Lainasin kirjastosta kasan kevyttä kesälukemista, Routaholvi, joku intialainen, Kirjallisuuspiiri perunankuoripaistoksen ystäville, tai jotenkin sinne päin se otsikko meni. Luin jo puoleen väliin vaikka lainasin eilen illalla, minulle kaikki lukeminen minkä saa itse valita on kevyttä. Yölläkin paistoi aurinko.

Kummityttö ei halunnut lähteä kylästä, koska hänellä oli kirja kesken. Sai jäädä, aloimme repiä hänelle prinsessahiuksia vanhasta lakanasta kun kirja loppui. Muovipussin päälle kirjoitettiin kummitytön ja pikkusiskon nimi ja pantiin pussi kaappiin odottamaan seuraavaa kyläilykertaa, hiukset tallessa ja lakanaa jäljellä vielä.

Luin lehdestä, että kesällä ihmiset hakevat kirjastoista dekkareita ja hömppää, en oikein tiedä mitä se hömppä on, luin eteenpäin. Mietin, miksi rakkausromaanit ovat hömppää, mutta dekkarit eivät. En vieläkään ole varma, mitä hömppä tarkoittaa.

Lapsi luuli karhuntaljaa koiraksi ja haukkui koko ajan. Ei ymmärtänyt vielä, että kirjastossa pitää olla hiljaa, ja ettei kaikkia kirjoja voi ottaa kotiin. Mies lainasi Sun Tzun Sodankäynnin taidon. Se ei taida olla hömppää, kun sen ovat kuulemma lukeneet kaikki suuret yritysjohtajatkin.

onni on sinitaivas

Kirjoitin eilen hirveän pitkän postauksen, englanniksi, se jäi vähän kesken, en usko että kirjoitan sitä loppuun.
Kasasin kirpputorikasaa, vien kaikki pienet pois mitä ei tarvita, ja sitä on paljon.
Elokuussa vien suuretkin.
Toivottavasti joku tarvii niitä, sohvia ja telkkaria ja digibokseja ja dvd-soittimia ja vhs-laitteita ja sittereitä ja rintareppuja ja kasakaupalla kuppeja, purkkeja, purnukoita, vaatteita, leluja, sitä on niin paljon.

Tänään ajattelen kauniita asioita ja soitan lähimpään kestovaippalainaamoon, en tiennyt että semmoisiakin on. Tai siis vaipoista tiesin, tietysti, kun olen niitä ajatellut mutta sitten ollutkin laiska ottamaan selvää, se on ihan tyypillistä minulle, mutta vaippakirjastosta en. Nyt kun sain ne selville, selvitän seuraavaksi miten vaippoja tehdään itse. Jos jaksan.

Toivoisin, että isona lapsi voisi uida meressä, poimia luonnonkukkia, pyydystää sadepisaroita kielelle ja maata vihreällä nurmella katselemassa sinistä taivasta jos haluaa.

järvestä vielä

 Vesi on minun elementtini. Pidän sateesta sateen vuoksi, rakastan merta meren vuoksi, mutta järvistä en jostain syystä ole yhtä innostunut. Niistä pidän veden vuoksi, varpaiden kastamisen laiturilta, veteen pulahtamisen rantasaunasta, veden pinnan kimaltamisen ilta-auringossa.

Mökki on rakennettu 1970-luvulla, sen rakensivat miehen isovanhemmat aivan suuren järven rantaan, niin lähelle ettei enää saa niin lähelle edes rakentaa. Heidän lähdettyään 2000-luvun alkupuolella mökki on kuta kuinkin pidetty siinä kunnossa kuin mihin he sen jättivät, kuin kunnianosoituksena heille sen sisustus, piharakennukset ja kukkapenkkien paikat ovat samat kuin olivat heilläkin.

Mökillä on monta tarinaa, jokaisella siellä aikaansa viettäneellä omansa. Mies muistaa lapsuuden kesät, aamu-uinnit vaarin kanssa joka aamu kello kuusi, verkon kokemiset ja kalareissut mummon kanssa, veneen tervaukset, venevajan korjaukset. Kaiken sen hänen muistinsa on taltioinut niin, että hän tietää kuinka mökillä täytyy elää, miten paukkupakkasillakin selviää ilman juoksevaa vettä hitaasti lämpenevässä hirsimökissä.

