7 July 2010

minuutti minuutilta


15.09 Kesäsateen tuoksu tulee avoimesta ikkunasta raikkaana mutta niin hentona että tekisi mieli mennä seisomaan ulos sateeseen.
15.10 Kestän kuumuutta täällä huonommin kuin rannikolla. Viime yönä näin elävää unta jossa olin rannikolla, siinä oli kymmenen vuoden takainen poikaystävä sellaisena kuin silloin.
15.11 Minä olin silloin rauhaton ja levoton, hukassa itseni kanssa, eksyksissä elämässä.
15.12 Nyt tiedän, olen löytämässä suuntaani, hylkäämässä paljon vanhaa, jättämässä taakseni, uudistumassa.
15.13 Mutta miten menneisyys tekee meistä sen mitä me olemme, ei sitä voi poistaa meistä, se muovaa meitä ja määrää suunnan, pahakin on sillä tavalla hyvää.
15.14 Tuntuu niin hyvältä alkaa ymmärtää isoja, vaikeitakin asioita itsestään ja historiastaan, hyväksyä, jättää ne taakseen.

15.15 Kirjassa jota tänään luen ihminen ja luonto ovat yhtä, ihminen niin pieni osa kaikkea, miten totta se minusta on, että osaisikin elää sen muistaen.
15.16 Ja elää niin, että levittää ympärilleen hyvää, jättää jälkeensä hyvää, että tuntee olevansa kotona itsessään ja juuri siellä missä on.

15.17 Aika kulkee niin nopeasti lopulta, naisen aika eri tavalla kuin miehen, syklisesti, uskon että aika on suhteellista, minuutit huono mittari.

15.18 Kunpa osaisin opettaa lapsen rakastamaan itseään ja toisia, rakastamaan koko elämää, ja elämään sopusoinnussa maailman kanssa.
15.19 Mutta entä ne lapset, jotka viikonloppuna heittelivät jokeen pulloja mitään ajattelematta, puolihuolimattomasti, kuka heitä opettaisi?

15.20 Band of Horses on ihanaa sademusiikkia, miten musiikki luo tunnelmia, vaikuttaa tunteisiin ja mieleen.
15.21 Niin taide yleensä tekee, ja mikä kukaan on sanomaan mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta, missä kulkee taiteen ja tekotaiteen raja, onko se sama kuin elämän ja tekoelämän?

15.22 Olen täynnä kysymyksiä koko maailmalle, ja silti niin levollinen ja luottavainen maailmaa kohtaan, aivan kuin sitä välillä jotenkin luulisi että se on vain täynnä hyvää.


(Idea kirjoitusharjoitukseen Rokkimyyn, via Jonna.)

14 comments:

Ilse said...

Tämä oli mainio juttu! Ajattelet isoja. Minä lähinnä sitä, että joko laittaisin perunat kiehumaan ja riittääkö salaattia. :)

Niina said...

Tykkäsin tästä,pitää varmaan kokeilla itsekin. Tosin minun ajatukseni ovat varmaan myös luokkaa 'tuleekohan kohta sade' tai 'pitäiskö käydä pyöräilemässä' ja niin edelleen:)

Mimmi said...

Ilse & Niina: En minä aina ajattele näin lennokkaita, mutta huomaan että mukaan tuli asioita viime päivien keskusteluista ihmisten kanssa sekä asioita liittyen opiskelukirjaan jota olen lukemassa. Ja yksi asia johti aina toiseen ajatukseen, joten yhdestä isosta seurasi toinenkin! :) Hauska oli kirjoittaa tajunnanvirtaa, ja vapauttavaa -- suosittelen.

Jonna said...

Tajunnanvirta on oikeasti hyvä juttu. Sitä on puhdistava kirjoittaa. Tai ainakin kirjoittamisen jälkeen olo on puhdas. Mutta niinhän se on, että usein siitä, että saa ajatuksensa puettua sanoiksi syntyy hyvää.

Celia said...

Tätä oli tosi kiva lukea!
Mielenkiintoista pohdintaa.

Minulla nousee karvat pystyyn, kun joku kutsuu jotain perustelematta tekotaitelliseksi. Varsinkin jos parjataan kokonaista taiteenlajia tuolla nimellä.
Tekee heti mieli kysyä: mitä tarkoitat? Mitä on tekotaiteellisuus ja miten se tässä teoksessa näkyy?
Entä mitä on "tositaide" tai aitous? Miten ja kuka ne määrittelee?
Usein tuntuu, että jos katsoja ei ymmärrä heti paikalla teosta, niin silloin se tuomitaan tekotaiteelliseksi.

Solen said...

