22 June 2010

yhtenä yönä satoi





Odotimme koko viikonlopun. Luvattua sadetta, rauhallista unta, parempia päiviä. Yhtenä yönä satoi hetken, kuulin sen, olin hereillä. Päivällä aurinko paistoi mutta me pysyimme sisällä.

Sunnuntai-iltana karhunpentu koki ihmeparantumisen. Oltuaan lauantain ja sunnuntaiaamun niin vetelä ettei jaksanut kävellä, haluttuaan vain maata lattialla omalla viltillään vikisten, hän virkosi sunnuntaina aivan ihmeellisesti. Elämän ensimmäiseen korvatulehdukseen määrätty elämän ensimmäinen antibioottikuuri auttoi äkkiä. Olen varma, että lääkkeeseen lisätty suklaa-aromi auttoi asiassa.

Huolehdin kaikesta, siksi tarvitsen unikirjan. Semmoisen, joka ei vie mukanaan, ei niin että veisi ne vähät unetkin, niin kuin hiljattain luetut Fagerholmit tekivät. Tein paremman unikirjavalinnan, aloin lukea iltaisin Eric Hobsbawmia, mielenkiintoista mutta ei liian sytyttävää. Hitaasti, sivu kerrallaan, etenen aikamme suuren ajattelijan mukana tulevaisuuteen, joka näyttää huolestuttavalta mutta kaukaiselta meidän makuuhuoneestamme katsottuna. Uni tulee.

Minulla on kasa inspiraatiolehtiä tulevaa kotia varten ja uusi kangas, Solenilta, kiitos siitä, se on aivan ihana! Siitä tulee varmaankin lapselle mekko ja ehkä lierihattu. On inspiraatiota, mutta pitäisi toteuttaa, sekä sisustus että ompelu. Pitäisi toteuttaa paljon muutakin, mutta kaikki ajallaan.

Tänään keskityn, yritän saada lapsen viihtymään sisällä, kuuntelemme lapsuuden lempilaulujani, Magdaleenaa, Koiraystävää, kirjat ovat rattoni -laulua. Jumppaamme, tanssimme, nalletkin tanssivat. Ymmärrän, että on vaikea ymmärtää miksei saa mennä pihalle vaikka aurinko paistaa ja lumipalloheisi kukkii. Ehkä jo huomenna, sanon, mutta pahoin pelkään että ei vielä sittenkään. (Annanko turhia lupauksia? Ymmärtääkö lapsi mitä lupaan? Huolehdin kaikesta.)

Yhtäkkiä mies tulee kotiin, on saanut yllättävän sairasloman vaikkei sitä mielestään olisi tarvinnut. Istun alas, alan kirjoittaa, ehkä tänään vielä opiskelenkin, tartun Robinsonin Monkey Beachiin ja alan mekaanisesti tehdä siitä muistiinpanoja, mietin mihin teemaan mikäkin kohta liittyy, missä luvussa siihen voisi viitata, laitan tärkeät sivut muistiin. Tämä on paras tapa pilata hieno lukuelämys.

12 comments:

Pellon pientareella said...

Onpa kaunis pöytäliina! Minunkin on vaarallista ottaa kirja käteen illalla, saatan valvoa aamuun asti ja lukea, lukea vain.

[Annatko lapselle maitohappobakteereita (ruoassa tai pillereinä) antibioottikuurin jälkeen? Ettei mene bakteerikanta sekaisin. En pidä antibiooteista sitten yhtään. Jos korvatulehdukset alkavat kroonistua, voi syynä olla maitoyliherkkyys, mutta toivottavasti niin ei käy. No, nämä vain sivumerkintänä, tuli mieleen.]

Liivia said...

ylimmässä kuvassa jotain hyvin tenhoavaa.
kangas on kyllä kaunis, hyvät värit.

virva said...

Kyllä tuo lumipalloheisi on sitten kaunis.
Luin sinun satasi,oli kiva lukea,vaikka taisi kiireessä jäädä kommentoimatta.Ihanaa antoisaa juhannuksen aikaa sinulle ja perheellesi!

Mimmi said...