Minun tarinani liittyvät enimmäkseen aikaan ennen lasta. Kerran kävimme lähellä sijaitsevalla Pentti Haanpään kesämökillä, joka on säilytetty museona, kävelimme sinne rantoja pitkin, toisten mökkien pihoilta, muita ei juuri sattunut mökeillä olemaan. Sen jälkeen mies luki mökistä löytämänsä Haanpään, ensimmäisen romaanin sitten lukion. Talvella veikkailimme saunassa, uskallammeko tehdä hankeen lumienkelit, ja sitten teimme ne, alasti hangessa paukkupakkasilla, äkkiä enkeli ja vielä toinenkin, haukkuuko jossain koira vai ulvooko susi, ja sitten juosten takaisin saunaan.

Lapsi kävi mökillä vasta toista kertaa, viimeksi oli käynyt tasan vuosi sitten mutta siitä hän ei taida mitään muistaa, oli silti siellä kuin kotonaan. Viihtyi pihalla, ei tehnyt uhkarohkeaa syöksyä järveen, ihmetteli vain auringon kimallusta laineilla ja epätasaista pintaa. Lapselle ehtii vielä tulla mökistä omat tarinansa, sillä nyt kun muistamme taas miten ihanaa siellä on, menemme sinne varmasti vielä monta kertaa uudestaan.

juhannusunelma

Hirsimökki. Rantasauna. Kimpullinen luonnonkukkia matkan varrelta.
Pulahdus järveen. Lämpöä, aurinkoa, rakkautta.

Paikka, jossa toivoisi asuvansa koko loppuelämän, juuri näin, ilman vesijohtoja, keskellä luontoa, järviveden varassa, kaukana kaikesta.

be the change

Nappasin kirjastosta mukaani Colin Beavanin kirjan Ekovuosi Manhattanilla, jota olenkin jo kaivannut luettavaksi. Se on kiinnostava, mukaansatempaava, ajatuksia herättävä. Palaan siihen varmasti vielä täällä luettuani sen kokonaan. Mutta kirjaan siitä ylös nyt tärkeän muistutuksen, Gandhilta lainatun:

You must be the change you want to see in the world.

Olen taas huomaamattani vaipunut stressiin ja sen mukanaan tuomiin; hermostuneisuuteen, keskittymiskyvyttömyyteen, tiukkapipoisuuteen, muka-kiireisyyteen. Olen unohtanut olla.

Haen puutarhasta sireenin tuoksun keittiöön ja laitan kaulaani ystäväni tekemän korun. Maailma kirkastuu.

Juhannuksena leppoistan, hidastan, olen muutos. Rakastan, olen lähellä, olen kiireetön, olen läsnä. Toivottavasti teilläkin on tilaisuus tehdä niin.

Leppoisaa juhannusta ja paljon ihania, salaisia taikoja kaikille!

yhtenä yönä satoi

Odotimme koko viikonlopun. Luvattua sadetta, rauhallista unta, parempia päiviä. Yhtenä yönä satoi hetken, kuulin sen, olin hereillä. Päivällä aurinko paistoi mutta me pysyimme sisällä.

Sunnuntai-iltana karhunpentu koki ihmeparantumisen. Oltuaan lauantain ja sunnuntaiaamun niin vetelä ettei jaksanut kävellä, haluttuaan vain maata lattialla omalla viltillään vikisten, hän virkosi sunnuntaina aivan ihmeellisesti. Elämän ensimmäiseen korvatulehdukseen määrätty elämän ensimmäinen antibioottikuuri auttoi äkkiä. Olen varma, että lääkkeeseen lisätty suklaa-aromi auttoi asiassa.

