16 July 2010

life's a beach


 Ilta rannalla eilen. Me, vanhempani ja siskoni sekä hänen miehensä. Ja tietysti heidän vauvansa, ihana Milo-koira (jota lapsi kylläkin luuli kissaksi aina kun se ei haukkunut).


Meren haistaa jo kaukaa, sen tuntee tuulessa. Viisi vuotta merenrantakaupungissa, ja osaan edelleen suunnistaa helposti dyynien lomassa ilman näkyviä maamerkkejä, uppoan veteen joka on mielestäni kuin linnunmaitoa vaikka muita palelee, pystyn vaihtamaan pyyhkeen suojissa märät bikinit kuiviin vaatteisiin keskellä rantaa aivan salaa. Ihan niin kuin en olisi ollut päiväkään poissa, saati sitten viisi vuotta.


Meri on minun ystäväni, se ottaa aina vastaan rakkaudella. Ja aivan kuin lapsi olisi saanut saman rakkauden äidinmaidossa, ei ujostele merta yhtään, suuntaa suoraan sen helmoihin, ojentaa sille kätensä tutkivasti, ja sitten jo juokseekin sen syliin. Nyt meri on meidän ystävämme, sellainen jota kaivataan ja jonka seuraa odotetaan kun ollaan poissa.


Huomenna aamulla suuntaamme miehen kanssa meren rantaan Minun Kaupunkiini, ensimmäistä kertaa kahdestaan yötä pois kotoa -- jännittää, miten lapsi pärjää isovanhempien kanssa, mutta samalla tuntuu upealta päästä johonkin aivan kahdestaan. Kesäisen kaunista viikonloppua kaikille! 

PS: Suurkiitokset edellisen postauksen ihanista kommenteista, on upeaa saada jakaa kokemuksia tätä kautta, vastaan niihin ajan kanssa kun palaamme pikku lomaltamme.

11 comments:

Ilse said...

Valo - mikä tunniste! Juuri kun olin kirjoittamassa tuosta meren valosta, huomasin sen. Ihanat kuvat ja tunnelmat. Olen sisämaan tyttö mutta meressä on oma taikansa, ja aina olen rannoille päässyt, joka kesä... nyt en. :(

Voi että oli mukava teksti. Ne märät bikinit ja kaikki.

Ja tuo otsikko naurattaa varmaan vielä illallakin.

Hyvää viikonloppua, kyllä hän pärjää isovanhempien kanssa ihan hyvin!

Malla said...

Ihanat kuvat! Näistä voi suorastaan tuntea meren - sen tuoksun, sen äänet, sen tunnelman.

Ihanaa viikonloppua teille!

Villilintu said...

Ihana ilta teillä ollut, toivottavasti myös reissu miehen kanssa on onnistunut! Kirjoitit merestä niin kauniisti, että huomaa sen olevan todellinen ystävä. Ihania kesähetkiä!

Anjuska said...

Minä sisämaassa elänyt arastelen merta. Järven syliin heittäydyn kyselemättä, mutta meri hämmentää enkä oikein tiedä, kuinka siihen suhtautuisin. Haluaisin kyllä tutustua.

Nauttikaa yhteisestä viikonlopusta, sellaiset ovat todella tärkeitä.

Niina said...

Voi mikä ranta,niin kaunista!
Hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin,toivottavasti teillä oli ihana hetki kaksin:)

Finn said...

seems so enjoyable and free and kind

thank you for joining my blog,


Finn from Greece

Solen said...

Ihana aurinko kuvissasi. Uin pari viikkoa sitten meressä, siellä heitin talviturkkini. Se oli ihanaa! Aivan erilaista kuin järvessä uinti, vaikka siitäkin nautin kovasti. Mutta meressä on erilainen tunnelma.

Mukavaa reissua teille kahdelle, pitäkää hauskaa!

Kirjailijatar said...

Aivan ihania kuvia, todella kauniita. Meri on tosiaan upea. Minä olen viettänyt lapsuuden lähes järven rannalla, joten järvi taitaa olla minulle se sielunmaisema. Olen kuitenkin oppinut pitämään merestä, kun sen rannalla kerta asun.

Mukavaa reissua teille!

Annika said...

Oikein onnellista, rentouttavaa reissua teille! Kaikki menee varmasti hyvin myös kotona.

Ilona said...

Vedellä on kylkiluut, siellä pohjalla, kolmannen setin ensimmäisessä kuvassa. Kauniit luut.

Minulle meri on outo, pelottava. Järvi on tuttu, mutta merenkin kanssa haluaisin kaikesta huolimatta tulla sinuiksi.

Mimmi said...

Ilse: Toivottavasti pääset merelle ensi kesänä, kyllä siinä on oma tunnelmansa!

Malla: Kiitos!

Villilintu: Meri on, on ollut jo lapsesta asti, niin tärkeä, että se tuntuu mitä rakkaimmalta ystävältä.

Anjuska: Minä taas arastelen järven rantoja, ja suosittelen ystävystymään meren kanssa! :)

Niina: Meillä oli kyllä tosi upea reissu!

Finn: Thank you for a beautiful blog!

Solen: Minustakin meren ja järven eron huomaa, vedessä, rannoissa, tunnelmassa, tuoksussa.

Kirjailijatar: Minä kaipaan asumaan meren rannalle taas, joten olen vähän kateellinen sinulle, kun sinulla se on lähellä!

Annika: Hyvin oli mennyt, mutta kyllä lähteissä jännitti! :)

Ilona: Paras konsti tutustua mereen on muuttaa sen rannalle, ja tutustua pikku hiljaa. Se kannattaa, jos tilaisuus on!