14. syyskuuta 2010

oodi puolukalle




Miten paljon onnea on yhdessä litrassa puolukkaa. Eräänä iltana tehtiin ensimmäisestä erästä yllätysvieraille yllätyspiirakka, maistui heille ja meille, syötiin sitä myöhään yöhön ja juotiin kahvia ja juteltiin, semmoisia ihania aikuisten jutteluita joiden aikana ei sanota kertaakaan että ei saa tehdä sitä ja ei voi mennä sinne ja et ota sitä. Ja toisena perkattiin loput yhdessä, istuttiin kaikki kolme pöydän ja puolukan ääreen, hassuteltiin ja naurettiin, minulla ja miehellä sormet punaiset, lapsella suu. Saunan jälkeen herkuteltiin banaani-puolukkarahkalla, loikoiltiin sängyllä kahdestaan kun oli jo rauhallista ja katsottiin Australiaa.

Banaani-puolukkarahka:
1 banaani
1 dl tai enemmän puolukoita
1 purkki maitorahkaa
2dl vispikermaa
sokeria

Soseuta banaani ja puolukat. Vatkaa kerma kevyesti, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi, ihanaksi vaaleanpunaiseksi vaahdoksi. Oikeastaan kannattaa tehdä tupla-annos heti kerralla.

Niin ja naapurin täti kertoi paljon puolukasta, miten siinä on hirveästi hyvää, ja mustikoissa ja karpaloissa myös, käski syöttää niitä lapselle ja miehelle ja itselle, ja mehän syödään, en muista enää niitä kaikki hyviä puolia mutta muistan tädin vaiherikkaan elämän, kaikki entiset työpaikat ja matkustelu ympäri maailmaa, miten viisas täti, niin paljon tiesi puolukastakin. Ja äitin tyttö, puolukkatyttö. On puolukan avulla syöty monta epämieluista iltapuuroa ja välipalajugurttia, naposteltu niitä muutenkin, pelastettu itkunpaikkoja, syötetty niitä toisillemme sormilla suoraan suuhun ja kikatettu.

Niin monta ilon hetkeä yhdestä litrasta puolukoita, ja vielä on osa pakasteessakin, monta puolukkapäivää varastoituna tulevaa varten, ja lisää täytyy ostaa talven varalle, voidaan olla sitten vaikka se puolukkaperhe, jonka luona käydessään saa aina sitä syödä.

8 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Voi miten ihana puolukkaoodi, kiitos tästä ja monesta muusta hienosta tekstistä tuolla aiemmin!
Taidan tarvita puolukoita, yleensä en juurikaan käytä, mutta nyt kyllä tarvitsen.

Jonna kirjoitti...

Puolukka on hyvä. Tosi hyvä!

Hieman ihmetellen luin alkua tekstistäsi. Iski sellainen lukihärö meinaan. "...maistui hielle ja meille." :D Ajattelin, että pitänee lukaista uudestaan. Onneksi luin. Hien makuinen puolukkapiirakka olisi varmaan ollut melko, miten sen sanoisi, eksoottinen :D

Merruli kirjoitti...

Nyt täälläkin tekee mieli puolukoita. Ja tykkään näistä sinun VALOkuvistasi tosi paljon.

Eskarilainen pääsi tänään iltapäivähoidosta retkelle metsään ja tuli intoa puhkuen kotiin. Puolukat olivat maistuneet suoraan mättäiltä, vaikka ei puolukkahillosta piittaa -onneksi maistuu vispipuuronakin.Kai minun pitäisi voittaa hirvikärpäsinhoni ja rahdata perhe metsään. Kun olin lapsi, metsäretkeily oli ainoa matkailu, mitä meillä harrastettiin ja nyt kuitenkin olen itse todella laiska pistämään perhettä metsään (mies ei sitä meillä luontaisesti kaipaa). Oho, tuli taas tarinaa tarinan vierestäkin..

Niina kirjoitti...

Meillä on vähän sama juttu omenan kanssa,niitä on kivaa poimia ja syödä,tehdä hilloa ja piirakkaa. Syödään puuron kanssa ja vähän kaiken muunkin:) Vielä yhden hillosatsin ajattelin tehdä ja ehkä piirakankin,sitten on omput loppu.

Ja voi..puolukoita olisi kyllä ihanaa päästä poimimaan,vispipuuro maistuisi nyt tosi hyvältä!

Ihanan VALOisat kuvat muuten! :)

isoinpapu kirjoitti...

Ihanan väristä!

Malla kirjoitti...

Tuo ensimmäinen lause on niin ihanasti sanottu. Kolahti ja upposi syvälle mieleen.

Näissä kuvissa on ihana valo, kirkastavat tätä harmaata päivää.

Ilse kirjoitti...

Kun litra jo antaa jo noin paljon, niin ajattele, että meillä oli melkein ämpärillinen! :)

Ihanaa, ihania.

Mirva kirjoitti...

Satu, luulen, että kaikki tarvitsevat puolukoita, vaikkeivät sitä välttämättä itse tiedäkään!

Jonna, heh, olisipa noloa tarjota hien makuista piirakkaa!

Merruli, mekin puhuttiin näiden puolukoiden yhteydessä siitä, miten ei vain jotenkin yhtään houkuttele lähteä itse poimimaan, olisiko siinä taustalla se, että lapsena on ollut pakko, ja on pitänyt äkkiä poimia ne omat pikku astiat täyteen, ja aina on ollut hitaampi kuin isot?

Niina, omenakin on ihanaa, meillä syödään sitä paljon, puolukat on sikäli vähän eksoottisempia. Kiitos muuten siitä aikoinaan postaamastasi piirakkareseptistä, siitä on tehty monta onnistunutta variaatiota.

Isoinpapu, kiitos! :)

Malla, kiitos, hyvä jos piristi!

Ilse, kateeksi käy, olispa meilläkin!