Huolehdin kaikesta, siksi tarvitsen unikirjan. Semmoisen, joka ei vie mukanaan, ei niin että veisi ne vähät unetkin, niin kuin hiljattain luetut Fagerholmit tekivät. Tein paremman unikirjavalinnan, aloin lukea iltaisin Eric Hobsbawmia, mielenkiintoista mutta ei liian sytyttävää. Hitaasti, sivu kerrallaan, etenen aikamme suuren ajattelijan mukana tulevaisuuteen, joka näyttää huolestuttavalta mutta kaukaiselta meidän makuuhuoneestamme katsottuna. Uni tulee.

Minulla on kasa inspiraatiolehtiä tulevaa kotia varten ja uusi kangas, Solenilta, kiitos siitä, se on aivan ihana! Siitä tulee varmaankin lapselle mekko ja ehkä lierihattu. On inspiraatiota, mutta pitäisi toteuttaa, sekä sisustus että ompelu. Pitäisi toteuttaa paljon muutakin, mutta kaikki ajallaan.

Tänään keskityn, yritän saada lapsen viihtymään sisällä, kuuntelemme lapsuuden lempilaulujani, Magdaleenaa, Koiraystävää, kirjat ovat rattoni -laulua. Jumppaamme, tanssimme, nalletkin tanssivat. Ymmärrän, että on vaikea ymmärtää miksei saa mennä pihalle vaikka aurinko paistaa ja lumipalloheisi kukkii. Ehkä jo huomenna, sanon, mutta pahoin pelkään että ei vielä sittenkään. (Annanko turhia lupauksia? Ymmärtääkö lapsi mitä lupaan? Huolehdin kaikesta.)

Yhtäkkiä mies tulee kotiin, on saanut yllättävän sairasloman vaikkei sitä mielestään olisi tarvinnut. Istun alas, alan kirjoittaa, ehkä tänään vielä opiskelenkin, tartun Robinsonin Monkey Beachiin ja alan mekaanisesti tehdä siitä muistiinpanoja, mietin mihin teemaan mikäkin kohta liittyy, missä luvussa siihen voisi viitata, laitan tärkeät sivut muistiin. Tämä on paras tapa pilata hieno lukuelämys.

kaikki minusta

1. En aikonut kirjoittaa tätä sadan asian listaa nyt.
2. Mutta en nyt jaksa keskittyä muuhunkaan, kärsin tällä hetkellä kroonisesta unenpuutteesta joka aiheuttaa sekavan pään ja josta saan kuulemma -- ystäväni mukaan, 2 lasta -- kärsiä vielä ainakin kolme vuotta.
 3. En ole ollenkaan aamuihminen. Oikeastaan vihaan aamuja. En lähde käyntiin ilman puolta litraa (vähintään) maitokahvia.
4. Olen iltaihminen. Vaikka menisin iltaisin sänkyyn aikaisin, en saa unta ennen puolta yötä, en sitten millään.
5. Varsinkaan kesällä kun on valoisaa.
6. Tuntuu haaskaukselta heittäytyä sängylle ja käydä levolle kun ilta-aurinko on kauneimmillaan ja lempeä hämärä vasta pikku hiljaa laskeutumassa.
7. Ja siksi siis kärsin nyt unenpuutteesta.
8. Lapseni nimittäin on tullut isäänsä ja on aamuihminen.
9. Tällä viikolla hän on herännyt joka aamu kuudelta. Se on ihan kamalan aikaisin.

10. Kun lapsi oli ihan pieni, vannoin ettei tv tulisi koskaan toimimaan meillä lapsenvahtina.
11. Nykyään lapsi katsoo usein aamuisin tv:tä niin kauan että saan kahvikuppini kumottua.
12. Kaikki sanovat, että meidän kannattaisi tehdä toinen lapsi nyt, jotta lapsista olisi seuraa toisilleen, mutta minä epäröin.
13. En ole vieläkään toipunut täysin henkisesti synnytyksestäni, jota käynnisteltiin sairaalassa neljä päivää.
14. Pelkään myös uupuvani vauvan kanssa yhtä pahoin, tai mahdollisesti jopa vielä pahemmin, kuin ihanan esikoiseni.
15. Olen ylpeä lapsestani, joka on touhukas, seurallinen ja kaikin puolin ihana.
16. Hän osaa jo matkia vaikka kuinka monia eläimiä ja juoda itse lasista.
17. Kadehdin silti ystävääni, joka saa aamuisin nukkua pitkään, sillä hänen tyttärensä osaavat jo laittaa itse aamupalansa ja leikkivät keskenään aamuisin.
18. Kadehdin monia ihmisiä, vaikka kateus ei minusta olekaan kaunis luonteenpiirre.
19. Saatan helposti vaikuttaa piikikkäältä, sillä minulla on hiukan omituinen huumorintaju ja taipumus sanoa ennen kuin ajattelen.

