21 September 2010

pitkästi, jos muistan





Minulla on aivan kamalan huono muisti semmoisten asioiden suhteen jotka oikeasti pitäisi muistaa; että mitä lippusia ja lappusia olisi syytä täyttää ja lähettää, mitä kaupasta pitikään ostaa, moneltako se kerho johon on aiottu mennä oikein onkaan ja missä, ja että siitä muskaristakin pitäisi soittaa. Siksi on ihan valtavasti listoja, kaikenlaisia ja vähän joka lähtöön, muistin apulaisia ja arjen helpottajia, kun vain vielä muistaisi ottaa listan mukaan ja katsoa siitä, tai muistaisi että lista on olemassa.

Yksi lista on semmoinen, jonka tarkoitan aina ottaa mukaan kirpparikierroksille, siinä on ollut paljon asioita mutta muutama on enää jäljellä, siinä lukee: keksipurkki, kehys pupulle, 3-istuttava sohva, 1 nojatuoli, makuuhuoneen lamppu, villasukkia lapselle, suodatinpussiteline. Sohvan saattaisi ehkä muistaa muutenkin, mutta minusta on ihan hyvä että listassa lukee myös 3-istuttava sohva, ettei vahingossa osta vaikka jotakin 2-istuttavaa johon rakastuu. Ja vaikka minusta on ihanan lempeä ja leppoisa ajatus että tämä asunto muuttuu meidän kodin näköiseksi kodiksi pikkuhiljaa eikä mitään osteta kiireen kanssa vain siksi että "pitää olla", niin joskus tuntuu myös että ehkä olisi paikallaan tehdä semmoinenkin lista, että mitä tänne lamppujen ja sohvien ja yhden nojatuolin lisäksi vielä pitikään; että ainakin olohuoneeseen silitettävä ruosteenpunaiset verhot, eteisen seinään kiinnitettävä sinitarroilla kuvia ja kortteja, siniseen kehykseen löydettävä kuva.

***

Yhden listan muistin kun Jonna kirjoitti vaateasioista ja mainitsi ostolakkoni, se lista on ensi vuodelle ja siinä on neljä asiaa: sukkahousuja, kevät/syyskävelykengät, pitkähihainen mekko, hulmuhelmainen hellemekko. Nuo ovat ainoat asiat, joita tänä vuonna, kun olen yrittänyt olla ostamatta uusia vaatteita, kenkiä tai laukkuja, olen huomannut tarvitsevani, ellei lasketa yksiä pellavaisia kesähousuja jotka kesällä lakosta huolimatta ostin kahden kuukauden harkinnan jälkeen kun ainoat kesähousuni repesivät korjauskelvottomaan kuntoon niillä toukokuun kummallisilla etuhelteillä. (Olen sortunut tuon lisäksi vuoden aikana kahdesti, kerran ostin kirpparilta yhden tunikan jota en tarvinnut ja jota olen käyttänyt kerran koska vaikka se näyttää ihanalta se ei ole kovin mukava päällä. Toisella kertaa en oikein edes tajunnut ostavani vaatteita kuin vasta jälkikäteen, kun ostin Violetilta ranteenlämmittimet jotka ovat maailman ihanimmat.)

