7 October 2010

toisenlainen Sanna ja muita mukavia





Yritetään viihtyä sisällä vaikka ulkona on niin upea ilma. Flunssa menee kummallisissa aalloissa, on ihan hyvä olo ja sitten yhtäkkiä taas palelee, silmät kyynelehtivät itsekseen, nenä tukkeutuu, tarvitsee kahdet villasukat ja paksun neuleen ja kaulahuivin, ja sitten taas parin tunnin päästä on niin kuin ei olisi ollutkaan.

Aamulla kannettiin vesivärit ja muut vehkeet kylpyhuoneeseen, riisuttiin, kasteltiin ne minun työpöydällä jo monta päivää kovasti kiinnostaneet askartelumaalipensselit, ja sitten maalattiin. Hauskempaa oli maalata omalle ja toisen iholle kuin paperille, mutta en voinut olla ajattelematta että mitähän niissä väreissä on, tavallisissa lasten jostain marketin hyllyltä ostetuissa, jos leluissa ja vaatteissakin on kaikenmoista myrkkyä. Maalattiin kumminkin, pilkutettiin toisemme kaikenlaisilla väreillä, ja sitten kylvettiin. Se oli hyvä alku päivälle, ja on kyllä ollut muitakin mukavia:

Aamupalahetkestä yhdessä lapsen kanssa on äkkiä tullut hirveän tärkeä hetki nyt kun olen alkanut itsekin huolehtia aamiaisen syömisestä, vaikka se sitten olisikin joku ihan vaatimaton niin kuin tämän aamun täysjyväpaahtikset ja meidän uusi herkku, luonnonjugurtti hunajalla, manteleilla ja kanelilla. (Noiden kaikkien pitäisi auttaa napostelunhimoon ja sen ne tekevätkin, paitsi että herkku itsessään on niin hyvää että sitä tekisi mieli syödä koko ajan.)

Onneksi meillä on paljon kirjoja, niitä jaksaa lukea heikompinakin hetkinä ja muuten niin touhukas tyttö hiljentyy mielellään niiden ääreen kuuntelemaan. Lapsen suosikki on tuo hänen kaimastaan kertova Kristiina Louhen, minun suosikki on oma vanha Gunilla Wolden Toisenlainen Sanna, se pitäisi kaikkien pienten lasten vanhempien kyllä lukea ainakin kerran viikossa: "Kun Sanna on väsynyt hän menee sänkyyn pitkäkseen. Mutta kumma juttu: Sängyssä Sannasta tulee ihan toisenlainen. Hän tahtoo juoda vettä ja käydä pissalla ja taas juoda vettä..."

Välillä tuntuu että jemmailen ihan liikaa kaikkea turhaa, mutta on siitä iloakin, juuri kun ajattelin ettei harmaa lanka taida sittenkään riittää tämänhetkiseen kutomukseen ja että joudun varmaan kehittelemään siihen jotain tyhmiä raitoja, löysinkin askartelukaapista ja lankavarastoista monta pienen pientä ja vähän isompaakin jämäkerää sitä samaa lankaa. Askartelukaapista löytyi paljon muutakin kivaa keskeneräistä puuhaa kaikkiin tuleviin pimeisiin iltoihin.

Huomaan jo välillä ajattelevani vahingossa joulua, ennen lasta en ole koskaan ollut oikein jouluihminen mutta niin vain sekin muuttui, ihmeellistä miten moneen pieneen asiaan itsessä tuollainen pieni ihme vaikuttaa, niin moneen että siitä tulee kaikenkaikkiaan aika iso muutos lopulta, vaikka etukäteen ajattelee että en kai minä tästä miksikään muutu, tämmöinenhän minä olen ja olen aina ollut. Kiertelin netissä turvallisia ekolastenvaatekauppoja etsien sukkahousuja, yhtäkkiä lapsi on niin pitkä että entiset meinaa jäädä lyhyeksi, miten unohdinkin sukkahousut kun ajattelin että meillä on jo koko talveksi vaatteita, mietin semmoisia villasekoitteisia ainakin, ja löysin samalla jo jotain lapsen joulupaketteihinkin. Omassa toivelistassa lukee kirjoja ja rasioita, sovittiin että tänä vuonna miehen ja minun lahjat ostetaan vain kirpputoreilta ja divareista.

On torstaita jäljellä ja toivoa myös, että mahtuisi monta mukavaa vielä. Pitäkää tekin kivaa!

8 comments:

heidi said...

