19 July 2010

Vaasa 1



Saavuin parikymppisenä Vaasaan vähän sattumalta, kun päätin vaihtaa yliopistoa. Olin käynyt kaupungissa vain kerran, pääsykokeissa, ennen sinne muuttoa, eikä kaupunki ottanut heti omakseen. Monet opiskelukaveritkin viihtyivät vähän huonosti, kaipasivat isompaan kaupunkiin jossa olisi enemmän sitätätätuota.

Niin kuin muuallakin, paikalliset tietävät. Onneksi löysin paikallisia ystäviä, joiden kanssa pääsin katsomaan kaupunkia toisin silmin, näkemään ne opiskelijamestojen toisella puolen olevat asiat: saariston huviloineen, salaisimmat uimarannat, ne keskustan kahvilat, ravintolat, putiikit, pubit ja baarit joita en opiskelukavereideni kanssa löytänyt. 

Pikku hiljaa siitä tuli Minun Kaupunkini, se johon aina vähän kaipaa kun on muualla. Alkoi nähdä vaikuttavat vanhan ja uuden arkkitehtuurin fuusion, kaupungin upean vehreyden, meren keskustassa, kaikki sen pienet ja isot asiat, joita oppi rakastamaan. Ja niin koko kaupungista tuli koti.

PS. Ajatus kuvateksteistä houkuttelisi, mutten nyt kuitenkaan poikkea linjastani, tuntuisi niin matkailumainokselta. Kysykää, jos haluatte tietää rakennuksista, paikoista, sijainneista, mistä vaan. Kaikki postauksen kuvista on otettu Vaasan keskustassa.

6 comments:

Niina said...

En ole koskaan käynyt Vaasassa..nyt tekisi mieli käydä:) Upea tuo kartano,mikä pilkistää oksien takaa! Mikä se oikein on?
Ja muutenkin niin ihanan vihreän näköistä..oih. Teillä oli varmaan hyvä reissu!

Mimmi said...

Niina: Jos tarkoitat tuota toiseksi alinta kuvaa, niin se on Vaasan hovioikeus, jonka ympärillä on yksi Vaasan suosituimmista puistoista. Suosittelen kaupunkia kyllä lomakohteeksi!

Clarissa said...

Ja siinä hovioikeuden yläpuolella on kuva lastentarhasta, jota kävin vuosia, vuosia, vuosia sitten.
Kauniit kuvasi kotikaupungistani lämmittivät mieltä, kiitos!

Mimmi said...

Clarissa: Minä mietinkin, että mahtoikohan Niina sittenkin tarkoittaa tuota tarhaa. Voi sinua onnekasta, joka olet saanut käydä noin hienossa!

Jonna said...

Minä asuin Vaasassa kevään 2004, enkä viihtynyt sitten yhtään. En tutustunut tuona aikana keneenkään, puhuin lähinnä mieheni ja kaupan kassojen kanssa. Ei sopinut savolaiselle tuo kaupunki, vaikka kaunis se on ja ihanat muistot sieltä jäi kaikesta huolimatta. Siinä kaupungissa tehtiin isoja päätöksiä.

Mimmi said...

Jonna, ollaan sitten asuttu siellä samaan aikaan! En minäkään ensin viihtynyt Vaasassa, ainakin ensimmäinen ja muistaakseni toinenkin talvi menivät siellä niin, etten oikein tykännyt olla. Mutta sitten sain työn kautta paikallisia ystäviä, ja koko kaupunki tuli tutuksi aivan uudella tavalla. Semmoista se varmaan vähän on melkein missä tahansa uudessa kaupungissa, ellei tunne sieltä etukäteen ihmisiä.