Olen tässä vuoden aikana huomannut että olin oikeassa kun pidin vaatekaappiani loputtomana, täyteen ahdettuna epämääräisyyksien kasana, olen karsinut, antanut vaatteita äidille ja ystäville ja sisaruksille, kiikuttanut niitä kierrätykseen, myynyt kirpputorilla, yhteensä varmaan kolme jätesäkillistä on löytänyt uuden kodin. Lopuilla pärjään ihan mainiosti tämän vuoden, pärjään varmaan ensi vuodenkin, enkä näe mitään tarvetta ostaa muita kuin nuo neljä listaamaani vaatetta vuonna 2011, koska minulla on enemmän saapikkaita kuin ehdin käyttää, enemmän mustia peruspaitoja kuin tarvitsen, monenmonta hametta ja yli kymmenen talvitakkia. Mutta vuoden aikana olen myös päässyt irti siitä tarpeesta määritellä itseäni ja onnellisuuttani ostamalla, nykyään kun selaan naistenlehtiä mietin että voi kauhea, taasko pitäisi muka ostaa jotakin, muotikuvia saatan katsella yhdistelyideoiden toivossa mutta en enää viitsi lukea niitä pienellä printattuja tuoteinfo-osioita jotka ennen luin läpi hyvinkin tarkkaan. Kaupoissa kulkiessani en tunne enää tarvetta plärätä läpi jokaista alennusrekkiä, mutten myöskään joudu nykyään kääntämään katsettani muualle tai välttelemään kauppoja kokonaan kuten vuoden alussa kun vielä tunsin tarvetta ostaa alennusmyynneistä kassikaupalla tavaraa. En aio tämän vuoden jälkeen kieltää ostoksia itseltäni kokonaan, mutta heräteostokset aion; tästä lähtien ostan vain tarpeeseen.

***

Ja sitten on vielä ne tylsät mutta tuikitarpeelliset listat joista Anna kerran kertoi olevansa kiinnostunut kuulemaan enemmänkin, meidän viikon ruokalistat. Ne tehdään sunnuntai-iltaisin, yleensä selaan läpi paria luottokeittokirjaa (pääasiassa Tuija Ruuskan Aurinkomaa, Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja sekä oma reseptikirjani) ja ehdottelen miehelle että kävisikö tämä tai tämä, ja sitten valitaan viisi ruokaa joilla selvitään ne viikon viisi arkipäivää, mies syö yleensä päivän toisen aterian koulussa ja minä ja lapsi syödään edellisen päivän jämiä tai pakasteeseen unohtuneita, joskus lapsi saa purkkiruokaa koska tykkää lihasta jota meillä ei oikeastaan syödä kuin hyvin harvoin.

Viisi ruokaa, muutama salaatti, joitakin välipaloja valmiiksi mietittynä, ja maanantaina haetaan viiden päivän ruoat kaupasta kaappiin. Kuulostaa tosi tylsältä, mutta minusta on kiva kun ei tarvi joka päivä miettiä että mitä hittoa sitä taas tänään syötäis, katsoo vain listasta jonkun ruoan joka sen päivän fiilikseen sopii, tänään valitsen listalta joko aurinkokeittoa, kasviskiusausta ja uunikalaa, porkkana-linssikeittoa tai Ranskan ratapataa, luultavasti jälkimmäistä koska tekee ihan valtavasti mieli punapapu-rucolasalaattia ja pavutkin on marinoitumassa jo, eikä se oikein sovi keittojen kanssa tai kalan. Se on tämän laiskiaisviikon ainoa oikea aikaavievä salaatti, muuten luvassa on porkkana-lantturaastetta ja lapsen suosikkia kurkku-omenaraastetta.

Viikonloppuja ei tuossa listassa ole, silloin me yleensä yllätetään itsemme joka päivä, käydään ostamassa lauantain ruokatarvikkeet lauantaina ja sunnuntain sunnuntaina, paitsi ensi viikonlopulle on mielessä muotoutumassa salainen lista, kun vieraita tulee juhlimaan miehen syntymäpäiviä, ja tulee semmoisia vieraita joille pitää laittaa monenmoista ruokaa, kun yksi ei syö kalaa ja toinen ei syö lihaa ja kolmas ei saata syödä paprikaa eikä maissia. Mutta ei kerrota siitä kenellekään, ei ainakaan miehelle, niin sitten mies ainakin yllättyy vaikka minä en.

9 comments:

piilomaja said...

Tuota "ruokaa viideksi päiväksi" en ymmärrä monestakaan syystä. Tai en siis osaisi käyttää. En halua arvostella teidän tapaanne, tuo ei vaan meille kävisi.
Syitä:
- Koska minulla on ylettömästi aikaa se on minä joka hoitaa ruokaostokset. En pystyisi mitenkään tuomaan kaikkea tuota kerralla!

