9 October 2010

kaupunki, kirjat ja minä





Aamulla ei jaksettu lähteä kolmea korttelia kauemmas kotoa. Mietittiin kyllä ajaa bussilla toiselle puolelle kaupunkia kahviloiden perässä, mutta ei jaksettu. Käytiin leikkipuistossa kun odoteltiin että kirjasto ja kirpparit aukeavat, tehtiin kirjastossa löytöjä ja ostettiin sen kahvilasta eväät mukaan, mitä luksusta, ja juotiin aamukahvit Hämeenpuistossa. Tarkastettiin kolme kirppistä ja löydettiin juuri se mitä haettiinkin eikä yhtään enempää, kotimatkalla vielä ruokakaupasta täydennysostokset listan mukaan, kamera unohtuu käsilaukun pohjalle, on niin paljon kaikkea muuta tässä kaupungissa, tällä muutaman korttelin alueella.

Alunperin ei etsitty asuntoa keskustasta, mutta juuri tätä minä täällä rakastan. Kaikki tuo parin korttelin säteellä, tuo valtava kirjasto jonka haluaisi kantaa kassi kerrallaan kotiin, kirppikset, kaupat, puistot, kaupungin kuhina. Kesällä kuitenkin laskettiin väärin, ei tajuttu että opiskelevan miehen kuukausituloihin, siihen ainoan tulon eli opintotuen päälle, lasketaan asumistukea haettaessa lisäksi keskimääräiset kuukausitulot mahdollisten kesätyöansioiden perusteella, että tukea ei saakaan sen perusteella paljonko rahaa on nyt vaan sen paljonko sitä mahdollisesti on tulevaisuudessa, se on järjettömän kuuloista mutta ihan lainmukaista, sanoi täti jolle soitin.

Yhtäkkiä mietitään pitäisikö siis alkaa etsiä asuntoa, neljäkymmentä vuotta uudempaa ja kaksikymmentä neliötä isompaa, vaikka tämä vanha ja nykymittapuun mukaan pieni riittäisi meille ihan hyvin, viihdymme tässä, tunnemme jo naapureita, sisustus on kesken, hyllyjä on tyhjillään, mutta tuntuu niin omalta. Pidän siitä miten valo käy näihin huoneisiin, siitä miten tavaroilla on omia salaisia piilojaan, mihin ne toiset avaimet ovat voineet kadota jo nyt, ajattelen entisiä asukkaita, millaista täällä oli kuusikymmentäluvulla, mietin kellarikomeroa joka ensisilmäyksellä näytti inhorealistisen käsivaralla kuvatun elokuvan pikkuruiselta vankiselliltä. Päätämme pihistellä, yrittää olla tässä, ostaa kirpparilta vain vuorelliset ja oikean kokoiset syyskengät lapselle, lääkärin ehdottaman lääkärisetin joulupakettijemmaan, pikkuruisen auton hiekkalaatikkoleikkehin. Haemme kaupasta kaksi kiloa perunaa, kilon suomalaisia omenoita, kilon ulkomaista päärynää, palaamme kotiin keittämään tattaripuuroa ja ajattelemaan kellaria.

Olen kellarien lumoissa, jatkan Saharan jälkeen Vivi-Annin mukana ruokamatkaa ympäri maailmaa, lähdemme liikkeelle hänen kodistaan 1940-luvulla, siitä miten kellarissa oli laareissa juureksia, lasipurkeissa säilykehedelmiä- ja vihanneksia, itse säilöttyjä, siitä miten joka syksy teurastettiin porsas josta syötiin ihan kaikki. Minun lapsuuden kodissa oli kellari, siellä oli meidän oman maan perunat ja porkkanat ja säilötyt punajuuret purkeissaan ja mehupullot, onkohan ihmisillä tuommoisia kellareita vielä, käytetäänkö niitä, kävisikö meidän kellari tuommoiseksi.

Lukemisen riemu on taas löytynyt, kaikenlaisen lukemisen, lukisin koko ajan jos voisin, tänään Vivi-Annia, huomenna Saision Lokikirjaa, iltaisin ennen nukahtamista Atwoodia, välillä keittokirjoja, löytyisikö jostain joku kiva kikhernelisuke kalalle ja perunoille, neuleoppaita, että miten se kavennus kannattaisi tehdä. Kirjojen maailma on aina ollut minulle tärkeä, muistan vieläkin kun sain oman kirjastokortin ja lainasin aina noin kymmenen lasten- tai nuortenromaania kerralla, laskin enttententtenteelikamentten mistä aloittaisin, missä järjestyksessä ne lukisin.

Nyt ei oikeastaan edes tarvitsisi käydä kirjastossa, omassa hyllyssäkin olisi paljon luettavaa vielä. Niistä löytyy minäkin, se millainen olen, varmasti, jos oikein katsoo ja kurkistelee tarkkaan, takarivitkin. Paljastan teille, jotka ette pääse paikanpäälle katsomaan, Jonna haastoi.