20. Ulkopuoliset eivät useinkaan pysy jutussa mukana, kun keskustelen sisarusteni kanssa.
21. Perheessämme on aina viljelty ironiaa ja sarkasmia huumorin muotona aivan arkisissa keskusteluissa.
22. Lisäksi minulla ja sisaruksillani on useita ns. inside-sanontoja, jotka eivät välttämättä kuulosta muiden mielestä kovin hauskoilta.
23. Mm. veljeni lanseeraama sanonta "karu kaulahuivi", joka liittyy nuorimman siskoni lapsuusaikaan.
24. Pikkusiskoni asui kanssani pari vuotta, kun vanhempani muuttivat paikkakunnalta hänen viimeisenä lukiovuotenaan.
25. Nykyäänkin meillä on olohuoneessa toisen sohvan sijasta sänky, vanha keltainen laveri, sillä sisarukseni käyvät meillä usein yökylässä.
26. Olen ainoa meistä, joka asuu lapsuuskaupungissamme.
27. Muut sisarukseni asuvat Tampereen seudulla, jonne mekin olemme muuttamassa.
28. Oikeastaan odotan muuttoa innolla, sillä on mukava päästä vaihtamaan maisemaa.
29. Jämähdin tänne töiden takia, vaikka alunperin tulin kaupunkiin vain muutamaksi kuukaudeksi.

  
30. Kaikista mieluiten asuisin silti rannikolla.
31. Opiskellessani Vaasassa istuin usein rannalla katselemassa purjeveneitä ja merta.
32. Erityisesti tykkään merestä ennen sadetta, silloin meren pinta vaihtaa väriä.
33. Lempi-ilmani on syysmyrsky.
34. Pidän yleensäkin tuulisesta säästä.
35. Ja ukkosesta, en pelkää sitä vaikka pelkäänkin monia muita asioita.
36. Monet pelkotiloistani ovat voimistuneet lapsen syntymän jälkeen.
37. Mieheni seurassa en pelkää mitään, hänen kanssaan olen aivan rauhassa, joka suhteessa.
38. Kun tapasimme, en koskaan uskonut että suhteestamme tulisi kovin pitkäkestoista.
39. Toisin kuin monet kuvittelevat (ja myös vihjailevat, mikä ärsyttää), lapsemme ei ole juhannusvahinko (siitä huolimatta että meillä on molemmilla opinnot kesken, ei ole omaa taloa, emmekä ole naimisissa).

40. Olen vanhempi kuin monet lukijani luultavasti kuvittelevat.
41. Minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi.
42. Mieheni on nuorempi kuin minä, ja se kuulemma pitää nuorekkaana.
43. Ikäero ei vaivaa meitä millään tavalla (enää).
44. Ainakaan emme myönnä sitä itsellemme.
45. En useinkaan myönnä itselleni, että ikuinen lempivärini on sininen, sillä se kuulostaa jotenkin tylsältä lempiväriltä.
46. Pukeudun usein sinisiin vaatteisiin.
47. Vaikka pidänkin monista muistakin väreistä, en osaa käyttää niitä. En vaatteissa, enkä sisustuksessa.
48. Minulla ei ole mitään erityistä sisustusfilosofiaa, pidän monenlaisista esineistä ja tyyleistä.
49. Mieluiten hankin silti vanhaa ja kierrätettyä.

