4 August 2010

välihuomautus






Halusin palata tänne hetkeksi, huomauttaa syksyn. Että viljapellot eivät enää lainehdi, ja anoppi poimi pensaista marjat, ehti ennen rastaita. Että talo tulvii syysmusiikkia: Amelie-soundtrack, Radiohead, välillä PMMP:n ihana Puuhevonen. Että olen taas tarttunut syksyn tyylioppaisiin, jostain syystä syksyllä ja syystalvella luen aina muotilehtiä vaikka muuten juuri en, ehkä ne on ne värit, musta, ruskea, harmaa, luonto, hiljaisuus. Ja että kutimet, varma syksyn merkki, on taas kaivettu esille, saatu valmiiksi huivi joka piti alunperin kevääksi, tykkään kovasti itsetehdyn rouheasta epätäydellisyydestä -- sekalaisia jämälankoja, on purettu ja kudottu uudelleen, vaihdettu väriskaalaa syksymmäiseksi, tehty lopulta vähän sillä tavalla hälläväliämeiningillä niin kuin on viime viikot elettykin -- jota omituiset päättelyni vielä lisäävät. Hyvä siitä tuli syksyksikin, nyt lapselle talveksi kesähuivi ja puuvillaneulepaita, mahtaako käydä pieneksi ennen kuin ehtii päälle. (Haluaisin -- ja tämä on kaino pyyntö osaajille -- neuloa myös vaaleanharmaat ja tummanharmaat ranteenlämmittimet, mutta en oikein tiedä miten ja mistä aloittaa.) Normaalisti kaivaisin esiin syksyn vaatteet ja tekstiilit, sadepäivinä pukeutuisin jo syksyyn ja pukisin talonkin, mutta ei nyt, ei tässä elokuussa, en jaksa edes poimia maljakkoon kukkia kun oikeasti maljakot pitäisi pestä ja pakata pahvilaatikoihin niin kuin kaikki muukin, pöytäliinaakin on pidetty vain jos tulee vieraita. 


Olen vieläkin miettinyt äitiyttä, käynyt viimeistä kertaa psykologilla josta tuli vuoden aikana aivan kuin ystävä, kerran törmäsimme kaupan kassalla ja tervehdimme, oli omituista kun hän ei kysynytkään halaavaan äänensävyyn mitä kuuluu. Niin, olen miettinyt äitiyden myyttejä, miten vahvoja ne ovat vieläkin vaikka monet muut naiseuteen liittyvät onkin jo nujerrettu. Haluaisin kirjoittaa asiasta lisää, teillekin, mutta haen edelleen sanoja.


Loppuviikosta saamme tietää, saammeko unelmiemme asunnon, sen jota olemme jonottaneet kuukausikaupalla. Olemme olleet vähän hullun luottavaisia sen suhteen, että kyllä kaikki järjestyy kun niin uskoo, toivottavasti naiiviutemme palkitaan. En tiedä koska palaan taas, olen löytänyt ihmisiä ja ajatuksia -- itsestänikin.

6 comments:

Jonna said...

Kaikista yksinkertaisimmillaan ranteenlämmittimet tekee niin, että neuloo neliskulmion ja ompelee sitten kun korkeutta on tarpeeksi reunat yhteen ja jättää sopivaan kohtaan peukulle kolon. Anu Harkin Puikoissa!-kirjassa on myös simppeli sukkapuikoilla tehtävä ranteenlämmitinohje.

Muuttoiloa! Toivon, että luottavaisuutenne palkitaan. Siihen pitää ainakin uskoa.

Celia said...

Voi kuinka ilahduin, kun löysin kirjoituksesi ja kuvasi!!
Niitä on ollut jo ikävä.

Meilläkin on loppusyksystä muutto edessä. Samassa kaupungissa tosin pysytään. Odotan innolla, että saan luopua paljosta tavarasta. Muuton yhteydessä on hyvä tehdä pientä ( suurta ) inventaariota.
Toivon kovasti, että saatte unelmienne kodin.

Kirjoittele taas pian!!!

Ilse said...

Miten kiva! Tulit käymään tai tulit muuten vaan.

Ei isojen asioiden edessä voi muuta tehdä kuin luottaa. Kyllä se siitä, sanotaan, ja niin se on. Silti pidän peukkuja puolestanne!

Minuakin syysmuoti normaalisti inspiroi mutta nyt en välitä. Kun en mene töihin, olen vaan näissä kesämekoissa.

maijja said...

Tuosta äitiydestä, tai kosk'en äiti ole niin ennemminkin äitimyytistä on esimerkiksi Eeva Kilpi kirjoittanut ihan (sori kiroilu, mutta pakko) helvetin hyvin. Kirjassa "Ihmisen ääni", joka sisältää teemoista kirjoitettuja ajatuksia. Suosittelen tosi paljon! Teemoja ovat esimerkiksi perhe, yksinäisyys, äitiys, miehisyyden myytti, vanhusten seksuaalisuus jne. -76 kirjoitetussa kirjassa ällistyttää kauniin kielen ja hyvien ajatusten lisäksi sen ajalleen edistykselliset mielipiteet. Aivan kuin 2000-luvulta!

Kiva oli lukea tämä välihuomautus. Pidän peukut ja varpaatkin asunnon puolesta pystyssä! Itselläkin semmoinen orastava mahdollisuus muuttoon.

Solen said...

Minut on monta kertaa palkittu tuosta naiiviudesta, ei vain asuntoasioissa vaan myös esim. parissa apurahahakemuksessa. En oikeastaan silloin edes miettinyt sitä vaihtoehtoa, että en saisikaan niitä. Joten uskon, että teidätkin palkitaan. Se on sitä jotain ihmeellistä lapsenuskoa siihen, että kaikki järjestyy ilman sen kummempia murehtimisia. Sitä haluaisin kyllä oppia lisää.

Kiva tämä välihuomautus, ihana piristys oli minulle.

Mimmi said...

Jonna: Kiitos tuosta maailman simppeleimmästä ohjeesta, yksi pari valmistui jo tuolla lailla, toinen on tulossa, ja rumpaliveli tilasi yhden parittoman jännetuppitulehdukseensa. Helppoa ja ihan kivan näköistä! :)

Celia: Unelmien koti ei tällä kertaa natsannut, mutta ihan hyvä asunto löytyi. Meilläkin on keittiö, makuuhuone ja eteinen täynnä kirppistavaraa, tuntuu ihanalta antaa tarpeeton pois, puhdistaa koti ja luopua. Onnea teidänkin muuttoon!

Ilse: Minäkään en kotona ollessa ole juuri muuten välittänyt, mutta nyt syksyllä taas innostun selailemaan lehtiä. En minä silti mitään aio ostaa, syysmuotia on vain kiva katsella ja ottaa vinkkejä omien yhdistelyyn!

Maijja: Kiitos kirjavinkistä, täytyy etsiä tuo kirjastosta käsiin. Ehkä sitä kautta löydän sitten sanat itsellenikin, usein muiden sanojen lukeminen auttaa. Kiitos asuntotsempistä, ihan kiva asunto löytyi! :)

Solen: Me ollaan molemmat vähän tuommoisia, ajatellaan että kyllä kaikki järjestyy, ei huolehdita turhia. En ole aina ollut, mutta nyt, miehen kanssa, olen jotenkin hirveän luottavainen kaiken suhteen. Se tekee kyllä elämästä helpompaa.