4. syyskuuta 2010

keltainen



Kirjoitin siitä joskus aiemminkin; että vaikka se ei ole koskaan kuulunut lempiväreihini, se hiipii hiljaa väriskaalaani, vähän huomaamatta, salaa, ainakin tähän asti salaa, nyt tajuan etten tahdo pelkästään valkoisen ja puun sävyistä kotia, tahdon lisää värejä, paitsi en ehkä makuuhuoneeseen paljon.

Opiskeluaikoina erään ystäväni boheemin sekasortoisessa asunnossa oli rikkinäinen keltainen pinnatuoli, siinä oli jotakin vangitsevaa, se teki koko asunnon, loi ilmapiirin jotenkin, että tämmöinen iloinen keltainen koti. Asunnosta oli melko vaikea löytää mitään, usein jalansijakin oli sisään astuessa hakusalla, mutta keltaisen tuolin silmä löysi aina, toimittamassa milloin mitäkin virkaa, se oli ruokapöytä, yöpöytä, kirjahylly, ruokavarasto, laskutaso, koskaan siinä ei oikein kai istuttu, mutta mikähän siinä tuolissa oikein oli, oliko se se keltainen, se tuoli on jäänyt ikuisesti mieleen. Muisti toimii sillä tavalla hassusti, että se ei aina tallenna tärkeitä, mutta sykähdyttävät kyllä.

Meillä on keltainen keittiö, ihan tietoisesti keltainen, sinne on tulossa sitä vieläkin lisää, nyt on jo miehen mummon vanhat verhot. Retro on vähän hämärä sana, monesti en pidä semmoisista mitä toiset sanovat retroksi, oli semmoinen kirja jossa kuvailtiin retrotyyliä enkä oikein pitänyt siitä, myin sen kirpputorilla, ja kerran kirpputorilla ystävä sanoi että kato mikä retrokuosi, vaikka minusta se kyllä näytti rumalta ja ysäriltä, mutta noista emalikulhoista ja pannuista tykkään kovasti, ovatko ne nyt sitten retroa vai mitä. Välillä niille on vähän vaikea keksiä käyttötarkoitusta, ovat niin kuluneita vaikka kauniita kyllä, ei niitä ruokatarkoituksiin voi oikein käyttää, tänään toisessa on leivinliinoja ja toisessa käytettyjä pattereita.

Meidän keltaisessa keittiössä on tällä viikolla tehty hitaasti kasvisruokia, biojätettä on tullut monta pussia, on sinne kyllä mennyt ruoanlaittotähteiden lisäksi myös lapsen ruoantähteitä joita ei olla pystytty allergioiden takia syömään, iltapuuroa ja välipaloja. Palattiin taas viikon ruokalistoihin, se kuulostaa jotenkin tylsältä ja pakonomaiselta mutta helpottaa kyllä arkea kun ei aina tarvitse miettiä että mitähän tänään laittais, on valmiina lista josta voi katsoa ja kaapissa ainekset, voi tehdä muita asioita, tanssia vaikka tai keinua leikkipuistossa.

Yhtenä iltana keltaisessa keittiössä keitettiin kylmien säiden puuroa, sitä ei sovi kiireessä alkaa edes miettimään, kestää niin kauan, mutta hyvää tulee, melko makeaa kyllä, seuraavalla kerralla pitää muistaa jättää sokeri pois ja laittaa vähemmän kermaa, ohje on Sikke Sumarin, jostakin lehdestä joskus otettu talteen, siinä ei mainittu ollenkaan sitä tuoksua joka puuron tekemisestä tulee, se on aivan huumaava, lämpimän syksyinen ja hunajaisen pehmeä.

Hunajainen uuniriisi
6 dl maitoa
3 dl vispikermaa
75 g puuroriisiä
1 rkl voita
2 rkl sokeria
kanelitanko (tai kanelia)
vaniljatanko (tai vaniljasokeria)

Nämä sekoitetaan uunivuoassa ja paistetaan uunissa 150 asteessa 2-3 tuntia välillä sekoittaen, niin kauan että riisit ovat pehmeitä ja kypsiä ja pinta vähän ruskistunut. Sitten laitetaan päälle vielä herkut, eli ripotellaan mantelilastuja ja valutetaan puoli desiä hunajaa sekä vähän sitruunamehua keskenään sekoitettuna, ja pistetään vielä uuniin hetkeksi ruskistumaan. Nappivalinta kylmiin, pimeisiin iltoihin, minun ja miehen suuri ruokarakkaus, mutta lapsi ei tykännyt, oli varmaan liian sokerista.

