14 December 2010

laiska vähän kaikessa, ja valittaakin vielä


Olen ollut viime päivinä laiska bloggaaja, kuvaaja ja tonttu. Käyn pyörähtämässä täällä ja vähän kurkistelemassa muitakin, mutten jaksa sanoa mitään. Kuviin osuu vain yksi ja sama malli, eivätkä kuvat kyllä tässä valossa kovin kummoisia ole. Tonttuna olen aika saamaton, koko joulu oheistuotteineen on alkanut taas ahdistaa. Piristyin suunnattomasti kun luin Mielensäpahoittajan joulukalenterin luukun nro 2, se oli kuin omasta suustani: Avasivat sitten joulukadun. Sama katu, mutta enemmän kuluu sähköä. Ja rahaa. Tai emminä muista menikö se just noin, en jaksa tarkistaa, mutta se nauratti.

Ei niin kauheasti joulufiilistä, mutta jotain olen saanut tehtyä silti: Joulukalenterista on löytynyt joka päivä jotain, erityisen mieluisia ovat olleet pienet olkiset eläinkoristeet joita on laitettu lapsen seinällä olevaan kranssiin kiinni, sekä eilen löytyneet piparimuotit (pupu ja tähti). Niin että täytyihän sitä pipareitakin sitten ensimmäinen satsi leipoa, kun kerran kalenterista tuli muotteja. Joulukortit on yhtä lukuunottamatta kirjoitettu ja merkitetty, joulukoristeet on ripusteltu taloon ja keittiökin on saanut jouluverhot. Joulukyydit pohjoiseen on hommattu, ja yhtä lukuun ottamatta lahjat myös, paitsi ne jotka olen aikonut tehdä itse, ne ovat vielä kesken tai aloittamatta. Myslejä varten on kyllä tehty yksi testipaistos.

Niin että muistilista: Paketoi lahjat. Kirjoita yksi kortti ja postita kaikki huomenna. Kudo kaulahuivi ja kaksi laventelipussia loppuun. Aloita kutomaan pipoa, ranteenlämmittimiä ja kahta laventelipussia, kudo mielellään nekin loppuun. Täytä laventelipussit. Tee kolme satsia myslejä, ja kokeile naapurin rouvan antamaa tattaripiparireseptiä. Paista kaksi taatelikakkua. Paketoi loputkin lahjat. Pakkaa laukut viikon reissua varten. Hanki joulufiilis.

Eihän tuossa nyt niin kamalasti ole. Paitsi että lisäksi täytyy viihdyttää yhtä luomisvimmaista taiteilijaa, keinuttaa helisevää tonttutyttöä, ja loihtia keijulle sukkapuikosta ja askartelupapereista taikasauva kaikenlaisten taikojen tekemistä varten. Valitettavasti sillä ei näytä pystyvän taikomaan äidille iltayöstä lisää energiaa, vaikka kaikenlaista muuta voikin.

Kaikeksi onneksi mieskin on lähdössä loppuviikoksi tentin vuoksi pohjoiseen. Että mukavaa joulunalusaikaa vaan itse kullekin säädylle. (Tiedän, sarkasmini välittyy harvoin kirjoittaessa.)

7 comments:

Olina said...

Voi kuule. Hyvin välittyy!

Ja kiitos. Täällä toinen tonttu, jonka fiilis on laskenut viime aikoina kuin se kuulu lehmän häntä. Tämä ei kyllä liity jouluun, tähän talveen ja pimeään vain.

Toivottavasti lähdette viikoksi johonkin mukavaan paikkaan, jossa saa vaikka vähän murjottaa, jos siltä tuntuu.

Riikka said...

Juu välittyy se;) Samaa fiilistä täällä vähän. Mutta itseaiheutettua. Taidan olla niin jouluihminen että keksin pääni vaivaksi liikaa hommaa. Myslejä sun muita kaulahuiveja täälläkin vielä tehtävänä. Paketointia edes ole vielä aloitettu. Tajusin että jos myslejä meinaan antaa niin tarttis jotain lasipurkkejakin...

