7 December 2010

lähestyy niin lujaa





Eilen tarvottiin läpi lumisen kaupungin, vedettiin pulkkaa perässä, pidettiin huoleton päivä. Katsottiin kaupungin ilotulitukset seitsemännen kerroksen parvekkeelta, lapsi sanoi pumpum, hieno, oho, kukka ja vielä monta kertaa oho. Ja täti myös, siellä oli naapurin tätikin katselemassa. Illalla neuloin kummitytölle joululahjapipoa, siitä tulikin liian iso enkä jaksanut purkaa, muutin suuntaa, tuleekin tytölle mekko tai liivi, riippuu miten lanka riittää.

Tänään joulu tulee uhkaavasti kohti, pitäisi olla valmiina monta lahjaa ja gradun nelosluku siihen mennessä. Tykkään tehdä ja antaa, mutta kahmin aina liikaa. Pitäisi tehdä laventelipusseja, myslejä, kaulahuivi, ranteenlämmittimiä. Kummitytölle taidan ostaa, en ehdi enää muuten kaikkea. Ostan jotain muuta kuin prinsessoja, että tietäisi että muutakin on. Ja miehelle karvalakki, se tuntuu olevan ykköstoive, yhtäkkiä hänestä on tullut karvalakkimies, missä välissä oikein, monet hänen ikäiset kulkevat vielä hiphop-pipot päässä housut roikkuen. Mistähän semmoisenkin löytäisi. Karvalakin.

2 comments:

Niina said...

Minäkin tykkään kovasti tehdä ja antaa..ja aina käy niin,että osa jää tekemättä kun en vaan ehdi. Koskakohan sitä oppisi:) Nyt on listalla mm. kolme mekkoa (!) joihin olen vasta leikannut kankaat..saa nähdä valmistuvatko vai joudunko ostamaan jotain niiden tilalle:)

Karvalakki-toive kuulostaa hyvältä! Ja varsinkin,että ei halua juuri sitä samaa mitä kaikki muutkin.

Ja vielä myöhästyneet synttärionnittelut Mirva! Toivottavasti synttäripäiväsi oli ihana!

Mirva said...

Niina, toivottavasti saat lahjasi valmiiksi ajoissa -- ja minä omani! Karvalakki on minustakin erinomainen toive, sen löytäminen vain voi osoittautua ongelmalliseksi... Kiitos onnitteluista!