Hyvä sopimus, tuo miehen ja sinun välinen :) Me huusimme viime vuonna huutiksesta itsellemme joululahjan; uuden järjestelmäkameran. Lahjan ei tarvitse olla uutta! Päin vastoin, olisin iki-onnellinen jos paketista kuorituisi jotain jossa olisi pelkän tavaran sijaan ajatusta mukana.
Pidin mummuni tavasta antaa meille muksuille lahjaksi jotain omaansa. Sain kerran tai kaksi maljakon jossa oli kukkakimppu mummun kukkamaan kukista. Tai kirjan, jonkun jota olin tarpeeksi monta kertaa ihaillut kirjahyllyssä, selaillut ja ihastellut.
Ja kippoja ja kuppeja. Monen monta.
Olen laittanut tavan kirtämään, olen jo kahdelle vastasyntyneelle vienyt kirjan omasta hyllystäni.

Ja ajatus alkaa rönsyileen.

Paranemista sinne teille, ja mukavaa torstaipäivää!

Ilona said...

Voi kun paranisitte pian...

Ihania hetkiä teillä siellä. Maalaus kuulostaa kivalta, sellaiselta, jollaista kokeilisin heti lasteni kanssa, jos sellaisia olisi.

Aamupala on hyvä syödä, sen voimalla pärjää pitkälle. Minäkin olen kotona ollessani opetellut aamiaisen syömistä. Opiskeluaikana ei koskaan jaksanut herätä niin aikaisin, että olisi ehtinyt syödä.

Ilse said...

Ihanaa. Että on aikaa maalata pilkkuja, istua ja syödä, miettiä sukkahousuja. :)

Jotenkin tänään olen ajatellut, että asiat voisivat olla toisinkin: että pitäisi aamuisin herätä ja herättää ja syöttää ja lähteä ja taas iltapäivällä toisinpäin ihan väsyneenä. Mutta että saa olla kotona vain. Se on ihanaa.

Anna said...

Meidän tytöt on kaimat! Mä olen ensimmäsitä kertaa elämässäni alkanut miettimimään joulua. Siis sitä miten koristelen kotia jne. Niin ne lapset muuttavat.

Merruli said...

Pikaisia paranemisia, toivottavasti flunssa ei jää teille asumaan! Jogurtti ja hunaja pähkinöillä on hillittömän hyvää, kiitos että muistutit. Puolukka-jogurttiyhdistelmä kaipaakin jo vaihtelua.
Kasvomaalit on meidän neitien suosikkilelu ja ehkä niissä on ainakin ihosopivat, vaikka tuskin täysin myrkyttömät valmistusaineet.Loistava idea tuo maalailu ennen kylpyä.
Eilen otin kalenterin esiin ja päätin, koska aloitan äitiysloman.Siitä seurasi se, että aloin heti laskeskella päiviä ja odottaa hitaampaa arkea, viipyileviä aamuja ja rauhallisia iltapäiviä.Ne on luksusta!

Mirva said...

Heidi, noin minäkin ajattelen, että ajatuksen kanssa valittuja ja kauniita, mutta ei välttämättä uusia, usein vanha on kauniimpaa. Haluaisipa minunkin mies kameran, niin me voitaisiin huutaa itsellemme semmoinen joululahjaksi!

Ilona, kyllä tämä helpottaa. Eilen iltapäivällä oli pakko päästä vähäksi aikaa vähän tuultumaan ulos, mutta sitten menikin taas loppuilta palellessa ja levätessä. Täytyy pysytellä tänään tiiviisti sisällä.

Ilse, hyvä tärkeä ajatus. Yritän muistaa ajatella noin joka hetki kun tuntuu että miten tätä oikein jaksaa.

Anna: Mulla oli sama juttu ennen viime joulua, lapsen ensimmäistä. Koskaan aiemmin ei ole ollut. Hmm, kylläpä olet kauniin nimen lapsellesi antanut! ;)

Merruli, kyllä ne on, kun vain muistaisi sen joka päivä. Toivottavasti pääset pian lomalle ja luksuksesta nauttimaan! Kasvomaaleja täytynee kokeilla meilläkin, ehkä joskus puolen vuoden päästä.

Riikka said...

Sanna-kirjat on kivoja, muistan ne jo lapsuudestani. Flunssaa ja kuumeilua tuntuu olevan nyt ihan kaikilla, niin täälläkin:( Koko viikko on podettu, itsekin oli tosi kipeä. Yritetään parantua pian!

Mirva said...

Riikka, minä en muista muita Sannoja kuin tuon, mutta tuo on aivan loistava, ja laittaa tosiaan asioita perspektiiviin lapsen kanssa toimiessa. Toivottavasti parannutte pian, meillä olen enää minä flunssaisena mutten kerta kaikkiaan pysty olemaan sisällä koko ajan tai pää sekoaa, joten pihalla käytiin taas tänäänkin, saa nähdä miten vaikuttaa.