21 November 2010






Toinen yö isojen tyttöjen sängyssä sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Rauhallisimpia öitä aikoihin. Aamuisin hän saa katsella piirrettyjä sillä välin kun me juomme kahvimme ja luemme Aamulehden. Suosikiksi Postimies Paten rinnalle on noussut sympaattinen Ludovic. Vanhasta koirastani tuli uusi lempilelu kun se sai kaulaansa narun josta vetää ja kodikseen pienen puurasian jossa tavallisesti säilytetään palikoita.

Eilen mies kyseli minulta unelmista ja haaveista, vastasin hitaasti, en ole antanut itsenikään ajatella. Tänään lehdessä oli Leena Aalto, en voi kuin ihailla, toivoa että uskaltaisin tehdä itse jotain samankaltaista. (Voisin muuten hyvin syödä loppuelämäni pelkästään tuota Riikan tuomaa leipää.)

Jatkan suosikki sisustuskirjani alleviivaamista, mies ja lapsi nukkuvat. Mikä täydellinen tapa viettää kaupungin (kauppojen) joulunavajaispäivää.

Englanniksi kirjoittaminen tuntui tänään jotenkin teennäiseltä, vaikka sen opettamisesta lapselle on puhuttu pitkin aamua.

8 comments:

piilomaja said...

Mukavaa kun kirjoitat suomeksi. En suoraan sanottuna juurikaan viitsi lukea englanniksi vaikka osaankin.
Kuka on Leena Aalto? Mitä hän tekee, mitä siis sinä haluaisit tehdä?

Mirva said...

piilomaja, luulen että kirjoitan useammin suomeksi jatkossakin, tämä tulee luultavasti olemaan semmoinen kahden kielen sekamelska. Leena Aalto on entinen luokanopettaja, joka vaihtoi sen duunin sisustussuunnitteluun ja Vintage Garden -nimisen putiikin pitoon. En nyt välttämättä haluaisi tehdä tismalleen samaa, mutta opettaminen ei enää kauheasti houkuta. Kaipaan toisaalta jotain henkilökohtaisempaa ja luovempaa, toisaalta jotain semmoista, jonka voi jättää taakseen kun sulkee työpaikan oven.

Vuorovettä said...

Mirva, sama juttu täällä. Opettaminen on niin kokonaisvaltaista, ei jätä rauhaan koskaan eikä missään tai sitten saa olla kovan luokan (luokka, tuossakin se taas tuli!) valurautaa. Ja sekin vielä, että aina tuossa tuntee itsensä ihan vajavaiseksi, ihan liikaa muuttujia, joita ei vain voi hallita. (En tajua, miksi roikotan itselläni alati joitakin olemattomia tunteja. Niinkö lujassa opettajuus on ihmisessä kiinni? En tunnusta. Ensi syksynä kaikki on toisin.)

Merruli said...

Me lähdettiin kaupallisen joulun avajaisiin ja lapset tykkäsi, koska aika usein ei tehdä mitään kummempaa viikonloppuisin (ja vaikka olenkin kauppojen sunnuntaiaukioloja vastaaan). Minäkin ihastelin sekä Aaltoa, uravaihdostaan että hänen kotiaan aamun lehdestä. Nyt kun toivottavasti edessä on koulumaailmasta taas pidempi tauko, toivon että saisin jonkun yritysidean tai muun oivalluksen joka kantaisi elantoa. Vaikka koulumaailmassa viihdyn, ei nykymeno ja tulevat muutokset kuulosta lainkaan houkuttelevilta. Alakoulussa voisin ehkä jatkaa, mutta en muualla.

Niina said...

Jaa,oliko tänään joku joulunavaus-päivä? Meni kyllä ihan ohi mutta haittaa ollenkaan:) En kestä käydä kaupoissa talvisin ja varsinkin näin ennen joulua kun on paljon vaatetta päällä ja tulee kuuma ja joka puolella on liikaa ihmisiä.
Teidän sunnuntainne kuulosti oikein leppoisalta:)

Ja joo,minustakin kiva kun on suomeksi! On se oma kieli aina vaan oma kieli..:) Ja siitä johten on monta kertaa tehnyt mieli jättää enkku pois blogista..ei se kuulosta ikinä samalta kuin suomi. Mutta en raaski,sillä on niin monta blogia mitä en ymmärtäisi elleivät kirjottaisi enkuksi. Niin toivon että minun enkustani joku on mielissään myös:)
Menipä selitykseksi! Ja nyt kyllä laitan tämän osoitteesi muistiin,aina unohdan!

Riikka said...

Jokohan mekin saataisiin nuorimmainen puolen vuoden päästä istumaan tv:n eteen aamulla (hehee) jotta saisi kupposen rauhassa juoda....? Kiva kuulla että leipä maistui:) Mä en muuten ymmärrä miksei se joulutori aukea samalla kun on tuo joulunavaus. Viime vuonna mentiin lasten kanssa suurin odotuksin Keskustorille joulukuun alussa eikä siellä vielä ollutkaan toria!

Mirva said...

Katja, olen onnellinen puolestasi, kun muutosta on luvassa! Minä mietin ja mietin, mitä muuta osaisin tehdä. En ole vielä keksinyt mitään.

Merruli, meille kaikki tuommoiset tapahtumat on sikälikin vielä hankalia, että ne alkavat yleensä puolenpäivän aikaan kun lapsi menee päiväunille, ja loppuvat ennen kuin pääsemme päiväunien jälkeen liikkeelle. Tietystihän lasta voisi valvottaa, mutta kokemuksemme mukaan se ei ole meidän tytön kohdalla kovin varteen otettava vaihtoehto.

Minä en tiedä, haluaisinko omaa yritystä, mutta jos keksit liikeidean, tulen mielelläni sulle töihin! :)

Niina, ainakin Tampereella oli. En kyllä muista, milloin olisin viimeksi käynyt jossakin joulunavajaisissa, ja lehtikuvien perusteella ei kyllä missattu mitään kun ei menty.

Tuosta kielestä, mulle varsinkin näin opiskelupäivinä tulee englanti ihan luonnostaan, välillä näen unetkin englanniksi. Tavallaan sen valinta kirjoituskieleksi johtuu myös tarpeesta pitää yllä arkikieltä, huomaan että se on mulla melko ruosteessa.

Riikka, kyllä se kohta siihen telkkarin eteen rauhoittuu :) Ai täällä on joulutorikin? Täytyypä seurata ilmoituksia, sieltähän voisi jotain löytääkin.

Riikka said...

Se joulutori ainakin mun mielestä oli viime vuonna kiva ja tunnelmallinen. Sinne kai aika tarkkaan valitaan ketkä pääsee myymään, ei mitään rihkamamyyjiä. Tuossa avajaishommassa en ole ikinä käynyt.