Pellon pientareella: Solenin lähettämä kangas tosiaan toimi pöytäliinana hetken kun halusin katsella sitä. Minäkään en tykkää lääkekuureista ylipäätään, kipulääke lopetettiin heti kun näytti että sitä ei enää lapsi tarvitse, mutta antibiootithan täytyy syödä loppuun. En tiedä kestääkö lapsen vatsa maitohappobakteereja, mutta jugurttia syödään pari kertaa päivässä.

Liivia: Minustakin kangas on tosi kaunis, siitä voisi tehdä itsellekin jotain, mutta värit ei taida passata mulle. Mutta lapsi saa hienon mekon!

Virva: Samaa mieltä, tykkään hirveästi lumipalloheisistä. Hyvää, rentouttavaa juhannusta teillekin!

Olina said...

Ala-asteella piti lukea Mio, poikani Mio, ja tehdä lyhyt referaatti jokaisesta luvusta. Pelkkä ajatuskin siitä kirjasta saa inhon tunteen pintaan, todella, loistava tapa pilata lukuelämys! (Kaikkia muita Astrid Lindgrenin kirjoja rakastan.)

Minäkin mietin, mitä kaikkie tulee höpötettyä pojalle. Nyt yhtäkkiä olen tajunnut, miten paljon hän jo ymmärtääkin. Mutta ei kai kaikkea suusta ulos tulevaa voi kontrolloida. Toivottavasti ei pidäkään.

niina said...

Tuo on kyllä kaunis kangas,tulee hieno mekko ja hattu tytöllesi!
Minullakin on inspiraatiota ja monta hommaa odottamassa,mutta en meinaa päästä alkuun ollenkaan..ehkä jos juhannuksena sataa,niin sitten maltan olla sisällä ja touhuta. Mutta parempi olisi jos ei sataisi:)

Celia said...

Tuo kangas on kyllä ihana.

Magdaleena oli myös minun lempilaulu lapsena, siinä on niin kauniit sanatkin. Laulan sitä kans usein lapselle. Harmittaa, että olen unohtanut niin monen lapsuuden lastenlaulun sanat. Täytyy laulaa enemmän, niin palaavat mieleen.

Ylin kuva on kovin kaunis!

Solen said...

Katsoin, että onpa tutun näköinen kangas ja sitten hokasin :)
Minusta on ihana nukahtaa siihen, kun kuulen sateen ropinan kattoa vasten. Kirjaan en voi nukahtaa, sellainen vika on, että jos illalla alan kirjaa lukemaan, luen sen yleensä loppuun asti ja sitten kyllä nukuttaa, aamulla :)

Mimmi said...

Olina: Totta, kyllä suusta tulee päivän aikana niin paljon, että hulluksihan sitä tulisi, jos kaikkea jäisi miettimään.

Niina: Paljon olisi tosiaan tekemistä ennen juhannusta, jolloin toivon saavani levätä rauhassa, mutta toivottavasti ei sentään jatkuvassa vesisateessa!

Celia: Minäkään en muista paljon mitään sanoja. Onneksi äitini hamstraa kaiken, hänellä oli tallessa lapsuudenaikaisia lempikasettejani. Sieltä se Magdaleenakin löytyi, aivan ihanat sanat.

Solen: Kiitos vielä paketista, se piristi kovasti! Minäkin tykkään yösateista, ja sateesta ylipäätään. Hyvään kirjaan en minäkään nukahda, siksi yölukemisina nyt Globalization, democracy and terrorism... :)

Satu said...

Kiitos tuosta sinun rehellisestä, kauniista, aidosta sadasta tärkeästä asiasta. Onnellista juhannuksen aikaa, Mimmi!

Annika said...

Hienoa, että olotila on parempaan päin. Minäkin suosittelen maitohappoja antibioottien jälkeen. Antibiootithan tappavat "kaiken" eli hyvät ja pahat. Eläköön antibiootti (silti)!
P.S. Kiva 100 asiaa -lista, olen miettinyt, jaksaisinkohan itsekin väsätä moisen?

Mimmi said...

Satu: Kiitos sinulle sanoistasi! Hyvää juhannusta!

Annika: Täytyy muistaa nuo maitohappobakteerit tänään apteekista, tiedätte varmaan, sinä ja Pellon pientare, mistä puhutte. Sata asiaa tuli kirjattua ylös yllättävän kivuttomasti, oikeastaan mielessä oli vielä monta lisää, mutta eivät mahtuneet listaan. Kannattaa kokeilla!