50. Olen vähän hamsteri, mutta kierrätän myös kodin sisällä.
51. Lajittelemme kaiken jätteemme, paitsi biojätettä sillä meillä ei ole varaa ostaa kompostoria, emmekä ole pitäneet kovin järkevänä oman kompostin rakentamista, sillä muutamme pian pois.
52. Uusiokäytän vanhoja pyyhkeitä tiski- ja pölyrätteinä.
53. Pöytäliinani ovat kirpputoreilta ostettuja, ja joskus myös vanhoja lakanoita.
54. Kun pöytäliina on nähnyt parhaat päivänsä, siitä tulee käsipyyhe tai leivinliina.
55. Luulen, että olen perinyt tämän hamstraus- ja kierrätystaipumuksen äidiltäni, joka säästää ihan kaiken.
56. Meillä ei ole yhtään uutena ostettua huonekalua, paitsi sänky, jonka mies on ostanut aikoinaan muuttaessaan pois kotoa.
57. En ole ostanut uusia vaatteita (yhtä tunikaa lukuunottamatta) puoleen vuoteen.
58. Olen pärjännyt ihan hyvin ilman uusia vaatteita, vaikka parissa lempipaidassani onkin nyt reikiä.
59. Se ei haittaa, käytän niitä vain kotona, ja vaatekaapissani on paitoja yllin kyllin.

51. Luulin, että alkaisin tuntea tarvetta ostella kaikkea muuta, mutta enpä tunnekaan.
52. Harvat ihmiset tuntuvat ymmärtävän uudenvuoden lupaustani, eli vuotta ilman uusia vaatteita.
53. Jos minulla olisi ompelukone, ompelisin luultavasti silti itselleni jotakin piristävää.
54. Muutenkin minulla on kaapissa paljon keskeneräisiä ja suunniteltuja ompeluksia.
55. Voisin vaihtaa sohvani toimivaan ompelukoneeseen.
56. Jos keittiössämme olisi tilaa, haluaisin sinne sohvan.
57. Voisin istua siinä lukemassa, tai ottaa siinä torkut, eikä minun välttämättä tarvitsisi lähteä keittiöstä ikinä.
58. Keittiö on lempihuoneeni.
59. Siellä pitää olla aina kukkia sekä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

60. Lopetin lihan syönnin 16-vuotiaana.
61. Sittemmin olen syönyt lihaa silloin tällöin, ja nykyään useamminkin, sillä taloudessamme muut ovat lihansyöjiä.
62. En silti välitä erityisemmin lihan mausta, enkä saattaisi syödä esimerkiksi pihvejä.
63.Tutkimusten mukaan nykylapset syövät liikaa rasvaista lihaa ja liian vähän kasviksia.
64. Silti monet kritisoivat minua siitä, että lapsemme ei syö joka aterialla lihaa tai kalaa.
65. Tänään meillä syödään peruna-purjososekeittoa, meille aikuisille sekaan murustellaan myös fetaa.
66. Juustot ovat lempiruokaani, paitsi sinihomejuusto, sitä en voi sietää.
67. Lempijuustoni on cheddar.
68. Asuessani 2000-luvun alussa Englannissa saatoin ostaa kaupasta cheddaria ja syödä sitä suoraan paketista, paljaaltaan.
69. Nykyään meillä ei syödä cheddaria miehen laktoosi-intoleranssin takia.

70. Toisinaan minua harmittaa, ettemme voi syödä joitakin lempiruokiani miehen ruoka-aineallergioiden vuoksi.
71. En silti ikinä sanoisi sitä miehelleni, joka on minulle lapsen lisäksi tärkeintä maailmassa.
72. Jaan usein elämäni mielessäni entiseen ja nykyiseen.
73. Nykyinen alkoi kun lapsi syntyi, sillä koin sen myötä melkoisen arvomuutoksen.
74. Ennen lapsen syntymää ura ja tulot olivat minulle tärkeitä, ja minulla oli kaksi työpaikkaa.
75. Ennen työputken alkua kirjoitin paljon runoja, mutta työ tappoi luovuuden.
76. Tuo kuulosti melko kliseiseltä, mutta minun kohdallani se oli totta.
77. En myöskään saanut tehtyä graduani töissä ollessani, koska en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään siihen.
78. Vaikka minulle onkin nyt tärkeää saada se valmiiksi ja valmistua, en erityisemmin kaipaa työelämään.
79. Mutta runoja olisi kiva kirjoittaa.