16 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Täällä on tosiaankin Valo!

Ohjeesi kuullostaa ihalta, mutta ei taida olla mikään laihduttajan herkku:) Mun pitäisi mahtua yhteen silkkikolttuun parin viikon päästä olevia häitä varten...

Katselin tuon lehden kanssa. Ja kaipuu Pariisiin, oi voi. Rakastan noita kahdeksankulmaisia lattialaattoja!

Keltaisesta; ehkä olet nouseva kaksonen? Tai leijona. Minulta löytyy kumpaakin kartaltani, ja keltainen on kuulunut aina väreihini. Sorry, nämä horoskooppijutut.

Mirva kirjoitti...

Liivia, en oikein tiedä mitään horoskooppimerkeistä vaikka ne kiinnostavat kyllä, tiedän vain että syntymäpäivän mukaan olen jousimies. Mistä tietää, onko nouseva kaksonen?

Munkin pitäisi laihduttaa, mutta olen sen(kin) suhteen vähän laiska, ja toisaalta enimmäkseen syön kuitenkin terveellisesti ellei lasketa sitä, että laitan juustoa melkein joka ruokaan. :) Pitäisi varmaan liikkua enemmän, nyt tuleekin käveltyä kun auto vaihdettiin pois, eihän sitä täällä keskustassa mihinkään tarvi. Mutta ehkä tuota puuroa tosiaan kannattaa kokeilla vasta sitten silkkikolttupäivän jälkeen...

Tuossa lehdessä oli kyllä erikoisen paljon kivaa, eniten ehkä tykkäsin siitä Toscana-jutusta ja sen väreistä.

Ilse kirjoitti...

Ihana resepti, ihana! Joku päivä, kun laitan leivinuuniin tulet, tämä käy. Tai seuraavan päivän jälkilämpöön. Kuulostaa juuri minun ruoaltani. :)

Jään ihailemaan taas tätä sujuvuutta ja soljuvuutta. Voi että kun minultakin tulisi sanoja. Ei vaan tule. Ja viikon ruokalistojakin ihailen. Mitä jos siihen opettelisi? Että päättäisi vaan, että tiistaina on bataattikeittoa eikä sitten haikailisi pastan perään. En tiedä pystyisinkö. :)

Merruli kirjoitti...

Onnea uuteen blogikotiin ja etenkin sinne kaupunkikotiin! Kauniilta vaikuttaa.

Mieheni ja minun ensimmäisessä yhteisessä kodissa oli keittiössä keltaiset seinät ja välillä iskee haikeus niiden perään, vaikka tällä hetkellä haaveilenkin harmaan vihreästä seinästä keittiöön.

Tuo resepti saa veden herahtamaan kielelle!

Celia kirjoitti...

Ihanaa, ihanaa keltaista, sellaista vuodenajasta riippumatonta valoa, josta tulee hyvä mieli!

Muistan nähneeni joskus kauan sitten lehdessä kodin, jossa oli juuri tuollainen keltainen pinnatuoli lohkeilevaa maalia ja kulumia. Muuten keittiö oli makuuni liaan kliininen, mutta tuo yksi tuoli sai kaiken ainakin hetkeksi näyttämään kauniilta ja inhimilliseltä.
Tuolit ovat mahtavia kapistuksia.

Ihanaa, kun kauniita kuviasi saa nyt ihailla suuremmassa koossa.

Niina kirjoitti...

Onpa kaunista! Keltainen näyttää kyllä hyvältä tänä syksynä,ennen en ole tykännyt siitä. Kummaa miten maku muuttuu:)
Viikon ruokalista kuulostaa tylsältä,mutta on varmasti todella hyvä ja järkevä. Sellaista mekin tarvittaisiin,säästyisi aikaa ja hermoja mutta en tiedä miten se sitten käytännössä toimisi. Pitää kuitenkin pitää se mielessä:)
Ja oletko siis Jousimies? Minäkin olen:) Olisi kiva tietää enemmän noista kaikista nousevista merkeistä ja muista jutuista mistä Liivia puhui..kun ihan kuin joku olisi joskus sanonut että minäkin olisin nousevalta merkiltäni Kaksonen. Hmmm..

Anna kirjoitti...