Oletko mies vain nainen? Lives of Girls and Women
Kuvaile itseäsi. Supernaiivi
Kuinka voit? Valon reunalla
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Like the Flowing River
Mihin haluaisit matkustaa? Andien mainingit
Kuvaile parasta ystävääsi. Oman elämänsä sankari, Kultasilmäinen mies
Mikä on lempivärisi? White Teeth
Millainen sää on nyt? Lumen kaipuu
Mikä on paras vuorokauden aika? Keskiyön lapset
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Lopullinen totuus. Kaikesta
Päivän mietelause. Se ei sittenkään pyöri
Millainen parisuhteesi on? Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille
Mitä elämä sinulle merkitsee? Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet
Minkä neuvon tahtoisit antaa? Viisaat istuvat varjossa
Miten tahtoisit kuolla? Kuulutetun kuoleman kronikka
Mottosi. Sanon silti.

Mitä sinun hyllysi kertoo sinusta? Entä kotisi? Näitä on niin hauska lukea, että haluaisin haastaa mukaan kaikki, mutta heitän haasteen erityisesti Celialle, jonka pyynnöstä fontti suureni juuri pari pykälää, 14a4:n Hannalle joka on ollut niin hiljainen että tulee välillä ikävä, sekä Liivialle jonka hyllyyn olisi mielenkiintoista kurkistaa. (En tiedä miten suhtaudutte tämmöisiin, ymmärrän jos jätätte tämän tekemättä syystä tai toisesta.)

Laiska lauantai jatkuu kikhernereseptiä etsien, lukien, kaventaen, kaupunkia ja näitä huoneita kuunnellen. Rentouttavaa viikonloppua!

14 comments:

Liivia said...

Mä oon niin tyhmä, etten vaan tajua tätä. Siis meneekö se jotenkin niin, että otetaan kysymys ja katotaan mikä kirja osuu ekana silmiin?

Voin mä kertoa mitä mun hyllyssä seisoo, mutta ei vaan aukene tämän juju.

Tykkään kovasti omakuvastasi!

Mirva said...

Liivia, siis kyllä minä ainakin etsin hyllystä semmoiset kirjat, jotka mielestäni sopivat vastauksiksi noihin. Ihan kunnolla valkkasin läpi, takarivitkin, oli yllättävän vaikea löytää sopivia. (Mutta ihana ahaa-elämys sitten kun löytyi, ja tulipahan katsottua läpi että mitä siellä hyllyssä on.)

Ilona said...

Mulla on ihan samanlainen tarjotin ja siinäkin seisoo tällä hetkellä kynttilöitä.

Celia said...

Kiitos ihanasta haasteesta!!
Tämä kuulostaa kivalta jutulta.

Omakuva on hieno!
En tiedä miksi, mutta minulle tulee siitä Lontoo mieleen, voisi olla jostain hyvästä brittileffasta ( ei mikään epookki:)Enemmänkin vaikka Mike Leighin elokuvat. Hieno kuva joka tapauksessa.

Liivia said...

Mullakin tuli muuten omakuvasta jotenkin ulkomaalainen fiilis...

Ahaa, siis noin se menee. Katsotaan...

Niina said...

Minusta näytät nopeasti katsottuna Courtney Lovelta,siis hyvällä tavalla:)
Kirja-tehtävä on hauska,tekisi mieli itsekin kokeilla mutta meillä on aika vähän kirjoja..voi mennä vaikeaksi. Mutta saas nähdä jos vaikka innostun:) Ja Andien mainingit löytyy meiltäkin,Neruda on ihana!

Tuollaisesta kaupunkilaiselämästä minäkin haaveilen,harmi vaan kun se ei ole mahdollista..kaipaan niin maalle ja omaa rauhaa ja pihaa ja kaikkea..ja kuitenkin samalla haluaisin juuri tuota. Ärsyttävän ristiriitaista!

Meillä on muuten sellainen vanha perunakellari alhaalla..ihan hyvä muistutus että sen voisi ottaa käyttöön!

Anna said...

Kellarit ovat ihania! Etenkin se homeinen tuoksu. Mökillä voisin istua päiväkausia kellarin rappusilla nuuhkimassa sitä tuoksua. Meillä ei ole omaa kellaria (mutta sillekin on kasvimaan lisöksi paikka katsottuna), mutta äidillä on kerrostalossa. Sieltä käydään pitkin talvea hakemassa hilloja ja mehua.
Olisi hauska tarttua tuohon kirjahaasteeseen, mutta suurinosa kirjoista on pakattu laatikoihin ja vintille, kun eivät vaan mahdu juuri nyt. On kyllä orpo olo. Olen kaipaillut juuri tuota lokikirjaa. Voisin antaa sille uuden mahdollisuuden, kun kaikki sitä niin kehuvat. Toisaalta en ole ehtinyt lukea päivän lehteäkään, joten näin kyllä pystyy elämään.

Jonna said...

Kiva, kun tartuit tähän haasteeseen :)

Mutta ihan kamalan kurjaa nuo rahahommat. Minulta hajosi silmälasit ja kaikki jutut menee taas ihan kuralle sen takia.