- minusta on kiva mennä ihmisten ilmoille päivittäin tai ainakin joka toinen päivä. Siis ihan vaikka ruokakauppaan vaan. Tykkään siitä.

- en voi tietää mitä minun tekee mieli torstaina. Tiedän sen vasta torstaina kaupassa;-)

- entäs säilyvyys...? Miten voi ostaa noin paljon etukäteen?

(Vähän tyhmää itsestään tänne nyt vaan panna mutta tämmöstä keskustelua...)

Mirva said...

Piilomaja, nuo on hyviä kysymyksiä / vastalauseita kaikki! Ymmärrän hyvin ettei sama systeemi toimisi ollenkaan monissa muissa perheissä, mutta minä saan kai jotain turvallisuuden tunnetta suunnitelmallisuudesta ja rutiineista... Lisäksi, ainakin meillä, tällä systeemillä säästyy rahaa kun ei tule joka päivä laukattua kaupassa.

Olen vähän samaa mieltä tuosta että on kivaa mennä ruokakauppaan, kävisin ihan mielellään vaikka joka päivä jos saisin mennä yksin mutta lapsen kanssa se on välillä ihan tuskien taival kierrellä niitä käytäviä ja etsiä tavaroita, jos lapsi sattuu semmoisella tuulella olemaan, ja mies on usein niin myöhään koulussa etten pääse yksin. Ja tuosta myös, ettei voi tietää mitä milloinkin tekee mieli, siksi meillä ei ole osoitettu mitään ruokia tietylle päivälle, vaan valitsen listasta aina kulloisenkin päivän fiiliksen mukaan, ja joskus listasta myös joustetaan jos siltä tuntuu.

Säilyvyydestä sen verran, että semmoiset mitkä ei säily (ja niitä on lopulta hyvin hyvin vähän, mikä kertoo ehkä jotakin tuotteista joita suomalaisista kaupoista saa) ostetaan vasta sinä päivänä kun ne tarvitaan. Ja semmoiset ruoat, joiden raaka-aineet saattaa mennä pilalle, tehdään yleensä alkuviikosta.

Ja kun meitä on vaan kolme, niin meidän viiden päivän ostokset mahtuu kahteen tai kolmeen kauppakassiin, joten helposti ne kantaa, yksin tai yhdessä. :)

Jonna said...

Mekin ollaan nyt käyty ruokakaupassa kerran viikossa. Sitä ruokaa onkin sitten ihan tolkkuttomat määrät, mutta kyllä olen saanut ne jääkaappiin mahtumaan ja hyvänäkin pysymään.
Maitoa ja leipää käydään ostamassa sitten keskellä viikkoa jos tarvitsee ja muutakin.
Nyt kyllä ollaan yritetty ihan tietoisesti vähentää vähän maidonkin juomista, ei tässä kuitenkaan mitään vasikoita olla ja uskon, että parilla lasillisella päivässä pötkii pitkälle. Aamuisin on kuitenkin jugurttiakin, maustamatonta.

Anna said...

Musta toi viiden päivän systeemi kuulostaa helpottavalta. Ongelmana on nimittäin aina se, että mitä tänään laittaisi ruuaksi. Jos ne pähkäiltäisiin etukäteen ei tarvitsisi joka päivä tuskailla.
Toisekseen me asutaan 6 km lähimmästä kaupasta. Autolla pitää aina mennä. En viitsisi turhaan autoilla.
Mekin yritetään käydä kerran viikossa isommilla ostoksilla ja sitten kerran tai pari käydä täydentämässä loppuneita asioita.
Kiitos, kokeillaan meidän versiota tästä.

piilomaja said...

Kiitos "selvityksestä". Juu, en minäkään lapsen/lasken kanssa välitä käydä ikinä kaupassa!