80. Kiitollisuus ja kohteliaisuus ovat mielestäni suurimpia hyveitä.
81. Ihmiset tuntuvat usein hämmentyvän ja nolostuvan kiitoksista ja kohteliaisuuksista.
82. Se on minusta surullista, sillä se kertoo paljon ajastamme ja keskustelukulttuuristamme.
83. Jos joku kohtelee minua epämiellyttävästi, heittäydyn ylikohteliaaksi ja ystävälliseksi.
84. En tee sitä siksi, että haluaisin nolostuttaa toiset tai huomauttaa heille sillä tavalla heidän huonosta käytöksestään.
85. En vain näe mitään syytä levittää huonoa mieltä ympärilleni, etenkin jos joku on jo valmiiksi huonolla tuulella.
86. Toivon, että lapsestani tulee toiset huomioon ottava ja kohtelias.
87. Itse olin lapsena toisinaan yksinäinen, ja elin mielikuvitusmaailmoissa.
88. Alle kouluikäisenä minulla oli mielikuvituskaveri nimeltä Maarit, mutta hän ei muuttanut mukanamme talosta toiseen.
89. Parhaat ystäväni olen kuitenkin tavannut alle kouluikäisenä tai ala-asteella.

90. Tiedän, että elämä on oikeasti valoisampaa kuin usein jaksan uskoa.
91. Olen aina ollut hiukan stressaaja-tyyppiä ja perfektionisti, vaikkakin alisuorittaja.
92. Nykyään en enää stressaa mistään, vaan annan elämän kuljettaa ja luotan siihen että kaikki järjestyy niin kauan kuin me kolme -- siis minä, mieheni ja lapsi -- olemme yhdessä.
93. En tarvitse sitoutumiseen sormuksia tai allekirjoituksia, mutta mies haluaisin naimisiin.
94. Hän on monessa suhteessa vanhanaikaisempi kuin minä, ja se ehkä tekeekin hänestä niin turvallisen.
95. Ennen häntä olen kokenut monta huonoa (mutta myös monta hyvää) ihmissuhdetta.
96. Ikimuistoisin poikaystäväni, josta on myös olemassa monta hauskaa anekdoottia joita jälkeenpäin on kerrottu hymyssä suin tyttöjen illoissa, oli täysin erilaisesta kulttuuritaustasta kuin minä.
97. Hauskin anekdooteista on se, kun olimme kerran lähdössä juhliin, ja jouduin vaihtamaan vaatteeni monta kertaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Kun olimme myöhässä jo noin tunnin, mies totesi lopulta, että "Now we match", ja pääsimme (lopultakin, jos minulta kysytään) liikkeelle.
98. En ole kovin tarkka pukeutumisestani, enkä osaisi käyttää jakkupukuja.
99. Lempivaatteitani ovat tunikat, ja pukeudun lähinnä vaatteisiin jotka tuntuvat mukavilta päällä.
100. Olisin helposti keksinyt vielä ainakin sata asiaa lisää.

 

yhdellä terassilla silmät hämääntyvät kun vesi on matala

kivet korkeita ja näyttää siltä että osa kivistä

on sittenkin lintuja

toisinaan uskon että totun elämään

tässä kaupungissa yhtä vaivattomasti kuin hän,

lukemaan kivien jättämiä kirjoituksia kadunpinnasta kuin karttaa

olen ajatellut aikaisempia ihmisiä

heidän helvetillisiä talviaan

jotka taittuvat kesiksi odottamattomasti

ja sitä miten syksyn ensimmäinen päivä voi olla heinäkuussa

kun taivaalla näkyy sateenvaara

hänen äänensä on ohittanut minut

minusta on tullut keskittymiskyvytön ja ajattelematon

kuinka voi sanoa mitään, en ole varma, ihmisestä ylipäätään

että osaisi sanoa asiat niin kuin ne ovat:

entä jos me, kuin vuodenajat

(Muistin yhden vanhan runoni, jostain vuodelta 2001 tai 2002, lukiessani Celian sadasta asiasta. Tämä ei ole se, tämä on kai vuodelta 2005 muistaakseni, mutta tältä minusta on viime päivinä tuntunut. Alakuvassa olen samoihin aikoihin kuin tämä on kirjoitettu.

