9 August 2010

tilanneraportti




Joka päivä vannon, etten käytä taas koko lapsen päiväuniaikaa netissä. Joka päivä jään koukkuun teidän maailmoihinne, klikkaan ensin katsomaan yhtä, en malta olla kurkistamatta toiseenkin, ja kohta on menossa jo kymmenes. En sano mitään, mutta elän kyllä mukana. Toivottavasti ehdin syödä rauhassa. Kutoakin voisi.

En näköjään osaa pysyä täältä poissa.

Asunto löytyi. Ei se unelma, mutta ihan hyvä kuitenkin. Suuri helpotus.

Koti on täynnä kirppisrojua, pitäisi pestä, pyykätä, hinnoitella, lastata autoon, toivoa että joku ostaa. Viikonloppuna koti oli täynnä vieraita. En ottanut heistä yhtään kuvaa.

7 comments:

Annika said...

Hienoa, että asunto löytyi. On varmasti helpottavaa, vaikka muutto onkin aina ihan kamala rumba.

Mulle käy ihan samoin. Suunnittelen katsastavani vain muutaman blogin ja asetan aikarajan, kunnes huomaan tuplanneeni sen ja käyneeni siellä ja täällä...

Ilse said...

Ihanaa, että löytyi uusi koti. Koti siitä tulee, kyllä. :)

Minä onnekas sain vietyä lapsen tavaroita keräykseen, joka lähtee Venäjälle. Heti helpotti, kun pääsi eroon edes jostain.

Pitäisi laittaa joku munakello soimaan, että nyt riittää. Täällä roikun minäkin, pieni nukkuu. :)

Katja said...

Onnea kodista. :) Täälläkin tyhjennetään, mutta hiukan eri syystä. On vain pakko sanoa hyvästit poikien koulukirjoille, edes osalle (äikän ainevihot säästän). Omat peruskouluaikaiseni kävin läpi pari vuotta sitten. Kauan niitäkin tuli säästeltyä. Nimim. ei osaa luopua mistään konkreettisista muistoista

Merruli said...

Onnea uuteen kotiin ja jaksamista muuttorumbaan-ja tangoon!
Aikasyöppöhän tämä netti on, mutta niin kovin kaksipiippuinen paikka, koska aina kokee myös paljon saavansa ideoita ja ajattelemisen aihetta.

Solen said...

Toivotan onnea uuden asunnon johdosta, harmi ettei se ollut se unelma. Hyvä silti, että on katto pään päällä.
Minullakin pieni kirpparijärjestely käynnissä. Aion laittaa pystyyn blogikirppiksen kunhan tässä pääsen muiden rutiinien kanssa ensin käyntiin. Muutto on aina siinä mielessä mukavaa, että saa varastoja tyhjemmäksi.
Tsemppiä pyöritykseen!

Kirjailijatar said...

Mahtavaa, että löysitte asunnon. Harmi, ettei se ollut ihan unelmien asunto. Ehkä siitä saa tehtyä unelman vähitellen asumalla ja olemalla. Meilläkin on juuri kirppispöytä ja tavaraa valuu sinne tasaiseen tahtiin, tosi helpottavaa, että vintit ja kellari tyhjenee.

Mimmi said...

Annika: Eihän se jumittaminen muuten haittaisi, mutta kun sitten ei ehdi tehdä mitään muuta. Lapsen unet kestävät tasan kaksi tuntia, ja hänen hereilläollessaan on turha kuvitellakaan tekevänsä mitään omia juttuja. :)

Ilse: Hyvä idea, tuo munakello. Täytyy ottaa systeemi käyttöön sitten uudessa kodissa, jos näyttää siltä että unohdun tänne vetelehtimään!

Katja: Sama ongelma, mutta opettelen. Oikeastaan luopuminen tuntuu helpottavalta, kun vauhtiin pääsee. Äikänvihkoista en luopuisi kyllä minäkään.

Merruli: Niinpä! Kyllä monta kurjamielistä päivää on pelastunut toisten maailmoihin kurkistamalla ja ideoita sekä iloa saaden!

Solen: Samaa mieltä, varastoja on hyvä välillä tyhjentää. Koti ei enää harmita oikeastaan ollenkaan, päin vastoin, alan olla innoissani tästä johon päädyimme.

Kirjailijatar: Oikeastaan unelmissa oli tietty sijainti, ei tietynlainen asunto, mutta tarkemmin ajatellen tässä johon päädyimme ei ole sijainnissakaan mitään vikaa. Joten no harm done. :)