Aloin miettiä että syödäänköhän meillä ihan karseasti ruokaa kun ei ne kyllä kaappiin mahtuisi kerralla, viiden päivän jutut. Ajattelen jo jotain salaatteja ja vihannksiakin, jotka vie paljon tilaa vaikka emme esim. tomaatteja pane koskaan jääkaappiin.

Olemme me ihmiset erilaisia;-) Minulle olisi ihan tuskaa miettiä viiden päivän ruuat etukäteen. Sen sijaan päivän ruoka "tulee mieleen" ihan itse viimeistään kaupassa. Usein jo kotona tai matkalla. Se voi tulla ihan jostakin pienestä jutusta.
Esim. se viime viikonlopun kaalikääryleiden tekoon johtanut ajatus meni näin: olin aamulla katsellut Jamie Oliverin nettisivuja. En ottanut mitään ohjetta tms., katselin vaan. Mieleen jäi ajatus "olisi kiva tehdä jotakin johon oikein syventyy ajan kanssa".
Kun näin kaupassa kaalit tiesin heti!

Ilse said...

Voi että! Kaikkea mielessä!

Minä yritän olla järjestelmällinen, aina joskus, ihan tosissani, ja silti en pääse päivää pitemmälle. Sitten ollaan taas maksalaatikon äärellä ja ihmetellään, miten tässä näin kävi. Ihailen. Ehkä voisin yrittää. Taas. :)

Ja sitten tuosta vaatejutusta, että mulla on melkein samanlainen vuosi kohta takana. Ja kaapit edelleen täynnä vaikka mitä ihanaa. Ainoa, mitä tarvitsisin, on alusvaatteet, mutta minusta ne eivät kuulu lakkolistalle. :)

Mirva said...

Jonna, kyllä mekin käydään täydennysostoksilla tosiaan pitkin viikkoa, melkein joka päivä, mutta siitä huolehditaan että ne ruokaan tarvittavat sieltä kaapista aina löytyy.

Anna, kannattaa kokeilla, minulle tämä systeemi ainakin on ollut iso helpotus arkeen. Ja eihän mikään estä poikkeamasta listasta jos siltä tuntuu!

Piilomaja, erilaisia tosiaan ollaan. Mulle olis ihan kauhistus lähteä kauppaan ilman listaa siitä mitä tarvin, en keksisi mitään ostettavaa ja joutuisin palaamaan sinne hetikohta uudestaan!

Ilse, mulle tämä järjestelmällisyys on kai jotenkin luontaista. Tai sitten opittua, mutta olen tämmöinen listojen ja suunnittelun ihminen joka tapauksessa. Ja vaatteista, mulla alusvaatteet ja sukatkin kuuluu lakkolistalle, ja hyvin olen pärjännyt niillä mitä on. Yhdet rintsikat ehkä voisi ostaa -- tai sitten voisi pestä heti käytön jälkeen eikä unohtaa pyykkikoriin viikkokausiksi...

Riikka said...

Vaateostamattomuus on oikein vapauttavaa, olen huomannut! Vaikka itse olen kyllä sallinut kirppisostokset....Miehelle käytiin ostamassa syysvaatetta ja hän kysyi haluanko käydä kiertelemässä kauppoja muutenkin. Sanoin iloisesti: "ei tarvi, kun en voi ostaa" ja menimme kahville. Tuo viikon ruokalista -juttu on kyllä ihailtavaa, olemme yrittäneet samaa vaan emme ole riittävän järjestelmällisiä. Mua kyllä ärsyttää koko ajan ravata ruokakaupassa.

Mirva said...

Riikka, olen huomannut saman, on ihanaa kun ei tarvitsee plärätä vaatteita ja etsiä nappiostosta vaatekaupoissa tai sen enempää kirppareillakaan. Ja tuo viikon ruokalista on kyllä oikeastaan enemmänkin laiskan ihmisen juttu kuin kunnioitettava saavutus (minun mielestä), kun se oikeasti helpottaa arkea aivan valtavasti.