Kun minulla on aikaa, aion myös kertoa sata asiaa. Ja aion vastata Minjan haasteeseen, kerätä satunnaisia asioita keittiöstäni. Tai ehkä, ajanpuutteessa, yhdistän nuo kaksi ja kerron kaiken keittiöstäni, ainakin sata asiaa.) 

nyt

 

Otan itseäni niskasta kiinni, ja teen jotain. Otan, ja pesen ne myymäni maljakot. Lajittelen kaapeista tavaraa joka joutaa kirppikselle. Tulen tänne, ja kirjoitan jotain. Nyt, aivan oikeasti, nyt minä teen jotain. 

Tämän hiljaisen viikon aikana...

... koettua / nähtyä / tehtyä:
- korjattu ensimmäiset 50 sivua gradusta
- luonnosteltu seuraava luku, mietitty sitä seuraavaa
- sammutettu yksi palava roskis
- todistettu kaksi pihapuun kaatoa (naapuri + tuuli)
- nähty puussa kissa, jota harakat kiusaavat
- käyty hätistämässä harakat pois
- ostettu hyttysmyrkkyä ensimmäisen kerran vuosiin
- pyykätty, laitettu ruokaa, silitetty, mutta ei siivottu
- katsottu Myyrää kerta toisensa jälkeen
- myyty maljakkoja ja kynttiläjuttuja
- ostettu kankaita ja koruja
- unohdettu hoitaa tärkeitä asioita
- herkuteltu hedelmillä
- siivottu kuisti juuri ennen tuulen yltymistä
- otettu hyvin vähän kuvia
- nautittu auringosta, tuulesta ja sateesta
- koettu hyviä ja huonoja päiviä

(Tänään on huono, niitä tulee heti kun en saa tarpeeksi unta. On naurettu, kikatettu, pusuteltu, haliteltu, möksötetty, itketty, kiukuteltu. Eikä mies vielä edes ole kotona.)

... gradukirjojen lisäksi luettua:
- kotimaisia ja ruotsalaisia sisustuslehtiä
- Villieläimiä
- Iloisia eläimiä
- Nalle ja maatilan eläimet
- Evitaa
- Fagerholmin Säihkenäyttämö
- Woolfin Oma huone (taas)
- Kyllikki Villan runoja
- Margaret Atwoodin runoja
- Shieldsin Unless (taas, vielä kesken)

... toivottua:
- siivooja
- uni
- asunto
- aikaa työlle
- työhuone
- lapsenvahti
- uusi sohva
- raha
- paljon hyviä päiviä
- kykyä olla onnellinen 

home and away

Sen jälkeen kun mies meni töihin, oma työni, lopputyöni, on lojunut pöydällä keräämässä pölyä ja korvakoruja. En ole ehtinyt vilkaistakaan, tai ehkä vähän plärätä, siinä on kauheasti tehtävää vielä, inspiraatiotakin olisi kun olisi vain aikaa.

Alkuviikosta tulimme lapsen kanssa vaihtelun vuoksi mummolaan, ja tänään äidilläni on vapaapäivä. Kokonainen päivä aikaa tehdä muistiinpanoja, lukea, korjailla tarkistettua teoriaosiota! En olisi koskaan uskonut, että kävisin vielä joskus näin innoissani tämän työn kimppuun! Loppuviikosta äidilläni on lisää vapaapäiviä, palaamme meidän kotiin kaikki kolme, minä muuraan itseni umpeen kirjoilla, ikkunani on kannettavan ruutu, ja tunnen helpotusta kun saan taas tehtyä jotain.

Voi olla, että muu elämä hiljenee joiksikin päiviksi, tämäkin tila.