Minulla nousi sinun ajatuksistasi uusia ajatuksia. Ajatuksenvirtaa, joka siirtyi tänne toiseen ajatukseen ja sen virtoihin.
Tämä oli mukava.

Kirjailijatar said...

Minä pidän tästä tavasta kirjoittaa, oli mukava lukea :) Sinulla oli paljon mielenkiintoisia ajatuksia.

Minustakin raja korkeakulttuurin, populaarikulttuuriin, roskakulttuurin, tekotaiteen yms. välillä on niin häilyvä. Sen määrittelee joku taide-eliitti ja se on käsittääkseni vain yksi tapa vetää raja.

virkattu lintu said...

Ajatuksiasi oli mukava lukea. Minäkin olen viime aikoina miettinyt paljon sitä että ihminen kuuluu luonnon lähelle, on yhtä sen kanssa. Kesän kauneus saa kaipuun luonnon ääreen voimistumaan entisestään. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja pahalla mielellä, metsään meno auttaa aina.

Tuo kesäsade kuulostaa ihanalta, tykkään kesäsateesta :)

piilomaja said...

Ainakin haluan varata itselleni oikeuden sanoa minkä hyvänsä teoksen (oli taiteenala mikä hyvänsä) että tämä on aivan paskaa.
Eihän se tarkoita muuta kuin että kerron mitä mieltä minä olen.

Sanopa muuta; kuka opettaisi niitä jotka sitä kipeimmin tarvitsisivat....

Mimmi said...

Jonna: Tuo on totta. Pitäisi varmaan useammin kirjoittaa vain tajunnanvirtaa omaan muistivihkoon.

Celia: Nimenomaan, tuo aidon ja tekotaiteen raja, missä se oikein kulkee? Toki teoksia voi arvottaa ja arvostella kukin subjektiivisesti, mutta tekotaiteeksi sanominen saa karvat pystyyn minullakin.

Solen: Mukava kuulla, että ajatuksia heräsi.

Kirjailijatar: Samaa minäkin mietin. Sitä rajaa ei oikeastaan edes ole, mutta miksi se pitää vetää?

Virkattu lintu: Minulle luonnonläheisyys tuntuu olevan mielessä erityisen pinnalla nyt, kun olemme muuttamassa takaisin kaupunkiin. Mutta toki mietin myös maapalloa ylipäätään, miten riippuvainen ihminen on kaikista sen elementeistä, miten vähän me sitä huomaamme.

Piilomaja: Kyllä minäkin haluan tehdä subjektiivisia arvostelmia, sanoa pitäneeni jostakin tai ajatelleeni jonkin olevan täyttä paskaa. Mutta kriitikkojen arvosteluissa (esimerkiksi) häiritsee "ei edes kovin runollista" -tyyppiset heitot tai jonkin tuomitseminen tekotaiteelliseksi potaskaksi. Mikä kukaan on semmoista sanomaan? Sanoisi vaikka, rehellisesti, että en tajunnut yhtään, tää ei ollut mun juttu.

piilomaja said...

Heh, tiedän mitä ajat takaa. Onhan se tavallaan ihan hullu ideanakin jo että on joku joka työkseen kertoo meille onko joku hyvää tai huonoa.
Pidän eniten sellaisista kritiikeistä (vai ovatko ne sitä?) että kuvaillaan mitä näki/kuuli juurikaan sen enempää arvottamatta.

Mimmi said...

Piilomaja: Minustakin on aivan hullua, että jollekin maksetaan siitä, että Hesarissa kirjoittaa jonkun toisen kirjan olevan "ei kovin runollinen".

Tykkään eniten niistä naistenlehtien kokoelmakritiikeistä, joissa ehdotellaan kesälukemista, joissa kuvaillaan lyhyesti kirjan sisältö ja ajatus, ja sitten sijoitetaan kirja johonkin kategoriaan tyyliin "romantiikan nälkään" tai "rannalle ja junaan". Ei minua lukupäätöstäni tehdessä kiinnosta, onko jollakin Hesarin kriitikolla jäänyt juttu ymmärtämättä vai ei, vaan se, mitä kirjalla on minulle tarjota.

Villilintu said...

"naisen aika erilaista kuin miehen", kiehtova ajatus, joka ainakin meillä on ihan totta. Muistelin itse pohtineeni joskus samaa ja jotain siitä kirjoittaneenikin.

Mitä kirjaa luet?

Mimmi said...

Villilintu: Luin/luen Eden Robinsonin kirjaa Monkey Beach, jota tietääkseni ei ole suomennettu, mutta varma en kyllä ole. Se liittyy graduuni.