Mirva said...

Ilona, muistaakseni katsoinkin jossain sinun kuvassa, että olisikohan samanlainen. :)

Celia, häpeäkseni täytyy tunnustaa, että jouduin menemään imdb.comiin katsomaan kuka on Mike Leigh, ja toteamaan etten ole nähnyt yhtään hänen leffaansa vaikka moni niistä on ollut mielessä! Uusikin näyttää olevan tulossa, täytyy yrittää katsoa niitä! :)

Liivia, toivottavasti jaksat tehdä tämän, olisi mielenkiintoista kurkistaa sun hyllyyn, kuten tuossa jo sanoinkin.

Niina, ehkä se on tuo pörrötukka ja lohkeillut kynsilakka joka tekee yhdennäköisyyden? :) Mulla on tavallaan sama juttu tuon maaseutu/kaupunki-asian suhteen, välillä kaipaan maalle, mutta viihdyn täälläkin hyvin. Meidän entistä taloa on kyllä ikävä, se oli ihana.

Anna, minkälaisessa kerrostalokellarissa tuo säilöminen äidilläsi onnistuu? Me ollaan mietitty tuota meidän, että menestyisikö siellä... Kurjaa, jos et ehdi lukemaan. Toisaalta, en kyllä minäkään tainnut kauheasti ehtiä kun lapsi oli pienempi, enkä siitä muista kovin silloin kärsineeni.

Jonna, kiitos haasteesta, se oli hauska! En uskalla kuvitellakaan mitä tapahtuisi, jos mun lasit menisi rikki. Olis varmaan yritettävä pärjätä veronpalautuksiin asti ilman. Tavallaan se on hirveän jotenkin vapauttavaa, kun on turha miettiä mitään ostoksia, matkoja tms. koska ei ole rahaa, mutta tuommoisessa tilanteessa rahattomuus/tulojen vähyys harmittaa kamalasti. Toivottavasti saat lasit ilman että kaikki suunnitelmat täytyy unohtaa!

Leena said...

Voi miten kauniit nuo kahden ensimmäisen kuvan sävyt! Viileitä, täydellisiä mun silmiin. Taidankin kokeilla vaaleaa harmaata täydennykseksi omaan olohuoneeseen.

Mäkin lainasin lapsena kymmeniä kirjoja aina samalla kertaa. Olen vieläkin nopea lukija, mies aina ihmettelee. Huonona puolena oli tosin ehkä se, että kaikki ihanat sarjat tuli luettua liian nopeasti läpi. Viisikot, seikkailujen saaret, Tiina-kirjat...

Ilse said...

Tv-ohjelmasi nimi on kiehtova, ja mottosi ylittää kyllä arjen rajat. :)

Kiva kun teit tämän, näitä on niin kiva lukea! Kuvia ihailin myös, voi että: Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet...! :D Siinä sitä on tälle elämälle.

Merruli said...

Kiitos kurkistuksesta kirjahyllyysi. Kun katselen samoin silmin omaa hyllyäni, huomaan että laatulukemiset ovat olleet pääosin kirjastosta kannetttuja. Paljon löytyy miehelle lahjaksi ostamiani dekkareita ja omia käsityöaiheisia kirjoja, mutta kaikki ikimuistoisimmat teokset ovat olleet kirjastosta. Sitten kun en enää liiku rattaiden kanssa pitää todella harkita kirjastoreissut uuteen kuosiin, ei niitä kasseja ilman rattaita kotiin jaksa raahata.

Kelan rahapolitiikka on aivan liian kaukana ihmisten arjen tarpeista ja todellisuuksista. Toivottavasti saatte jäädä nykyiseen kotiinne rakentamaan pesää, ettei tukipolitiikka aiheuta pakkomuuttoa.

Ilse said...

Hei vielä! Onni suosi! Laitatko minulle sähköpostia? :)

Mirva said...

Helmi, mulla on nyt menossa joku harmaa kausi, kaikki sais olla harmaata. Viisikot kahlasin minäkin, mutta Tiinoista en jostain syystä innostunut ikinä, Merri Vikin Lotta oli suurin suosikki.

Ilse, rakastan suomalaisten nykyrunoilijoiden kirjojen nimiä. Jo pelkästään niitä voi lukea vaikka kuinka pitkään, miettiä. Yksi ehdoton suosikki on kyllä Henriikka Tavin Esim. Esa. Ja voi, elämäni ensimmäinen kerta kun voitan arpajaisissa! Siistiä! :)

Merruli, minä olen semmoinen kirjahamsteri että. Ei oikeasti tarvitsisi mennä kirjastoon ollenkaan, omasta hyllystäkin on vielä puolet lukematta. Mutta tuo Metso on kyllä oikea löytöretkeilykohde, onneksi on lyhyt matka kantaa kirjat kotiin! Ja Kela, en aloita nyt siitä. Se on jotenkin niin järjetöntä, mutta silti jotenkin niin odotettavissa se järjettömyyskin. Siinä laitoksessa on jotain hyvin kafkamaista.