14 December 2010

laiska vähän kaikessa, ja valittaakin vielä


Olen ollut viime päivinä laiska bloggaaja, kuvaaja ja tonttu. Käyn pyörähtämässä täällä ja vähän kurkistelemassa muitakin, mutten jaksa sanoa mitään. Kuviin osuu vain yksi ja sama malli, eivätkä kuvat kyllä tässä valossa kovin kummoisia ole. Tonttuna olen aika saamaton, koko joulu oheistuotteineen on alkanut taas ahdistaa. Piristyin suunnattomasti kun luin Mielensäpahoittajan joulukalenterin luukun nro 2, se oli kuin omasta suustani: Avasivat sitten joulukadun. Sama katu, mutta enemmän kuluu sähköä. Ja rahaa. Tai emminä muista menikö se just noin, en jaksa tarkistaa, mutta se nauratti.

Ei niin kauheasti joulufiilistä, mutta jotain olen saanut tehtyä silti: Joulukalenterista on löytynyt joka päivä jotain, erityisen mieluisia ovat olleet pienet olkiset eläinkoristeet joita on laitettu lapsen seinällä olevaan kranssiin kiinni, sekä eilen löytyneet piparimuotit (pupu ja tähti). Niin että täytyihän sitä pipareitakin sitten ensimmäinen satsi leipoa, kun kerran kalenterista tuli muotteja. Joulukortit on yhtä lukuunottamatta kirjoitettu ja merkitetty, joulukoristeet on ripusteltu taloon ja keittiökin on saanut jouluverhot. Joulukyydit pohjoiseen on hommattu, ja yhtä lukuun ottamatta lahjat myös, paitsi ne jotka olen aikonut tehdä itse, ne ovat vielä kesken tai aloittamatta. Myslejä varten on kyllä tehty yksi testipaistos.

Niin että muistilista: Paketoi lahjat. Kirjoita yksi kortti ja postita kaikki huomenna. Kudo kaulahuivi ja kaksi laventelipussia loppuun. Aloita kutomaan pipoa, ranteenlämmittimiä ja kahta laventelipussia, kudo mielellään nekin loppuun. Täytä laventelipussit. Tee kolme satsia myslejä, ja kokeile naapurin rouvan antamaa tattaripiparireseptiä. Paista kaksi taatelikakkua. Paketoi loputkin lahjat. Pakkaa laukut viikon reissua varten. Hanki joulufiilis.

Eihän tuossa nyt niin kamalasti ole. Paitsi että lisäksi täytyy viihdyttää yhtä luomisvimmaista taiteilijaa, keinuttaa helisevää tonttutyttöä, ja loihtia keijulle sukkapuikosta ja askartelupapereista taikasauva kaikenlaisten taikojen tekemistä varten. Valitettavasti sillä ei näytä pystyvän taikomaan äidille iltayöstä lisää energiaa, vaikka kaikenlaista muuta voikin.

Kaikeksi onneksi mieskin on lähdössä loppuviikoksi tentin vuoksi pohjoiseen. Että mukavaa joulunalusaikaa vaan itse kullekin säädylle. (Tiedän, sarkasmini välittyy harvoin kirjoittaessa.)

8 December 2010

lämminhellä





Melkeinkalenteri. Melkein valmis, melkein hyvä, melkein ajoissa. Ompelin joulukalenteriin luukut ilman nuppineuloja mutta kiireen kera, päädyin lopulta neulomaan kaikki, ne ovat aika vinksinvonksin eivätkä niin suloisesti, olkoon, muistaakseni oli itsenäisyyspäivä tai sitä edellinen kun ompelin viimeisen kiinni. Kun joulu on ohi ja kalenteri otetaan alas, otan kyllä melkein kaikki taskut ehkä ylä- ja alariviä lukuun ottamatta pois, ja ompelen nuppineulojen avulla uudestaan kiinni vaikka yhden illassa. Kesällä keksin numerot, syksyllä koristelen vielä toistaiseksi tuntemattomin keinoin piiloon kaikki rumat harsimajäljet tältä joulukuulta. Voi miten hieno se on, sitten ensi jouluna.

Kahden illan juttu. Kummitytön pörröisestä piposta tulikin lapselle liivimäinen juttu kahdessa illassa. Jämälangat, napit minun vanhasta neuleesta, ekojuttu. Lämmin, ihanan pörröinen. Joulukalenterista tuli aamulla suklaata, hyvin on käynyt ilman numeroitakin, yhdessä on laskettu monesko ja joka aamu on jotakin löytynyt. 

Punainen on jotenkin lämmin väri, harmaa hellä. Nyt niitä on meillä paljon, paitsi keittiöstä puuttuu jouluverhot eikä ne ole muistaakseni punaharmaat, ne on lainassa äidiltä, olohuoneeseen sentään löytyi omat kirppikseltä. Vielä puuttuu massiivinen tumma työpöytä ja se sohva, sitä ei löydy millään ainakaan meidän budjetilla. Kaulahuiviin sen sijaan olisi lankaa, ja hellokittyjäkin on, tajusin juuri että vielähän tässä ehtisi pipon sijasta kaulahuivin sille kummitytölle, se tykkää mustasta ja hellokittystä, niitä on molempia.

Ja villahousut. Että piti siis saada lapsi ja olla vuosi ostolakossa alkaakseen ymmärtää mukavuuden päälle vaatteiden kanssakin. Niin lämpimät hellät villahousut, nämä uudet, etten taida enää muunlaisia housuja ostaakaan. Myyn farmarit pois, yhdet ehkä pidän, ne mukavimmat. Korkokengistä en osaa kaikista luopua, ne seisovat kaapissa muistuttamassa ajasta jolloin vielä osasin ja viitsin niillä kävellä, muistuttamassa että osaan kyllä vieläkin jos haluan. Juuri nyt en, mutta voihan niidenkin aika vielä tulla. Pitkien saapikkaiden kapeiden korkojen kopinan. Jalkasäryn jota pitää iltaisin hoitaa rauhoittavalla voiteella. Mutta villahousujen kanssa ne ei oikein käy.

7 December 2010

lähestyy niin lujaa





Eilen tarvottiin läpi lumisen kaupungin, vedettiin pulkkaa perässä, pidettiin huoleton päivä. Katsottiin kaupungin ilotulitukset seitsemännen kerroksen parvekkeelta, lapsi sanoi pumpum, hieno, oho, kukka ja vielä monta kertaa oho. Ja täti myös, siellä oli naapurin tätikin katselemassa. Illalla neuloin kummitytölle joululahjapipoa, siitä tulikin liian iso enkä jaksanut purkaa, muutin suuntaa, tuleekin tytölle mekko tai liivi, riippuu miten lanka riittää.

Tänään joulu tulee uhkaavasti kohti, pitäisi olla valmiina monta lahjaa ja gradun nelosluku siihen mennessä. Tykkään tehdä ja antaa, mutta kahmin aina liikaa. Pitäisi tehdä laventelipusseja, myslejä, kaulahuivi, ranteenlämmittimiä. Kummitytölle taidan ostaa, en ehdi enää muuten kaikkea. Ostan jotain muuta kuin prinsessoja, että tietäisi että muutakin on. Ja miehelle karvalakki, se tuntuu olevan ykköstoive, yhtäkkiä hänestä on tullut karvalakkimies, missä välissä oikein, monet hänen ikäiset kulkevat vielä hiphop-pipot päässä housut roikkuen. Mistähän semmoisenkin löytäisi. Karvalakin.

1 December 2010

morning glory




The ballet dancer and all her little friends.