Keltainen on mustakin jostain syystä vaikea väri. Toisaalta tosi ihana. Murretut sävyt ovat kauneimpia. Tekisi jopa mieli jotain keltaista vaatetta, mutta se ei sovi mun ihon väriin. Näytän tosi sairaalta, jos on keltaista päällä.
Olisi muuten tosi kiva lukea lisää teidän viikon ruokalistoista. Mulla on ollut sellaiset vasta pari vuotta työnalla. Ehkä saisin kimmokkeen todella toteuttaa ne.

Mirva kirjoitti...

Ilse, ei ne meilläkään ole päivien suhteen lukkoonlyötyjä ja ne listat, vaan niin, että suunnitellaan viikoksi ruuat, ostetaan tarvikkeet kaappiin, ja sitten päivän fiiliksen ja käytettävissä olevan ajan suhteen päätetään, mitä syödään. Hernerisotto jäi tekemättä tällä viikolla, kun yhtä ruokaa jäi yli niin paljon että siitä kehiteltiin muuta, mutta onpahan ainekset valmiina kaapissa odottamassa pahaa päivää. :)

Merruli: Kiitos! Harmittaa kun me ei voida maalata tai tapetoida seiniä vuokra-asunnossa, täällä on niin kalseat valkoiset tapetit. Haluaisin ehdottomasti yhden keltaisen seinän, eikä harmaan vihreäkään kuulosta pahalta!

Celia: Nämä tämänkertaiset kuvat eivät kyllä oikein kestäneet tätä suurta kokoa, ainakaan meidän 19 tuumaisella näytöllä, mutta olkoon nyt... Keltainen tuo kyllä iloa ja mielihyvää, oikea voimaväri.

Niina: Tuo maun muuttuminen minuakin ihmetyttää, olen miettinyt mikä siihen vaikuttaa, varmaan niin hirveän monet asiat. Juu, minäkin olen jousimies, ja kiinnostaisi tosiaan tietää horoskoopeista enemmänkin, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi lukea niistä. Jos joku tietää kaiken tai edes jotain, niin kertokaa ihmeessä! :)

Anna: Mullekaan keltainen ei sovi päälle yhtään, paitsi sellainen hento sitruunaan vivahtava ehkä vähän, siksi varmaan tykkäänkin nyt sisustaa sillä. Voisin joskus kirjoittaa meidän viikon ruokapäiväkirjan kun saan aikaiseksi, mutta pääsääntö on se, että mietitään miehen kanssa yhdessä, mitä ruokia viikon aikana syötäisiin, pääosin kasvisruokaa mutta aina listalla on myös kalaa ja joskus lihaakin. Sitten valitsen listasta päivän fiiliksen mukaan mitä laitan, ja samalla lailla suunnitellaan vähän myös välipaloja, lähinnä lapselle.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä löysin blogisi vasta nyt. Mukavaa, että jatkat ja täällä oli heti aivan ihania kuvia. Todella kauniita.

Onnea siis uuteen kotiin ja uuteen blogiin. Minullakin oli joskus keltainen keittiö, siis seinät oli keltaiset, sellaiset ihanat tosi hyvän keltaiset. Ja lapsuuden kodin keittiössä oli keltaiset kaapit. Keltainen kuuluu keittiöön.

Mirva kirjoitti...

Kirjailijatar, kiva kun löysit, ja kiitos, onnea tarvitaan aina! :) Jotenkin keltainen tosiaan on keittiöväri, asuin opiskeluaikoina yhdessä asunnossa jossa oli keltaiset keittiönkaapit ja se oli niitä keittiöitä, jossa viihdyttiin pitkään. Sitten kun on oma asunto joskus, laitan kyllä keltaiset seinätkin.

Liivia kirjoitti...

Ilmaisen kartan voi tilata vaikka Seppo Tanhualta. Googlaa.

Mirva kirjoitti...

Liivia, kiitos vinkistä! Olen tajuttoman huono googlaaja, en ikinä keksi oikeita hakusanoja, mutta nimellä ei varmaan voi metsään mennä! :)

Riikka kirjoitti...

Mitkä hunajaiset kuvat ja resepti. Pakko kokeilla, uunipuuro on ihanaa. Kivalta näyttää teidän kodissa:)

Mirva kirjoitti...

Riikka, kannattaa kokeilla, on tosi herkkua!

Riikka kirjoitti...

Tein puuroa. Hyvää! Niin hyvää että ensi kerralla teen annoksen tuplana.

Mirva kirjoitti...

Eikö vain! Kiva kuulla, etten ole ainoa herkkusuu.