Solen said...

Joo samanlaisissa tunnelmissa täälläkin, tekemistä olisi, mutta ei oikein jaksa. Tuntuu, että kun parhaat valoisat touhutunnit on koulussa, niin kotona ei enää jaksa. Mutta ei se mitään, joulun alla saa laiskotella.

Voimia sinulle sinne!

Ilona said...

Kiitos kalenterilinkistä, sehän on hulvaton. (Ja minä pihalla maailman menosta, kun en tuostakaan tiennyt...)

Vuorovettä said...

Syytetäänkö kuun asentoa? Täällä on jokin kumma myös, mökötyttää ja tekee mieli prostestoida vähän kaikkea. Olen ollut nyt kohtalaisen hiljaa täällä pari päivää, kun tuntuu että suusta tulisi vain keljuja. Mieskään ei huomaa mitään, viheltelee tyytyväisenä, kun en haasta keskustelemaan. Sikäli voisin hyvin pakata kamppeeni ja lähteä viettämään jotakin ikiomaa retriittiä jonnekin syrjäseudun mökkiin. En kaipaisi aurattuja teitä, kunhan uuni vetäisi ja polttopuita riittäisi. Ai, niin, mutta ne lapset? Mark Levengoodin äiti oli jättänyt perheensä ja lähtenyt ulkomaille, lähettänyt lapsille (lapselle?) iloisia kortteja sieltä täältä sanoin: "Täällä on ihanaa, ei ole yhtään ikävä teitä."

Minä olen jouluihminen, mutta en välitä siitä materiapuolesta enkä turhan hössötyksestä. Ilo on eri asia, mitään stressejä ja kiireen lietsomisia ja kauppajonopuheita en jaksa. En ota osaa tuollaisiin. Kuuntelen sujuvasti, kun muut kertovat, miten paljon on mennyt rahaa ja miten kauan on jonotettu missäkin jo loppuunmyytyjä hittituotteita. En oikeasti tajua. Minä polttelen kynttilöitä, paketoin pitkin vuotta halvalla hankkimiani kirjoja, sanomalehti- ja voimapaperia, naruksi punaista villalankaa. Kauniita tulee. Joulun pitäisi olla nimenomaan rauhoittumista ja iloa minusta, turhan kohkaamisen karsimista.

Halaus sinne!

Merruli said...

Joulurauhaa tämän kaiken keskelle lähettelen.

Minä luovuin jo tämän vuoden korttien lähettämisestä, siivonnut en ole, jouluverhot on tasan yhdessä ikkunassa, pipareiden jälkeen en ole leiponut mitään. Keittiön pöytä on täällä ainoa jouluinen paikka, enkä siis saanut sitä kalenteriakaan tehtyä lapsille, mutta kumma kyllä ei ahdista. Omalla äidilläni on aina ollut hillitön joulunalusajan stressi ja siihen showhun yritän olla lähtemättä. Mukavia jouluja on saatu silti ja niin tulee teillekin!

Tuo mysli-idea on kyllä loistava. Aloitin päikkyaikuisille läksiäislahjaksi nopeita lapasia, mutta totesin yhden jälkeen, että ei riitä aika. Nyt saavat ikävät ostolahjat, vaikka olisin voinut pyöräyttää mysliä...

Oma pieni jouluapulaisesi muistaa tästä joulusta varmasti kalenterin ja tunnelman, vaikka et laittaisi enää yhtään tikkua ristiin!

Mirva said...

Kiitos teille kaikille yhteisesti, kun kerrotte etten ole ainoa. Ja olen minä taas saanut vähän eteenpäinkin, nykäyksittäin pikku hiljaa, aina silloin kun on inspis. Kauhon aina itselleni joulun alla liikaa, vaikka joka vuosi vannon että ensi vuonna en kuvittelekaan ehtiväni tekemään sitä ja tätä ja tuota. Taidan tulla tässä äitiini!