja sitä miten syksyn ensimmäinen päivä voi olla heinäkuussa
kun taivaalla näkyy sateenvaara

hänen äänensä on ohittanut minut
minusta on tullut keskittymiskyvytön ja ajattelematon

kuinka voi sanoa mitään, en ole varma, ihmisestä ylipäätään
että osaisi sanoa asiat niin kuin ne ovat:
entä jos me, kuin vuodenajat


(Muistin yhden vanhan runoni, jostain vuodelta 2001 tai 2002, lukiessani Celian sadasta asiasta. Tämä ei ole se, tämä on kai vuodelta 2005 muistaakseni, mutta tältä minusta on viime päivinä tuntunut. Alakuvassa olen samoihin aikoihin kuin tämä on kirjoitettu.

Kun minulla on aikaa, aion myös kertoa sata asiaa. Ja aion vastata Minjan haasteeseen, kerätä satunnaisia asioita keittiöstäni. Tai ehkä, ajanpuutteessa, yhdistän nuo kaksi ja kerron kaiken keittiöstäni, ainakin sata asiaa.) 

5 comments:

Ilse said...

Tässä on todella jotakin samaa kuin Celian listassa! Tietty keskeneräisten ajatusten niputtaminen ehkä. Ja rehellisyys. Ja yksityiskohtien kauneus.

Kiitos tästä!

Jotakin samaa on ollut omissa fiiliksissäni silloin joskus. Aina kun tunnistaa näin, se on hyvä.

virva said...

Runosi on kaunis,
en osaa muuta sanoa,
mutta mielelläni sen luin.
En ole jokuseen vuoteen kirjoittanut runoja,
voisi kai joskus taas yrittää.Tai no,hmm,onko se enemmän sitä ajatustenvirtaa mieleisemmässä muodossa..Niin tai näin,raapustaa voisi jos jotain saisi ylös.
Mukavaa viikon jatkoa!

Celia said...

Kaunis runo!
Luin sen monta kertaa.

Minäkin tykkäsin Amerikkalaisesta tytöstä enemmän kuin Säihkenäyttämöstä. Toisaalta luin Säihkenäyttämöä ehkä liikaakin Amerikkalaisen tytön sisarena ja odotin siltä tavallaan samoja juttuja. Tykkään kyllä hurjasti Fagerholmin kielestä ja maailmoista. Tekisi mieli lukea tuo näyttämö nyt uudestaan.

Oispa ihana lukea sinun 100 asiaa!!!!

Solen said...

Minustakin runo on kaunis, väreilevä.

Voimia sinne sinulle.

Mimmi said...

Ilse: kiitos :)

Virva: en minäkään ole kirjoittanut kovinkaan paljon pariin vuoteen. ajatus ei repeä tarpeeksi moneen suuntaan nyt.

Celia: kiitos. ehkä sama vika oli minulla tuo näyttämön kanssa, odotin siltä amerikkalaista tyttöä. ehdoton Fagerholm-suosikkini on silti Diva.

Solen: kiitos.