11 August 2010

i can still recall our last summer



Viime kesästä, kesästä 2009, on vain sumuisia, väsyneen utuisia, etäisiä mielikuvia. Kesästä, jona opin, etteivät äitiys ja väsymys kuulu samaan surkeaa olotilaa tavoittelevaan lauseeseen koska kaikki äidit ovat väsyneitä; että se on asia, josta ei sovi puhua, koska silloin on itsekäs ja epäkiitollinen. Kesästä, jona opin kuitenkin myös, että vaikka lasta rakastaa, jotain saa pyytää myös itselleen, että äitikin voi tarvita.

Tästä kesästä, meidän viimeisestä täällä (näissä maisemissa, peltojen ympäröimänä; tässä kaupungissa, jossa auton ovet voi kauppaan mennessään jättää auki; tässä vanhassa talossa, jossa lapsi kasvoi avuttomasta nyytistä omapäiseksi, ihanaksi pieneksi tytöksi, talossa, joka tuntuu kodilta; tällä pihalla, jonka jokaista kiveä lapsi ei vielä ole yrityksistä huolimatta ehtinyt kääntää), jää ihanat, lämpimät, rakkaat muistot, jotka suunnittelen tallentavani syksyn aikana netistä tilattavaan kuvakirjaan. Syksyn lapsena olen kuitenkin samaa mieltä kuin eräs ystäväni, this summer needs to end more, oli siitä jäljellä kuinka kauniit muistot tahansa.

Ja on tähänkin kesään niitä kulahtaneita päiviä mahtunut, tänäänkin vähän, onneksi sain muistutuksen siitä, miten pienillä asioilla voi ilahduttaa alakuloista (sitä on jotenkin niin vaikea muistaa vaikka kannan laukussani teini-ikäisen oppilaan vuosia sitten askartelemaa kiitoskorttia, jonka sain aikoinaan kysyttyäni hänen kuulumisiaan ja halattuani häntä huonona päivänä -- tosin puoli vuotta myöhemmin, siksi korttia mukana kannankin, minä olin jo halauksen unohtanut, hänelle se oli ollut hyvin tärkeää).

Niin, tätä alakuloista, jalkapohjaan pistelevien legojen, lukemattomien muuttolaatikoiden ja unohtuneiden kirppiskamppeiden päivää ilahdutti postilaatikkoon tipahtanut kaunis kirje, jota en juuri tänään osannut ollenkaan odottaa, ja iltapäivästä tuli niin paljon parempi. Kiitos Liivia!


7 comments:

Ilse said...

Uppoan ja jään ajelehtimaan tähänkin tekstiisi. Joskus kiitoksen saa vasta kovin myöhään, mutta sinä olet osannut olla läsnä oikealla hetkellä. Hieno asia.

Minäkin sain lahjan. Olen siitä vieläkin niin iloinen. Ihania naisia täällä liikenteessä. :)

Solen said...

Minulla onkin jo ollut ikävä sinua ja koivukujaa.
Tuollainen posti voi tosiaan pelastaa koko päivän. Sen huomasin kun sain eilen kirjeen minäkin.

Sinulla on aina sellaisia tekstejä, joista jää käteen tosi paljon ja mietittävää senkin jälkeen kun on poistunut koneelta. Vähän sellaista pientä herättelyä aina välillä, tykkään siitä tosi paljon.

Olina said...

Hei, kuule hei. Rutistaisin, jos nyt istuisit tässä vieressä. Kerran halasin koulukaveria, sellaista, jonka kanssa en ollut edes kovin tuttu, ja sain joulukortin. Silloin tuli tuo sama tunne, hyvä mieli, että osasi olla oikeaan aikaan läsnä toiselle.

Solen kirjoitti jo niin hyvin näiden tekstiesi tunnelmista. Ne jäävät päähän soimaan pitkäksi aikaa.

Merruli said...

Niin ihanat kesävarpaat kylvyssä ja kaunis yllätys postilaatikossa.

Viime kesän löytösi olivat suuria ja tärkeitä. Onneksi joka kesä ei tarvitse löytää yhtä suuria asioita!

satujacobsen said...

hei Olen blogisi uusi lukija.Asun Norjassa vanhassa talossa mieheni ja 5 lapseni kanssa.Nuorin heistä on 2,5 v ja vanhin jo 15.Olen lukenut kaikki postauksesi alusta asti ja heti ihastuin sinun tyyliisi kirjoittaa ja kuvata arjen elämää pienine iloineen.kiitos että olet antanut minulle monta ihanaa lukuhetkeä ja inspiraatiota omaan arkeeni.onnea muuttoon ja ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi.

piilomaja said...

Minäpä tiedän mistä biisistä tuo on!
Abbaa!

Mimmi said...

Ilse: kun vain muistaisi olla itsekin ihana kaikkia muita kohtaan, vaikka sitten ilman mitään ihmeempää syytä -- siinäpä ajattelemista arkeen.

Solen: Kiitos kun sanoit noin kauniisti. Tuli todella hyvä mieli.

Olina: Kyllä rutistuksen voi näköjään tuntea virtuaalisestikin, tuli ainakin halattu olo kommentistasi. Kiitos.

Merruli: Totta, raskaaksi kävisi jos kaikki ymmärryksen rippeet kasaantuisivat muutamien viikkojen ajalle. Ehkä siksi tämä kesä onkin ollut niin seesteinen, että on osattu olla vaan. Taito se on sekin.

Satu J.: Hei, tervetuloa lukijaksi ja kurkistamaan meidän maailmaan! Kaunista, levollista syksyä teidän perheellenne, ja kiitos muuttotsempistä! (Olen muuten aina haaveillut muuttavani joskus Norjaan, edes kesäasukkaaksi. Siellä on aivan upeaa, ainakin pohjoisessa.)

Piilomaja: Nappiin meni! Vanha Abba-fani virnistää, kun löytyi joku toinenkin joka tuntee. :)